Hiirveen hyvä fiilis

Arska armas hellii, saatiin systeri kylään ja huomenna on vapaapäivä. Elämä jotenkin nyt niin hymyilee, täytyypä hymyillä takasin!

Ps. uusi astianpesukonekin on tilattu, siitä lisää huomenna. Tälle oikeen ekstraleveä hymy.

It's been sunny and beautiful, we have my sister visiting us and I have tomorrow off from work. Life's good!

Kesä yllätti bloggaajan

Sen huomaa kameran muistikortilta, ettei linssiä ole tullut suunnattua näihin kotinurkkiin päin pitkään aikaan. Me ollaan oltu ihan pihalla jos tätä kuvasaldoa tuijottaa. On ollut kalastusta ja puistoilua ja heppoja. On kesä ja me niin tykätään! 

Mutta nou hätä sisustusihmiset, kyllä minä sisällekin aion taas tässä palata kameroineni eli älkää tyystin kadotko linjoilta.:)

Ja vielä vinkiksi armaan pääkaupunkimme kesämatkailijoille: käykää tokassa kuvassa vilahtavalla Vanhankaupungin koskella! Ehdottomasti yksi lempipaikoistani Helsingissä. 

We have been outside for the last few weeks it seems, as I'm looking through the photos on my memory card. But I promise I'll be back inside the house with my camera soon so hold on there people, and remember to enjoy summer too!

Hätä keinot keksii

Kohta kolme kuukautta sitten kerroin hajonneesta tiskoneesta. Tällä hetkellä tilanne on se, että meillä tiskataan, edelleen. Homma alkaa maistua jo pahemmalta kuin puulta. Mount tiskivuori kohoaa viikoittain ennätysmäisiin korkeuksiin ja valtaa jo useampaa pöytätasoa, ennen kuin kukaan viitsii tarttua tiskiharjan varteen. Tämä kertymisefekti taas on aiheuttanut kuivatustilaongelmia. Tätä keittiötä kun ei alunperin oikein suunniteltu vastaamaan käsitiskarin tarpeita: kuivauskaappia ei ole ja altaitakin on vain yksi, tosin viimeksi mainittu on sentään kiitettävää kokoluokkaa.

Toisen altaan virkaa hoitaa onneksi erittäin mainiosti Ikean mikäliehuuhteluvati. Mitä kuivatustilaan tulee niin hätä keinot keksii. Kun tuo tiskikoneen turjake kerran tuossa tyhjänpanttina töröttää niin otetaan edes sen kori hyötykäyttöön! Kas näin, nyt ei lopu lautasilta tila. Siinäpä oiva pirkkaniksi, jos sattuu olemaan kohtalotovereita linjoilla!

Ps. Jos olet/tiedät jonkun joka on korjaustaitoinen, niin jahka saamme kerättyä roposet kokoon integroitavaan tiskariin, saa täältä hakea halvalla koneen joka on muuten täysin priima, mutta luukku ei mene kunnolla kiinni. Lienee korjattavissa, jos on yhtään lahjakkaampi kuin me kaksi poropeukaloa.

We still don't have a dishwasher and we're getting sick and tired of it. Mount Dirty Dishes gets higher and wider every week, before someone decides to do something about it. Can't wait to get the new integrated one sometime in the summer!

Laatuaikaa

(mitä tämä linssi tekee tuolle putkelle? ei se oikeasti ihan noin mutkalla ole)

Mistä on hyvä viikonloppu tehty? Laatuajasta perheen kanssa tietty! Aloitettiin perjantaina polskimalla Flamingossa, jossa pikkumies veti käsipohjaa kuin vanha tekijä ja liukui pelottomasti isommistakin mäistä. Tänään korkattiin jätskikausi huitaisemalla huiviin pehmikset Kaivarin mutterissa. Huitaisu on aika sopiva termi kuvaamaan tuota tapahtumaa, koska vaikka mittarissa välkkyikin tänään jo varsin kesäiset lukemat, niin kyllä merenrannassa tuuli vielä melkoisen kylmästi. 

Mitähän huomenna? Sen jätän noiden kahden seremoniamestarin päätettäväksi. Aamulla aion vain kääntää kylkeä, kuunnella kolinaa keittiössä ja odottaa koiranunta nukkuen tarjoilua sänkyyn. Niin ne äidit kai aina tekee. :) 

We've had a great weekend so far. Swimming in Flamingo water park on Friday and summer's first ice creams by the sea today.

Aamuteellä

Ankean ja harmaankin aamun pelastaja on kotitalous*tuntien klassikko: teeleivät. Jostain syystä näitä on tehnyt mieli pyöräyttää jo useampana aamuna lyhyen ajan sisällä. Pojulle gluteenittomia tattarihiutaleilla, meille muille tavallisia kaurahiutaleilla höystettynä. Helppoa ja niin hyvää! Lapsikin saa omaa "teetä", eli hunajavettä. Ainakin toistaiseksi on kelvannut niin hyvin, että santsikuppejakin on tarjoiltu.

*Meillä sanottiin köksä, toisilla kotsa. Kumpaan leiriin kuulut?

I have baked a lot of "teabreads" during the past couple of weeks. It's super easy and so good!

Tautia toisen perään

Mahatauti, kurkunpääntulehdus ja päivystyskeikka, toinen mahatauti ja flunssa. Siinäpä meidän porukan tärkeimmät kuulumiset parilta viime viikolta. Kaksi ensimmäistä tautia sairasti lapsonen, jälkimmäiset minä itse. Välissä lähdettiin jo minilomalle Tukholmaan ajatuksella, että kyllä se lapsen yskä on jo hellittänyt.. No, laivassa keskellä yötä alkoi sitten mun ykä. Raahusteltiin kuitenkin päivä ympäri kaupunkia, ostettiin miehelle pari paitaa luottokaupasta ja jotain ihan pientä kotiin. Sää oli sentään mitä mainioin ja poju enemmän kuin liekeissä sekä pallomerestä että laivalla pyörineistä suurista idoleista mmm:stä ja keikosta. Ei siis ihan mikään turha reissu, vaikka paremminkin olisi voinut mennä.

Olettekos te pysyneet terveinä vai saaneet kutsumattomia pöpövieraita?

Stomach flu, laryngitis, another stomach flu and a normal flu. That's pretty much what we have been up to for the last couple of weeks. Last weekend we did go to Stockholm though, because our little one's cough was not that bad anymore. But then I started vomiting in the ship.. So we took it easy in the city, just walked slowly around and bought a couple of shirts for my hubby. The weather however was excellent and our son loved the ball pool and seeing his idols Moomins in the ship. It was definitely not a waste of time, but could have gone a bit better anyway.

Näin meillä

 

Sain Projektila-blogista haasteen, jossa piti näyttää miltä koti näyttää siellä rajauksen ulkopuolella. Meidän koti kaunistelemattomana, no tällainen se usein on. Vaateröykkiöitä vähän siellä täällä, massiiviset tiskit kuivuvat keittiössä (olisittepa nähneet keittiön ennen operaatio tiskausta), olohuoneesta puretun expeditin jäännökset odottelevat laatikoissa loppusijoituspaikkaansa ja työpöytää koristaa eilisestä omenanraadosta, pinnistä ja ruuvista koostettu harkittu asetelma. Pojan huoneesta onkin ollut jo puhetta, ei ole suoraan katalookista tuon huoneen lookki normaalitilassa.

En ole tietoisesti koskaan pyrkinyt antamaan elämästämme liian kiiltokuvamaista kuvaa täällä blogissa, joten tämän haasteen toteuttaminen ei mitenkään ahdistanut. Ihmisiä tässä vain ollaan, sotkuinemme kaikkinemme. Varsinkaan lapsen kanssa en jaksa tuhlata ruutia täydellisen siisteyden tavoitteluun, koska muuten saisin varmaan lopettaa päivätyöni ja alkaa sen sijaan heilumaan rätin kanssa sen kahdeksan tuntia päivässä. Nou thänks. Kunhan ei ole likaista, niin kestän kyllä pienet sotkut.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: 

Aurinkoista pääsiäistä kaikille! :) 

Nyt painun ladulle puuskuttamaan miekkosen perässä ja nauttimaan vapaista ja mahtavista ilmoista. En tällä kertaa laita haastetta varsinaisesti kellekään eteenpäin, mutta jos et tätä ole vielä saanut ja haluat paljastaa sotkusi kaikelle kansalle, niin anna mennä!

There is a challenge traveling around Finnish interior blogs to show your home as it is in real life, without all the cleaning up and cropping beforehand. Well, there you go: this is how it often looks like here at our place. It's not perfect and I don't mind. A bit messy home is something I can live with, as long as it's not dirty.

Kotipäivä

Ah, ihana arkivapaa.

Otettiin rennosti, kuten kuvista näkyy. Käytiin me myös hammashoitajalla, mutta ei paljon muuta.

I had a day off today. We just relaxed as you can see from the pictures.

Duty calls

Lomat on lomailtu, kohta kurvaan taas töihin. Lomailinpa sitten blogimaailmastakin, vaikka en sitä alunperin mitenkään suunnitellut. Sekin teki hyvää ja nyt on kiva olla takaisin täällä. Mikä on vielä kivempaa, on huomata että teitä siellä ruutujen toisella puolella on kohta sata. SATA! Huimaa. Tervetuloa kaikille uusille lukijoille!

Kuviin pääsi uusi aarteeni, Design House Stockholmin kynttelikkö jonka sain palkinnoksi Ennen sisustushaastevoitosta. Hienointa tässä oli se, että Enne tuli ihan henkilökohtaisesti luovuttamaan palkinnon tänne meidän residenssiin. Oli kiva kun kävit!

It's time to go back to work after a week off. I took a little break from blogging too but now I'm back and happy to be here. What makes me even happier is to see that my blog has almost hundred readers. Hundred! Wow. Welcome everybody!

In the pictures you can see my new "precious", a chandelier by Design House Stockholm that I got from Enne as I won his interior designing challenge. Thanks Enne, I love it!

Aikataulutuksen mestarin ja tohelon muistelmat, osa 865

Joskus yksi kakkavaippa saa kaikki suunnitelmat räjähtämään käsiin. Äiti- ja isä-ihmiset varmaan tunnistaa tämän "hyvä ajoitus"- kakan. Se väännetään esimerkiksi juuri silloin, kun on väellä ja vängällä saatu kaikki ulkotamineet niskaan ja johonkin pitäisi olla menossa. 

Minulla oli maanantaina suunnitelma. Tarkkaan kellotettu, eikä yllättäviin muutoksiin olisi ollut varaa. Piti ehtiä bussilla viemään poju päiväkotiin ja kipaista siitä itse lekurille. Kaikki meni hyvin, ulkovaatteet oli jo päällä molemmilla ja vielä ihan hyvin aikaa. Tässä välissä kuvioihin astui kuitenkin kakka, josta iloisesti ilmoitettiin. Ei auttanut muu kuin riisuminen, pikapesu ja pukeminen uudelleen. Sitten oli vielä lompakko hukassa ja kun sen lopulta löysin, piti jo juosta ja bussin perävalothan ne siellä näkyi.

Käyttöön suunnitelma b, parin kilometrin (pika)kävely päiväkodille. Olisinhan minä hakenut rattaat sisältä, mutta huomasin että kotiavain oli jäänyt. Kappas. Lähdin siis kantamaan poikaa, joka on ehkä hoikka mutta sinä päivänä painoi liikaa. Puolivälissä matkaa, hikisenä hangessa tarpoessani muistin pulkan. Se turjakehan on meillä siinä ulko-oven vieressä. Olisi tämäkin matka ollut aika paljon helpompi pulkkaa vetäen, mutta turha sitä enää siinä vaiheessa oli lähteä hakemaan. Arvatkaa söikö miestä vetää puolijuoksua lapsi kainalossa matkan varrella olevaa piiiitkää alamäkeä, kun päässä tykytti ajatus siitä, että jos olisit vähän miettinyt ennen kuin toimit, laskisit tätäkin mäkeä iloisesti pulkalla ilman hienpisaraakaan.

Turhaan en kuitenkaan juossut, koska olin päiväkodilla viisi minuuttia ennen puolta ja ehkä minuutin ennen puolta, eli juuri ja juuri ajoissa lääkärin oven takana. Ehkä ainoa onni tässä onnettomuudessa oli se, että nuo kaksi paikkaa sijaitsevat aika lähellä toisiaan.

Seuraavan kerran kun mun tosiaan pitää ehtiä jonnekin parin välietapin kautta, mietin kaksi kertaa ennen kuin lupaan miehelle auton. Säästyisi sekin raukka muutamalta vihaiselta viestiltä. Ei se niihin kylläkään muuta todennut, kuin että oot sinä sankari. Oonhan mä.

O sole mio

Todistusaineistoa. Eilisten paukkupakkasten jälkeen uskaltauduttiin tänään ulkoilemaan ja olihan meillä mukavaa. Kyllä mun koneisto käy auringonvalolla! Sisällä makoiltiin vielä koko porukka olkkarin matolla (poju tosin malttoi olla paikoillaan ehkä kymmenen sekuntia, mutta kai se lasketaan), tuijoteltiin kattoon ja haaveiltiin kesästä. Sitä kohti tässä onneksi ollaan menossa, en malttaisi odottaa vaikka ei näissä kauniissa kevättalven päivissäkään varsinaisesti mitään vikaa ole. Paitsi välillä se kylmyys.

I love the fact that sun is finally shining over here. Yesterday was super cold (-28'C) but today it was a bit "warmer" so we dared to go outside and enjoy the beautiful weather.

Mikä joulu?

Jouluun on kaksi viikkoa ja minä elän huolettomasti kuin tuohon juhlapäivään olisi ainakin kaksi kuukautta aikaa. On meillä sentään kynttelikkö nostettu esiin ja tähti ikkunaan. Valoja niissä ei ole kyllä kummassakaan. Kynttelikön johto ei riitä pistorasiasta mihinkään järjelliseen paikkaan ja tähden lamppu unohtuu aina ostaa, vaikka kaupassa melkein joka päivä tuleekin käytyä. Mutta ajatus on tärkein vai miten se meni?

Parempi näin, ilman ylimääräistä stressiä. Varsinkin kun aina joulua ennen tahti töissä kiihtyy ja sieltä kotiin ennättäessään tekee vain mieli nostaa jalat seinälle ja raapia napaa. Tässä lähipäivinä nuo aktiviteetit on kai kuitenkin pakko unohtaa ja jalkautua ainakin kerran maanisen joulukansan sekaan metsästämään täytettä pariin pakettiin. 

Mites siellä, stress vai no stress? Ja kylämäätiiän. Se, ettei järjestä joulua omaan kotiinsa vaan menee sukuloimaan vähentää stressiä melkoisesti. Että tosiasiassa mikä minä tässä oon leuhkimaan rentoudellani. En mikään, mutta vähän leuhkin silti.

Ps. Olen täällä kieriskellyt pienessä blogiahdituksessa ja siinä samalla pohtinut. Ja tullut siihen tulokseen, ettei mainokset ja markkinointi kai sittenkään ole se minun tai tämän blogin juttu. Eli jatkossa mööpeli on taas mainokseton. Huh. Helpotti! (Sisältöyhteistyötä Indiedaysin kanssa jatkan kyllä ilomielin.)

Christmas is just two weeks away but I still live carelessly like it'd be two months away. But actually this suits me very well. The less stress the better! At least we have a chandelier and a star in the window, both without any lights on them though but that's still something, right? 

Zombien päiväkirja

Päätettiin siirtää poju nukkumaan omaan huoneeseensa, nyt kun sielläkin alkaa olla rempan osalta valmista. Muutaman illan ja yön ajan täällä on harjoiteltu. Välillä paremmalla, mutta usein todella huonolla menestyksellä. Kiitos sille, joka keksi energiajuomat, ilman en ehkä olisi kyennyt töihin..

Yhtenä iltana ehdin jo julistaa miekkoselle, että nukkukoot vaikka viisivuotiaaksi asti pinnasängyssä kunhan nukkuu. Silloin oli kokeilussa väsytystaktiikka. Kannoin joka kerta karkulaisen päättäväisesti takaisin sänkyyn, viisaat kun sanoi että kyllä se lapsi jossain vaiheessa väsyy. Arvatkaa kumpiko väsyi siinä 200. kannon kohdalla, no minä tietenkin. 

Onneksi nyt alkaa jo näyttää valoisammalta, viime yönä nukuttaminen ei enää kestänyt paria tuntia ja keskellä yötäkään ei tarvinut herätä ihmettelemään mopoja ikkunasta. Päiväsaikaan se ilahtunut "kato!" on jotain niin suloista, mutta valitettavasti ei kolmelta aamuyöstä. Toivotaan että sama suunta jatkuu tästä eteenpäinkin. 

Huomenna aion raahata miehen kurkkaamaan Inspiration- pippaloihin. Jos tunnistat meidät silmät ristissä haahuilijat, nykäse ihmeessä hihasta!

We've tried to teach our little man to sleep in his own room. So far it's been quite a struggle and I guess without energy drinks I would not have been able to work.. So thank you whoever invented them! Luckily things are getting better night by night, and last night was already pretty promising. It didn't take two hours to get him to sleep and he didn't wake up in the middle of the night to watch mopeds from the window anymore. Yay!

Tänä aamuna

Rakastan iltavuoropäivien kiireettömiä aamuja. Ei tarvitse herätä kännykän piippaukseen, vaan voi odottaa ihmisherätyskellon äänimerkkiä ja kaapata sitten tuon rakkaan pikkuihmisen kainaloon. Ja jatkaa laiskottelua peiton alla lämpimässä niin pitkään kun huvittaa. 

Ehtii syödä kunnon aamupalan koko perheellä. Kahvia ja teetä, puuroa, leipää ja hedelmiä. Ei mitään ihmeellistä, mutta silti niin parasta.

Liian usein aamu on sellainen, että herään liian myöhään kolmannen torkutuskerran jälkeen. Hyppään vaatteisiin, vaihdan puolinukuksilla olevalle pojalle pikavauhtia vaipan ja vaatteet ja juoksemme bussiin. Aina emme ehdi ja sitten on edessä reipasta ravia rattaiden kanssa päiväkodille, että ehtisin seuraavaan bussiin tai junaan. Lapsi saa aamupuuronsa hoidossa ja minä ostan ehkä sen viidenkymmenen sentin croissantin työpaikan vierestä lähikaupasta, jonka hotkin kitusiini matkalla sorvin äärelle.

Jos iltavuorot ei muuten olisi niin vehkeestä, voisin ihan vain tällaisten kiireettömien aamujen takia alkaa tehdä pelkästään niitä.

I love mornings like this morning, when there's no rush. I don't need to wake up to alarm beeping, but instead I can wait until our own human alarm clock makes a sound. And then I'll go and get him out of his own bed and many times he'll climb up to our bed to lie lazy with us for as long as we please to.

We have time to eat proper breakfast together. Coffee and tea, porridge, bread and fruit. Nothing special, but still it's so nice.

Because too many times our mornings are chaotic. I wake up late, dress up in a second, wake our little one up and quickly change his diaper and clothes. And by then we have to be on our way, running to the bus stop. Little man will have breakfast at the day care and I might grab a cheap croissant from the super market next to my work place. If I have time.

If evening shifts didn't suck in so many ways, I'd work just evenings for the sake of mornings like this. 

Yksin kotona I

Tajusin juuri, että olen ensi kertaa erossa pikkumiehestä yön yli. Mies lähti pojun kanssa viikonlopuksi kauas pois serkkunsa valmistujaisiin, itse en päässyt mukaan kun lauantainakki napsahti kohdalle. Myönnetään, vähän kurkkua kuristaa täällä tyhjässä kodissa nyt illan tullen. Vaikka kyllä mä olen osannut myös ottaa tästä omasta ajasta kaiken irti ja olen jopa nauttinutkin. Kotimatkalla jäin aiemmin bussista pois ja kävelin kaunista metsäpolkua kaikessa rauhassa. Istuin välillä kivennokkaan nauttimaan äänistä ja tuoksuista (niin, ja Subwayn patongista, mutta jotenkin se ei sopinut kovin hyvin tuon lauseen fiilikseen).

Olen seikkaillut blogistaniassa ja roikkunut Pinterestissä piiiitkään, ilman että kukaan yrittää varastaa hiirtä tai sammuttaa näyttöä. Fiilistellyt ja suunnitellut mahdollista tulevaa remonttia. Luin parin viikon lehdet ilman, että kukaan iskee vaippapyllyään keskelle lukemaani aukeamaa ja ryttää sivut. Herkuttelin ja laiskottelin.  

Kyllä tämä ilta vielä meni ihan mukavasti, mutta luulenpa että huomenna on jo iso ikävä. Luulen myös, että ensi yönä teen ihan vanhasta tottumuksesta pari syöksyä pelastaakseni pojan tippumiselta.. Joskus tuntuu, että nämä äidinvaistot voisi olla vähän vaimeampiakin. Kyllä vähempikin riittäisi..

I just realized this is the first time me and our little man spend the night in different places. My hubby went far away to Eastern Finland for the weekend to celebrate the graduation of his cousin and he took our son with him because I have to work tomorrow.

It feels very strange but I've also been able to enjoy having my own time today. On my way back home from work I jumped off the bus a little earlier, took a detour across a beautiful forest track and loved everything: the scenery, scents, being alone. 

I've also surfed around the blog world and hanged out in Pinterest without anyone interrupting me by switching off the screen or trying to steal the mouse. I read all the magazines from the past couple of weeks without anyone sitting on the page and scrunching the whole thing. I ate a lot of junk and was lazy.

So this evening went on just fine but I know tomorrow I'll already miss them a lot. It was fun for a little while, but please, come back home soon!

Nyt kelpaa pottailla

Uppo-Nallea vähän mukaillakseni: voi ihmeiden ihme ja toden totta, siinä on valkoinen pissapotta! Toiset täällä plokeissaan esittelee designostoksiaan, minä pottaa. Hyvin menee, mutta menköön. Mutta olen minä tästä löydöstä ihan oikeastikin aika mielissään, väriallergia nimittäin vaivasi taas siellä sinisten ja punaisten tarjokkaiden keskellä ja tämä oli enemmän kuin tervetullut vaihtoehto. 

Hohtavaan pottaan on jokunen tuotoskin jo eksynyt, ja ollaan  taas tehty yksi mielenkiintoinen aluevaltaus vanhemmuuden saralla: on päästy vuolaasti kehumaan pissejä ja kakkoja. Välillä sitä kuuntelee itseään vähän ihmeissään ja miettii, että sanoinko mä todella sen mitä kuulin tuon suuni suoltavan!? Pakko kai se on uskoa. Ja toivottavasti tuo tsemppaus on tosiaan tarpeen, ettei nämä "hyvä, toosi hienosti pissit"-ylistykset mene ihan hukkaan.

Yep, other bloggers show off their latest design purchases, I'm showing off a potty. Doing great, huh? But the truth is, that I'm really happy about this find. My color allergy got pretty severe again in the middle of all the red and blue ones, so this was a very welcome option. 

A couple of times we've succeeded in getting something in the potty and this has made us familiar with another interesting side of parenting: praising someones pees and poos. Sometimes you listen to yourself talking, and think: did I really just say what I heard my mouth let out? I guess I have to believe. And I hope all this cheering really is necessary.