23.10.16

Keittiösuunnitelmia


Luonnoskuva Keittiömaailmasta

https://savo.fi/tuote/bora-basic/

Nyt on päästy omien lempihommien äärelle, nimittäin keittiötä suunnittelemaan! Pariin paikkaan on oltu yhteydessä ja saatu jo tarjouksiakin, ainakin yksi olisi vielä tarkoitus pyytää. Keittiömme tulee siis koostumaan seinän syvennykseen upotetusta osiosta ja saarekkeesta, se oli selvää jo kauan sitten. Taso saisi jatkua toisella puolella saarekkeen yli, ja siihen laitetaan sitten baarijakkaroita. Keittiön värityksestä on myös olemassa selkeä visio: valkoista seinäsyvennykseen, saareke mattamustaksi ja taso valkoinen, mieluiten kvartsia hennolla marmorikuviolla mutta sen aika näyttää. Ja joku statement-hana, kyllä kiitos! Mutta sitten se ongelma: mihin liesi laitetaan?

Alunperin haaveilimme yhtenäisestä, vain korkeista kaapeista koostuvasta syvennyksestä. Yksi näistä kaapeista kätkisi sisäänsä aamupalakaapin = kaikki rumiluskoneet ja laitteet. Tämä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että liesi ja allas olisi molemmat laitettava saarekkeeseen. Ja koska saarekkeen kohdalla huonekorkeus huitelee jossain neljän metrin hujakoilla, se rajoittaa puolestaan liesituulettimen valintaa melkoisesti. Kaikki katosta laskeutuvat mallit ovat luonnollisesti poissa laskuista, jolloin jäljelle jäävät nämä erilaiset tasosta nousevat ja lieteen integroidut mallit. Muuten ne on toki kivoja, mutta maksavat mansikoita ja hunajaa ja miljoonia. Toisaalta taas jos lieden siirtää seinän puolelle, tarvitaan tasoa enemmän, joka sekään nyt ei ole ihan ilmaista ainakaan kvartsisena. Apuva! En osaa päättää.

Kun päättämättömyys vaivaa, voi kokeilla perinteistä plussien ja miinuksien listaamista.

Liesi saarekkeessa:                                               

+ aamiaiskaappi
+ aamiaiskaappi
+ sanoinko jo aamiaiskaappi. Se vaan ois niin bueno!
+ selkeä, yhtenäinen ulkonäkö
+ se alkuperäinen unelma

- erikoisliesituulettimien hinta
- vähän työskentelytilaa
- liesi ja allas vierekkäin saarekkeessa - toimivuus?

Liesi seinän puolella

+ enemmän työskentelytilaa
+ ainakin hieman edullisempi hinta

- ulkonäöllisesti huonompi. Ei missään nimessä huono, mutta ei paraskaan
- mihin saa piilotettua kaikki ne rumat pienkodinkoneet?

Kuulisin mielellään teidän mielipiteitä ja kokemuksia!

Toim.huom. Ylimmässä luonnoskuvassa on monta asiaa juu kohdillaan, mutta aika monta myös vähän sinnepäin. Mutta emme anna sen tässä vaiheessa häiritä!

(Juuri kun sain tän kirjoitettua, guuglettelin ja löysin tämän. Ei se tuo jälkimmäinenkään vaihtoehto varmaan huonolta näyttäisi. Kääk....)

http://kitzenkeittio.fi/living-with-less

We are busy planning our kitchen and I love it! Colours and materials have pretty much been chosen already: the built-in kitchen cabinets will be white, the kitchen island matte black and the counter top white/ish (quartz, I hope) with some sort of marble pattern.  Now we only need to decide whether we want a breakfast cabinet, or more counter space and probably slightly smaller price tag by moving the stove away from the kitchen island. Tough decisions!

10.10.16

Homma etenee




Nyt tämä kaikki alkaa tuntua jo jokseenkin todelliselta, koska siinä ne nyt on: kuvat, joilla rakennuslupa laitettiin vetämään. Jiihaa!!!

Selkeälinjainen, simppeli, jyrkkäkattoinen talo. Kapeita ja korkeita ikkunoita. Yhtenäinen iso olohuone-keittiö-ruokailutila, kolme makkaria ja vanhempien makkariin vaatehuone sekä yhteys pesutiloihin. Iso kodinhoitohuone, joka saa suorittaa myös arkieteisen vaativaa virkaa. Siinä ne tärkeimmät mitä oli mielessä, kun milloin minkäkin kirjekuoren nurkkaan hahmoteltiin uutta kotia. Omalla pohjakuvaräpellyksellä kilpailutettiin yhteensä viisi talofirmaa ja päädyttiin lukemattomien tapaamisien ja ankaran pohdinnan jälkeen Siklaan*. "Viimeiseen vaiheeseen" meillä pääsi kaksi talotoimittajaa ja lopullinen päätös piti tehdä vähän intuitiollakin, niin lähellä tarjoukset olivat toisiaan. Silloin oli tunne, että siklalaiset tajusi hyvin meidän vision ja joustavuutta löytyi. Ainakin tähän asti tuo tunne on osoittautunut oikeaksi ja toivottavasti jatkossakin! Koko kilpailutusvaihe oli mun mielestä todella rasittava ja oon niin onnellinen että se on nyt takanapäin. 

Kuten asiaan vihkiytyneet varmasti näistä kuvista näkee, on tässä tausta-ajatuksena pyörinyt Kannustalon iki-ihana Lato, enkä sitä pyri mitenkään peittelemään. Pariin otteeseen istuttiin heidänkin edustajien kanssa alas ja suunniteltiin ja funtsittiin, mutta joko talomallit oli meidän tontille liian leveitä tai pohjaratkaisu ei ollut toimiva ilmansuuntia ajatellen. Sitten vastaan tuli myös se mikä rakentajilla usein, eli se kuuluisa budjetti. Niinpä lähdettiin työstämään tätä omaa "köyhän miehen latoa" ja tykätään niin kovin! Miltä näyttää teidän silmään?

Talopaketti otettiin Siklalta väliseinien pohjamaaliin saakka, siitä eteenpäin pitäisi sitten nakutella itse. Ei tosiaankaan olla mitään raksojen ammattilaisia, mutta yhden remppaprojektin kokemuksella päätettiin silti uskaltaa ottaa loput hommista omaksi iloksemme/suruksemme. Osittain siksi, että pääsee itse valitsemaan matskut ilman turhauttavaa vaihto- ja hyvitysrumbaa, osittain budjettisyistä. Aika näyttää tuliko otettua liian iso pala haukattavaksi, ja ainahan sitä voi käytettävissä olevien eurojen rajoissa delegoida hommia tarvittaessa muillekin. Märkätilat ainakin on sellainen alue, johon ei näillä hermoilla ja kyvyillä aiota koskea pitkällä tikullakaan, jos ei ole ihanihan pakko.

*blogiyhteistyö

Ps. Tässä vielä ihailtavaksi itse netistä kaivetulla ilmaisohjelmalla väsäämämme pohjakuva, jonka kanssa talokauppiaiden ovia lähdettiin kolkuttelemaan. Ei se nyt edes niin kovin paljoa muuttunut, pakko sanoa! 




This all still seems a bit surreal, but now we have officially applied for a construction permit with these pictures. Yay! We are very happy about how the house and floor plan turned out to look like. What do you think?

2.10.16

For the new home




Mistä se tuollainen otsikko mun Pinterestiin tupsahti? Entä minä piiiitkästä aikaa takaisin tänne blogin äärelle? Siinäpä vasta kysymykset, joita lähdetään nyt avaamaan. Sen sanon ainakin, että onpas mukava taas kirjoitella!

Sitten viimeisimmän postaukseni, meilläpäin on tapahtunut paljon. Kolmen hengen taloudesta tuli se perinteikäs 2 aikuista ja 2 lasta viime marraskuussa, kun pieni neitimme syntyi. Ihana pieni ja eläväinen arkemme ilo ja isoveljelle mainio höykkyytettävä. Tällä kokoonpanolla haaveiltiin lähtevämme nyt syksyllä joksikin aikaa asumaan Australiaan, paikkaan johon ollaan täysin ihastuttu. Vaikka tätä miten selviteltiin, tuntui kuitenkin että tällä kertaa tämän haaveen edessä tie nousi pystyyn. Oli liian monta kättä ojossa vaatimassa tonneja sinne ja tonneja tänne, eikä siltikään olisi voinut olla varma siitä, että kaikki onnistuisi. Ei auttanut kuin haudata tämä haave ainakin toistaiseksi ja kääntää katse kotimaahan. Mitäs me nyt täällä sitten tehdään muuta kun jäädytään pystyyn?

Kerrostalokolmiomme oli sen kokoinen, että siinä olisi hyvin vielä kahdenkin lapsen kanssa asustellut, mutta meillä oli tunne, että johonkin on lähdettävä. Jotain on tehtävä. Laitettiin asunto myyntiin vähän kokeilumielessä ja sehän vietiin käsistä ennen ensimmäistä näyttöä. No jotain oli siis tosiaan tehtävä. Pitkällisen ja tuskastuttavan asunnonetsintärallin päätteeksi tultiin siihen tulokseen, että sitä mitä rouva (ja herrakin tietty) haluaa ei taida olla myynnissä. Ainakaan sopivalla hintalapulla.. Ja niin lyötiin kesällä euroja tonttikauppiaan kouraan.

Mööpelistä tulee täten jonkinsortin raksablogi. Ei kovin tekninen sellainen, koska se puoli hommasta on allekirjoittaneelle edelleen melkoista hepreaa. Täällä keskitytään siis siihen projektin kauniiseen puoleen, joka on toivottavasti edes jotenkin hanskassa. Tulossa on jotain melko mustavalkoharmaata höystettynä vaalealla puulla, marmorilla ja messingillä. Suukin tulee olemaan tuolla viimeksimainitulla, mikäli budjettimme kaikki nämä toiveet kestää. Missä ja miten näitä matskuja tulee talossa olemaan, ei vielä ole lyöty lukkoon. Mutta roikkukaahan matkassa niin eiköhän sekin ajan kanssa selviä!

Here we go again! This time Mööpeli will be all about our house building project. I'm not going to go into detail about all the technical stuff (mainly because it's pretty much beyond my comprehension), but concentrate on the beautiful side of the project here instead. Stay tuned for what it's going to be like!

23.2.14

Lamppulöytö






Ruokailutilamme on olohuoneen pimeimmässä kulmassa (ei muuten helpota tilan kuvaamista..) eikä ruokapöydän päällä ole paikkaa kattovalaisimelle. Siksi meillä on jo pidempään ollut hakusessa jalkalamppu valaisemaan tuota nurkkausta. Monenlaisia vaihtoehtoja, uutta ja vanhaa on pyöritelty, mutta sopivaa ei ole osunut silmiin.

Sitten harvemmin kirppisteleviä onnisti. Käynti kierrätyskeskukselle ajoitettiin kerrankin oikein, sillä siellä nökötti tuo kuvien kaunokainen! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ehkä sekunnin sadasosan harkinnan jälkeen lompakko tyhjeni kokonaisten 16 euron verran ja koti sai kaipaamansa valaisijan. Nyt silmä lepää ja ruokailijat näkevät mitä suuhunsa ahtavat. Kaikki oikein hyvin siis!

We found this floor lamp from a recycling center. It's so beautiful and exactly what our quite dark dining area has been screaming for. Happyhappyhappy!

16.2.14

Vaivan arvoinen vaneri







Pari päivää sitten kurvattiin vanerikaupoille. Rouva unohti ottaa mitat, joten summamutikalla mentiin, eikä siinä mitään. Nappiin meni siltä osin, se selvisi kotona. Mutta ennen kotiinpääsyä tapahtui paljon. Se nimittäin meni kauas napista, ettei tuo pahainen vanerinpala mahtunut meidän autoon vaikka kaikki takapenkit kaadettiin ja kaikki mahdolliset kommervenkit kokeiltiin. Mies oli sitä mieltä, että sinähän tuon halusit ja niin löysin kohta itseni bussista valtavan vanerin kanssa. Ensimmäiseen linjuriin pääsin sisälle, vaihtobussista käännytettiin ovelta. Siinä vaiheessa jäljellä oli vielä pari kilometriä ja ei auttanut muu kuin ottaa vaneri kantoon. Ensin kannoin pään päällä, sitten vasemmalla kädellä ja oikealla ja sama alusta. Olipahan iltalenkkeilijöille viihdettä! (terveisiä vaan jos tunnistat itsesi)

Kaukana ei ollut, että olisin nakannut koko komeuden jorpakkoon. Mutta onneksi löytyi sinniä ja sopivasti jerkkua ranteesta, koska paljon tyytyväisempi en voisi tuohon uuteen sängynpäätyyn olla!

This piece of plywood traveled to our home by bus together with me, because we couldn't fit it in our car. At some point of the journey that also consisted of a lot of carrying and cursing, I was almost ready to throw the whole thing away. But now I couldn't be happier! I love the result and I think it was all worth it in the end.

18.1.14

Olkkaria ja unelmia




Viimeksi valittelin, ettei meillä ole mikään muuttunut pitkään aikaan. Ihan koko totuus se ei sentään ole vaikka moni asia onkin pysynyt samana. Syöttötuolin tilalle on ilmestynyt Agam-juniorituoli. Joku saattaa muistaa tämän haaveeni http://www.moopeli.blogspot.fi/search/label/haaveita. Kun huomasin että Agamia onkin taas saatavilla ja vilkaisin tilille, ei tarvinut kauan harkita. Ikeaan kävi tuolittomien tie. Nyt kun saisi vielä pojan istumaan tuossa niin hyvä ois! Ehti mokoma liikaa tottua kurottelemaan aikuisten tuolilta eikä sieltä niin vaan enää siirrytä mihinkään lastentuolille.

Poikasen huoneeseen ostettu blogimatto kannettiin yhtenä iltana testimielessä olkkariin ja siihen se on jäänyt. Sopii kyllä hyvin, mutta olkkarin vanha karvamatto lapsen huoneessa ei ole se paras ratkaisu.

Kun hifistelyjuniorituolihaaveet (sori, äidinkielenopet) on haudattu, voi siis alkaa haaveilla uudesta matosta lastenhuoneeseen. Tai olohuoneeseen, jolloin raidallinen palaisi alkuperäiselle paikalleen. Enkä pahastuisi uusista ruokapöydän tuoleista tai jalkalampusta valaisemaan hämäriä ruokailuhetkiä. Mutta onneksi noilla ei millään ole kiirettä, odotellaan rauhassa sopivien kandidaattien ilmaantumista!

As I wrote last time, nothing much has changed here in our home lately. But we actually do have something new! We needed desperately something to replace the highchair and as we found out that Ikea is making Agam chairs again we knew immediately that it would be our choice. We also dragged "the blog rug" from our son's room to the living room just to see how it looks like and it's been there ever since. Looks great but now we need a new rug to the kids room. And new chairs to the dining table and a floor lamp to lighten up our dinner time. Just wondering when I will be satisfied.. :)


5.1.14

Täällä jälleen










Täällä jälleen, viis kuukautta hiljaisuutta peräjälkeen sanois varmaan keekki, mä sanon sori. Syksyllä iski inspiraation puute ja blogiahdistus joka jatkui ja jatkui vaan. Otin miljoona kuvaa joista ehkä yhden oisin voinut julkaista. Kirjotin toiset miljoona sanaa ja pyyhin kaikki pois. Muilla vaihtui järjestys ja koriste-esineet joka toinen päivä, meillä oli samat sohvatyynyt jo varmaan kolmatta vuotta putkeen ja hyllyä koristi suloisessa sekamelskassa volttareenigeelit ja eriparisukat. Vain rumaa ja tarpeellista, ei mitään sitä kaunista ja tarpeetonta mitä yleensä kuvataan. Sitten tuli kylmä ja pimeä ja kiinnosti vielä vähemmän. Elämä oli töitä ja jumppaa ja ruokakauppaa ja sama uudestaan.

Sitten sain uuden puhelimen, löysin instagramin* ja koukutuin. Löysin myös vanhoja blogituttuja ja yhtäkkiä rupesi kadonnut inspiraatio huutelemaan jostain syvältä omasta kaivostaan. Ja niin tapahtui, että eilen illalla tongin esiin kauan sitten ostetut akryylimaalit, koversin pottua pisaran muotoon ja aloin leimailla poikasen huoneen verhoja. Kas tässä yllä tuon inspispuuskan tulos! Voi miten se on hieno, sanoi huoneen omistajakin eikä valoja olisi saanut sammuttaa illalla koska pisarat ei näy. 


*ellimoopeli nimellä räpsin, alahan seurata! :)

Almost five months flew by and this blog remained silent. I'm very sorry! But now I finally found my lost inspiration and I hope that this flow continues. 

Above you can see what happens when a potato stamp, some paint and curtains meet. I must admit I love it, and I'm happy that our little guy living in that room is very excited about those drops as well!