23.3.12

Ostaako vai eikö ostaa?



Olen seilaillut tällä viikolla vaarallisilla vesillä. Etuovi.comiin on käsi kuin itsestään klikkaillut useampaan otteeseen. Ja niinhän siinä kävi, että satuin bongaamaan kohtuuhintaisen ja -kuntoisen asunnon 3,5 kilometrin päästä työpaikalta ja pari kilsaa kauempana miehen koululta. Nyt matkaa on 10 kilometriä enemmän (ruuhkissa se tuntuu paljolta). Muutaman neliön pienempi tuo kämppä kyllä on kuin tämä nykyinen. Käytännössä kuitenkin samankokoinen, koska nykyisessä kodissamme oleva sen muutaman neliön kokoinen sauna on jäänyt jostain syystä hyvin vähälle käytölle. Plusmiinusnolla tuolta osin siis.

Olisihan se ihanaa, laittaa koti oikeasti omannäköiseksi. Maalailla ja remppailla mielensä mukaan. Ei se kyllä mikään unelmakoti varsinaisesti ole, mutta näillä leveyspiireillä ja näillä tuloilla oikeaa unelmaa on turha haikailla. Ja väliaikainen kotihan se joka tapauksessa olisi. Vuokrat alkavat hipoa niin korkeita pilviä täällä päin, että sillä rahalla lyhtenäisi jo jonkunlaista lainaa tällainenkin ei-niin-varakas huusholli.

Sitten toisaalta. Rakastan nykyistä kotiamme, ja samalta alueelta samanlaista asuntoa ei varmasti toista kertaa tarjota. Ei myöskään samalla siedettävähköllä hinnalla (vaikka se onkin noussut satasella vuodessa, ja se tässä potkikin minut tuota etuoven tarjontaa tutkailemaan). Kyllähän vuokran maksaminen kyrsii, tuntuu melkein kuin syytäisi rahaa sinne jo ennestään tulvivaan Kankkulan kaivoon. Mutta on vuokralaisen elämä myös vapaata ja jollain lailla vastuutontakin. Ei tarvitse huolia yhtiökokouksista, kalliista lumenpudottajista ja tulevista remonteista. Eikä siitä asuntolainasta. Puistattaa oikeastaan koko sana, vaikka kotiinpäinhän se jokainen lyhennyserä olisi. Niin ja tämäkin vielä: entä jos meidän täytyisikin yhtäkkiä muuttaa muualle emmekä saisikaan sitä myytyä.. Kääk!

Mitä sinä tekisit? Liputatko vuokra- vai omistusasumisen puolesta?

Recently I found an apartment to buy. It's located just a couple of kilometers from my work and my husband's school. It's almost the same size as our current home, minus the sauna (which we don't even use, true Finns right?). It's not absolutely perfect, but I know we couldn't afford the perfect one around here. It's good enough. And it would be lovely to be able to renovate the home exactly the way we want. Make it look like us, as much as possible.

But then again, I love our current home. And one thing I know for sure: we won't be offered another one as good an apartment on such affordable(ish) pirce from the same lovely area again (although the rent has gone up hundred euros within the past year which actually made me go browse all the homes for sale-sites..). And it's kind of carefree to rent. And what scares me most is the debt. What if we suddenly had to move somewhere else and we wouldn't be able to sell the apartment? Oh shoot....

What would you do? Do you favor owning or renting?

16 kommenttia:

  1. Itsehän ostimme vanhan kyläkoulun n. puolen tunnin miettimisen jälkeen...hmmmmm
    Onhan tässä remppaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huihui sanoo jahkailija.. Mut hyvä että toiset uskaltaa. Kuulostaa mielenkiintoselta projektilta!

      Poista
    2. ..ja hermoja raastavalta. :/

      Poista
  2. Meille päätös ostaa oma oli helppo, heti kun tiesimme jäävämme Suomeen ainakin neljäksi vuodeksi (mun pesti). Tuntui ihan naurettavalta täällä pk-seudulla heittää roskiin tonni vuokraan joka kuukausi. Varsinkin, kun tiesimme remppaavamme ja etsimmekin "sijoitusasuntoa". Jos muutto ulkomaille tulee neljän vuoden päästä, saamme tästä takuuvarmasti omamme pois. Välittäjän arvioiden mukaan mahdollisesti 2x ja enemmänkin. Omassa asunnossa sijainti merkitsee paljon, meillä miehen työmatka puolittui ajallisesti ja itse pääsen nykyään fillarilla töihin (3 km rantaa pitkin, ei voi valittaa). Me tosin muutettiin omakotitaloon ihan juurikin siksi, ettei haluttu mitään yhtiökokouksia, vastikkeita ja hmm.. seinänaapureita. Joo, lumityöt ja se katolta lumien tiputtelu ei ole herkkua, mutta kyllä me silti ollaan tykätty.

    Sanoisin siis, että ostakaa ihmeessä oma. Varsinkin jos remppaatte, se voi olla hyväkin sijoitus. Sun sisustusmaulla takuuvarmasti saatte asuntonne joskus myytyä, ei se asuntolaina ja omistusasunto niin paha pallo nilkassa ole! En tosin tiedä, kannattaako teidän ostaa juuri tuota asuntoa, kun ette ole siitä kovin innoissanne. Oletteko jo käyneet katsomassa sitä?

    Haastin muuten sut taas. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tässä oli monta hyvää pointtia! Roskiinhan se vuokra tosiaan menee. Sijaintia töihin ja kouluun nähden mä olen kans miettinyt eniten kun oon kattonu noita asuntoja, harmi vaan kun se meillä tarkottaa lähinnä niitä kalliita alueita.. Omakotitalo olisi kyllä ihan unelma, mutta ehkä me sit ajatellaan sitä vaihtoehtoa vasta kun mieskin on valmistunut.

      Ei olla vielä käyty katsomassa mitään, mutta ehkä me tosiaan katsellaan vähän pitempään niin löytyy joku sellanen josta oikeesti innostuu. Remppaaminen kiinnostaa ja eiköhän siitä tosiaan sellasen sais sisustettua ja laitettua, että joku sen haluaisi ostaa. Kuitenkin ostettas varmasti alkuun pienempi, väliaikaisempi koti joka pitäis myydä muutaman vuoden päästä viimeistään..

      Kiitos myös haasteesta, käyn kohta kurkkimassa sen!:)

      Poista
  3. Minä myös liputan oman puolesta. Ja kokemusta löytyy 13 vuoden ajalta 13 eri vuokrakämpästä. Aina oli niin levoton olo, ei osannu asettua. Mehän etsittiinkin omaa yli vuosi, kunnes löytyi tämä. Iso asunto ihan taajaman keskustasta, läheltä kaikkea. Justiin tuossa pari päivää sitten huokasin miehelle, kun röhnättiin sohvalla kaiken tämän remppakaaoksen keskellä, että musta vihdoin tuntuu, ettei mun tarvii lähteä MIHINKÄÄN. Mä voin olla tässä vaikka loppuelämäni. Ja se on näin levottomalta ihmiseltä hurjan paljon sanottu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä hankalaa onkin, kun mä oon jotenkin onnistunu juurtumaan tähän kämppään. Jos tää ois oma en ois lähdössä tästä ainakaan kovin pitkään aikaan mihinkään. Vaan kun ei ole.:/

      Oon myös aika levoton sielu, haikailen välillä millon minnekin pallon toiselle puolelle muuttamisesta. Ehkä meidän pitää myös etsiä ajan kans sitä omaa, niin vois löytää sellasen mistä ei mieli tekis hetkeen muualle.:)

      Poista
  4. Se on kuule Elliseni niin hassua tämä elo. Täytyy uskaltaa tehdä päätöksiä vaikka ei tiedä mitä ne tuo tullessaan...Sitten voi yhtäkkiä yllättäen Tyrnävällä tuntua siltä, kun olisi tullut kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elli valaisevasta kommentistasi, kiva kun tulit kertomaan ajatuksiasi!

      (Mama, jatkossa kun kommentoit niin vaihda se käyttäjä jos jaksat, vaikka oikeastaan tää on ihan hauska keskustella itsensä kanssa. Mulla on näköjään jäänyt kirjautuneeks bloggeri sinne sun koneelle.)

      Ja sit ihan vakavissaan, puhut totuuden sanoja äitisein. Jos Tyrnävällä voi viihtyä niin sitten melkeen missä vain :D Ja tiedän, että mulla olis kehitettävää tuossa päätöksentekokyvyssä.. Yritän koko ajan parantaa mut näköjään tulokset näkyy hitaammanpuoleisesti.

      Poista
  5. Meidän perhe kyllästyi myös vuokralla asumiseen. Ikää oli tuolloin 25 ja 26. Itse olin jo valmistunut ja töissä, mieheke opiskelujensa alkuvaiheilla ja kävi samalla töissä. Hankittiin oma koti aika hetken mielijohteessa. Meidän onneksi asuntomarkkinat oli hiipumassa eikä mikään myynyt, hinnat oli tippumassa, korot alhaalla ja pääkaupunkiseudulla vuokrat on niin korkeat että samalla kun maksoi vuokraa niin olisi lyhentänyt lainaa. Todettiin että kannattaa hankkia kerralla oma ja ostettiin ensiasunnoksi kolmio hieman sivummasta, mutta silti hyvien julkisten yhteyksien päästä. Pääomaa meillä ei ollut. Pelkkää opintolainaa vaan. Ei haluttu takaajia joten maksettiin sitten hieman extraa pankin omasta takauksesta. Nyt reilun 3 vuoden omistusasumisen jälkeen on asunnon arvoon tullut aikas paljon lisää. Matalien korkojen ansiosta myös lainakin on lyhentynyt nopeammin mitä alkuun osasi kuvitella. Kotia on saanut laittaa mieleisekseen ja tilaa on ruhtinaallisesti. Vuokralla asuessa tietty ei tarvinnut välittää juuri naapureista, osakkeenomistajana ei voi elää tyhjiössä. Asiat joita ei halua tietää kantautuu silti omiinkin korviin. Kylähulluja mahtuu jokaiseen asuinyhteisöön, mutta onneksi valtaosa on harmittomia. Meillä kävi taloyhtiön kanssa tuuri kun on ollut todella hyvin hoidettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosi samanlaiselta tilanteelta kun meillä nyt, miehellä on opiskelut puolivälissä ja mä oon jo töissä. Miehellä on kans mahdollisuus käydä koulun ohessa välillä töissä. Kiva kuulla, että muutkin on tässä elämänvaiheessa uskaltaneet ostaa oman ja hyvinhän tuo näyttää menneen teidän tapauksessa!:)

      Sivummasta meidänkin kyllä kannattais ostaa, niin saatas varmasti samalla rahalla paljon enemmän tilaa kuin tästä kalliimmilta alueilta mitä oon katellut. Kun ei mulla mitään hinkua ole millekään ns. paremmille alueille, sitä oon lähinnä vaan toivonut että työmatka lyhenis ja samalla pojan hoitopäivät.

      Pitää jatkaa etsimistä ja miettiä vähän laajemmalta alueelta vaihtoehtoja. Koko ajan vaan alkaa vaikuttaa paremmalta ja paremmalta vaihtoehdolta se oman ostaminen!

      Poista
  6. kirjotin jo kahesti pitkät pätkät poju vieressä ja tietenki se klikkaili jotai nii et kaikki hävis "bittiavaruuteen" (:D) nii tiivistettynä piti siis sanomani että täällä kans lippu korkeella oman puolesta näin lyhyellä kokemuksella, oma on aina oma -sanonta on tuntunu meillä todelta eli tosihyvältä ja että kannattaa ottaa se esittelyjen kiertely vaikka sellaseksi viikonloppuharrastukseksi ettei turhaudu, vaikka sattuuhan toki sitäki et pääsee ihan puolivahingossa ihastumaan, mutta munstaki tärkeetä on että ihastuu vaikka ees siihen asunnon pohjaan. :) tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha vai bittiavaruuteen :D Totta, oma on aina oma. Ehkä meidän pitää uskaltaa jalkautua niihin näyttöihin. Tähän asti oon vaan varovasti selaillu netistä, ei oo tuntunu niin ajankohtaselta kuitekaan se ostaminen. Mutta nyt mua kiinnostaa aina vaan enemmän ja olishan se kiva kun tietäis että joka kuukausi se asumiseen menevä raha ei vaan häviä johonkin.

      Suurin osa meidän budjettiin osuvista kämpistä on sellasia, missä ei oikeen muuta ees kannata kattoa kun sitä pohjaa :D Ei oo kovin omantyylisesti sisustettuja, jos kauniisti asian ilmasee..:)

      Poista
  7. Me ostettiin asunto aika lailla hetken mielijohteesta. Tai no, muutamien viikkojen miettimisen jälkeen, mutta kuitenkin, se ensimmäinen ja oikea jota käytiin katsomassa. Ei varmaan muutenkaan olla mikään ideaali kodinostajaperhe: mähän olen vielä opiskelija, mies sentään käy vakitöissä, lapsikin on ja taloustaantuma ja ja ja! Kun tärisevin käsin kiikutin lainaraha-shekkiä asuntokaupantekoa varten, vähän kyllä hirvitti.

    Mutta nyt kun tässä on makseltu niitä lainanlyhennyksiä muutaman kuukauden ajan, niin eipä se niin karsealta tunnukaan. Ihan samalla lailla se rahanmeno kirpaisee kuin vuokraa maksaessa :) Vuokra-asumiseen verrattuna meidän kuukausittaiset asumismenot nousi parilla sadalla, mutta onhan se kyllä kivempi maksaa omaa kuin vuokraisännän asuntolainaa. Yhtiökokouksista ei ole vielä mitään käsitystä, lumenpudottajia ei ole näkynyt (talo on tasakattoinen, hih) ja yhtä näppärästi tuntuu hoituvan huoltomiesasiat kuin vuokra-asunnossakin (joku huoltomies oli vienyt traktorillaan mennessään palan meidän ikkunan räystäästä, mutta se tultiin korjaamaan ihan vaan ilmoituksella). Tämän taloyhtiön pitäisi ainakin paperien mukaan olla muutenkin hyvin hoidettu, eikä isoja remontteja ole näköpiirissä. Aika huolettomasti siis täällä toistaiseksi elellään!

    Parasta omassa asunnossa on kyllä just se, että saa tehä omille seinilleen mitä lystää - maalata ne vaikka mustiksi jos siltä tuntuu. Meidän pienehkö remontti oli kyllä hermoja raastavaa ja vei taloustilanteen konkurssin partaalle, mutta ainakin remonttimiehen arvion mukaan sillä nostettiin asunnon arvoa kymppitonnilla - tiedä häntä, mutta kuulostaa meikäläisen korvaan ihan kivalta :D Monet ovat myös sanoneet, että tällaiselta "hyvältä" alueelta ostettu vanha asunto ei menetä arvoaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Itse en kyllä niinkään osaa ajatella asuntoa sijoituksena, vaan pikemminkin KOTINA.

    Jatka ihmeessä Etuoven tutkailua, mutta varo vaan, sieltä saattaa päätyä pelottavan kuuloiseksi Osakkeenomistajaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtä ideaaleja mekin ollaan ja silti me hullut meinataan kans jossain vaiheessa se oma koti ostaa. Oon ehkä liian jahkailija että onnistuis tuo muutamassa viikossa ostaminen, mutta nää teidän kaikkien kannustavat kommentit varmasti tuo vähän potkua tähän touhuun!

      Kyllä mekin se pari sataa enemmän maksettas ilomielin, kun tietäis että siinä on lyhentämässä sitä omaa lainaansa eikä jonkun muun. Luulen, että saattasin vähän kuitenkin suhtautua siihen ekaan kotiin myös sijoituksena, koska en usko että pystytään nyt sitä unelmien kotia ostamaan. Lainaa pois maksamalla sais kuitenkin vähän pääomaa sitä jotain vielä omempaa varten. Mut toisaalta, mistä sitä tietää vaikka tehtäskin joku löytö jo nyt.:) Ja tottakai siihen asuntoon ensisijaisesti suhtautuis kotina joka tapauksessa.

      Kiitos tsempeistä, jatketaan etsintöjä! Vaikka kuulostaa kyllä tosiaan pelottavalta tuo osakkeenomistaja :D Ja se asuntolainakin vielä vähän.

      Poista

Kommentti ois kiva! - A comment would be nice!