Kustille poljettavaa

Tässä osoitteessa eilen: minä väänsin kortteja. Aina yhtä ajoissa joka asiassa.

Mies irtisanoutui apulaisen hommasta jo siinä vaiheessa, kun ensimmäistä pelletti*rivistöä alettiin liimata. (* miehet-suomi-miehet: paljetti) Askartelukaupan tätikään ei kai oikein luottanut mun kykyihin, kun varovasti muistutteli epämääräisen tarvikekasan ja joulupostimerkkien ostajaa, että se lähetyspäivä on sitten huomenna.  Juu-u. Luu kurkkuun vaan kaikille epäilijöille, sillä niin vain lähti meiltäkin aamulla kasa tervehdyksiä tutuille ja kylänmiehille. 

The last day to send Christmas cards here in Finland was today, which means that I spent last night making cards. Always on time, no matter what.

My husband resigned from the project by the time we started gluing the first line of sequins, but  he did his best being my mental support. And I did it, this morning I had a pile of cards ready to be sent all around Finland. Yay! 

Pilleet

Eilen juhlittiin yksivuotiasta serkkulassa. Oli hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Kiitos kaikille! Kakun maistelu ensimmäistä kertaa elämässä pisti pojan vähän irvistelemään. Jospa ei olisi perinyt äitinsä makeanhimoa.

Tänään on nukuttu pitkään, käyty sunnuntaikävelyllä, syöty uunilohta ja odoteltu virpojia. Muutama eksyi onneksi meillekin, vaikka alaovessa on koodi. Ehkä se oli virpojia varten jätetty tänään sepposen selälleen. Kyllä täytyy sanoa, että täällä pääsevät karkinhimoiset helpolla kun ovia on kolmen metrin välein. Toista se oli meidän lapsuudessa maalla, kun potkurin kanssa kierrettiin puolisulia teitä (lue: kannettiin potkuria puolet matkasta) varmaan 20 kilometriä muutaman suklaamunan perässä..

Yesterday we celebrated our 1-year old at his cousins' place. Food was fantastic and so were all the people there. Thanks everybody!

Lisää kortteja

Askarteluinnostus jatkui eilenkin, tosin homma meni yötöiden puolelle. Joka paikkaan ehtivä, kaikkiruokainen pikkumies ja askartelu ei jostain kumman syystä oikein sovi yhteen. Odottelin siis suosiolla siihen asti, että tuo rakas riiviö oli nukahtanut ja jatkoin vasta sitten korttitehtailua.

Ei kaikki kyllä ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Johtuiko se sitten tuosta myöhäisestä ajankohdasta vai vain taitamattomuudesta, vaikea sanoa. Osansa sopassa oli varmasti molemmilla. Yhteen korttiin piti esimerkiksi tulla jouluinen kilikello. Lopputulos ei oikein vakuuttanut itseänikään, joten päätin kysäistä veljeltä mielipidettä. "No joo, eniten tuo näyttää rusettipäiseltä naiselta, jolla on huonosti istuva mekko ja helman alta roikkuu jotain epämääräistä". Ookoo. Voitte arvata, ettei tuo taidonnäyte ainakaan pääse postin kuljetettavaksi.

Toinenkaan vähän monimutkaisempi versio ei näyttänyt lopulta miltään kovin tunnistettavalta asialta. Päätinkin vakaasti pitäytyä vain noissa yksinkertaisissa malleissa. Muuten olen kyllä tyytyväinen, mutta tuo pienempi enkeli näyttää ainakin kaukaa katsottuna siltä, kuin sillä olisi päässään keltainen työmaakypärä.. Tai sitten mä olen taas vain ylikriittinen omia tuotoksiani kohtaan.:)

My drive to make Christmas cards continued yesterday, although I had to make them in a night shift. Very quick little man who eats just about anything he gets his hand on and crafts aren't particularly a very good combination. That's why I decided to wait until he's gone to sleep and start working on the cards after that.

Everything didn't quite turn out to look the way I planned though. One of them was supposed to be a jingle bell but I wasn't very impressed when I finished it. I asked my brother his opinion and he said: "Well, that looks mostly like a lady wearing a bowtie and an unflattering dress, something weird hanging underneath her hem." Okay. For sure that one doesn't get delivered to anyone. I guess I learned something from that as I didn't try to make anything too complicated anymore and sticked with the more simple designs..:)

Joulukorttitehtaalta päivää

Eipä ollut edes montaa ideaa päässä, kun suuntasin tänään kaupuntiin korttitarpeita ostamaan. (Olin myös unohtanut, miten kylmästi Oulussa tuulee. Nyt muistan taas.) Mukaan tarttui sekalainen valikoima matskua, jonka värimaailma on *krhm* hyvinkin yllätyksellinen minut tuntien. Sitten jostain iskikin inspis ja jo kotimatkalla päässäni surisi vimmatusti ideakone.

Niinpä täällä on tänään viuhuneet sakset ja liimapuikko. Ja mun kädet, kun olen joka toinen minuutti ottanut kopin uhkarohkeasta pikkumiehestä, joka lievästi sanottuna yliarvioi omat taitonsa ja aliarvioi eri paikkojen etäisyydet. Ei noista korteista ehkä niitä perinteisimpiä versioita muodostunut, mutta tuli jotain sellaista, mitä olin toivonutkin!

I didn't have too many ideas in my mind, when I headed to Oulu to buy some materials for Christmas cards. I ended up randomly choosing some different kinds of stuff and the color scheme looks somewhat *ahem* familiar. And suddenly, already on the way back home, my head was full of cool ideas.

This means, that today I've done a lot of cutting and gluing. And also catching, the little man of course. He's so reckless, overestimates his own skills and underestimates distances between places. Talking about those cards again, they may not look very traditional, but they are exactly how I wanted them to be!