Aleshoppailua

Alennusmyyntien aikaan uskaltaa tehdä vähän erikoisempiakin hankintoja ja hyvä niin! Yksitoikkoinen vaatekaappini sai kauan kaivattuja värejä ja printtejä täytteekseen. Eikä nämä ole todellakaan jääneet hyllyjä koristamaan vaan viihtyvät päällä varmaan joka toinen päivä. Väriallergiasta voi sittenkin parantua!

Uudesta lattiastakin näkyy pieni siivu. Siinä väri väheni, mutta nyt se näyttää niin hyvältä että! Ei tuota uskoisi samaksi lattiaksi enää. Hionnalla ja lakkauksella saa tosiaan ihmeitä aikaan!

Kengät on, missä kevät?

Ehdin jo olla toiveikas, että pian pääsen näillä synttärilahjakengillä tepastelemaan kaupungille. Hevonkakat. Tänä aamuna kun herättiin oli lunta tullut taas noin metri lisää. Kelle tästä saa antaa palautetta? Esterille ehkä? Kuka ikinä onkin tästä vastuussa niin hälle tiedoksi, että kiitos, riittää jo.

Vaikka nyt on kyllä niin ettei lumetkaan saa hymyä täysin hyytymään, koska mulla on loma! 

Hauskaa sunnuntaita kaikille!

:)

We want spring! And what do we get? At least a meter of snow in one night. Whoever is responsible for this, please stop! I've had enough of winter already plus I'm dying to be able to wear these shoes I got for my birthday.

Kenkä kuin karkki

Kuva lainattu: kookenka.fi

Kuolaa täällä kuivailen pöydältä, bongasin niin komiat kevätkengät. Kohtahan on ne synttäritkin. Mies, huhuu? Kuuleeko joku? Ihan pieni huomaamaton lahjatoive ois tässä näin. 

Kiitos jo etukäteen.

I think I've found shoes for me for spring. Actually I wouldn't mind at all if my husband someone got these for me for my birthday. Thanks in advance!

Ja jos mietityttää, niin ei, kukaan ei ole maksanut tästä jutusta mulle mitään.

Työkalossit

Pakko esitellä teille, kun mä niin tykkään näistä kopottimista. Ja mikä parasta, näiden eteen ei edes tarvinnut ravata suu vaahdossa ympäri kaupunkia: kenkäesittelijä kantoi kasan vaihtoehtoja suoraan työpaikalle ihmeteltäväksi ja sitten oli enää vain tehtävä (helppo) valinta. Kyllä siinä niin laiskaa shoppailijaa hemmoteltiin. Edelliset työkenkäni olivatkin ihan sananmukaisesti kalossit, joten vaihtelu ei tosiaan ollut pahitteeksi. Ja vaikka näissä onkin aika paljon korkoa, ei jalat ole olleet vielä moksiskaan näiden parin kuukauden aikana, jotka olen jo näillä kipitellyt.

Sitten ihan mielenkiinnosta pientä gallupia: oletko korkkari-ihmisiä, vai matalampien kantojen ystävä? Itse lukeudun ensimmäiseen porukkaan. En tiedä olenko vähän turhamainen, liian lyhyt vai vain pahasti itsetunto-ongelmainen, mutta tunnen oloni usein paljon itsevarmemmaksi korot jalassa. Aina välillä mukavuudenhalu toki voittaa ja vedän jalkaan ballerinat, lempparini matalista kengistä. Joskus iskee myös tennariolo, mutta muuten viihdyn kymmenisen senttiä maanpintaa korkeammalla.

I have to show you my work shoes, because I like them so much. And the best part is, I didn't have to run around the city to find these: a shoe salesman came to our workplace with a pile of pairs to choose from. My previous ones certainly were not the most beautiful ones, so I was more than happy to find these. And despite the quite high heels, they are still very comfortable.

Now I'd like to know whether you my readers prefer high heels or flats? I definitely prefer the first option. I don't know if it's a little dumb, but I do feel more confident while wearing high heels. My favorite flats are ballerina shoes and occasionally I also feel like wearing sneakers, but mostly my choice is high heels.

Oppis jo kävelemään

Mietin joskus, miksi 74-senttisiä ja sitä suurempia lasten housuja ei meinaa löytää kirppareilta. En mieti enää.

I have been wondering why I can't find any pants for 9-12 months old from flea markets. I'm not wondering anymore.

Mihin ihminen raidoistaan pääsisi?

Oli kiva päivä tänään! Sisko tuli Savon syvämmestä käymään pitkästä aikaa ja tänään suunnattiin sitten koko konkkaronkka kaupoille suureen cityyn. Olen yleensä melkoisen toivoton tapaus mitä omien vaatteiden ostamiseen tulee, poikaselle löydän kyllä vaikka ja mitä.. Tänään kuitenkin lykästi, vieläpä niinkin pian kuin toisessa kaupassa johon eksyttiin, eikä siinä sadannessa niin kuin useimmiten. Kokonaissaaliimme oli siis äidille  tuo raitamekko, pojalle farkut ja isille tietokonepeli. Tasapeli, eikö vaan?

Loppuun vielä päivän mietelause: miksei karkin syöntiä voi koskaan lopettaa ennen kuin olo on karmea tai pussi syöty tyhjäksi!?

We had a nice day today. My sister came over for the weekend and we all headed to Helsinki to do some shopping. Usually I suck big time when it comes to shopping for clothes to myself, for the little man I find stuff very easily. But today my luck changed and I managed to find a very cute dress. Other things we got were new jeans for our little cutie and a computer game for daddy. Fair play, huh?

To the end a thought of the day: why don't we (I myself..) stop eating candy before we start feeling sick or before the bag is empty!?

Lakanahuvitus

Jos tämä olisi blondivitsi, se voisi mennä vaikka näin:

"Onko Marimekossa? No hyvä. 

Aloin sellasta vain soittelemaan, kun pitäisi pestä nämä Valpuri-lakanat. 

Tässä sanotaan, että pestään samanväristen kanssa, 

mutta en millään löydä meiltä mitään oranssia tai turkoosia.

Kaikkia muita lakanan värejä kyllä löytyi jostain vaatteista.

 Niin uskaltaako näitä nyt pestä?"

tai

"Tässä sanotaan, että pestään samanväristen kanssa,
mutta ei meillä ole toista vaatetta,
jossa olisi kaikki nämä samat värit."

If this was a blonde joke, it would probably go like this:

"Is this at Marimekko? Good.

I just wanted to call because I have to wash these Valpuri bed linens.

It says here, that wash with similar colors, 

but unfortunately I can't find anything orange or turquoise.

I was able to find clothes of all the other colors.

So do I dare to wash these now?"


Or


"It says here that wash with similar colors,
but we don't have any other clothes that
would have all those same colors on them"

Takkirakkaus

Kuvanlaatu, tiedän.. Sori. - Picture quality, I know.. Sorry.

Marraskuu on tähän mennessä ollut säiden puolesta ihan huippuihana, ainakin verrattuna edellisvuosien pimeyteen ja sateeseen. Mutta kyllä asia on ollut niin, että mä olen ehtinyt kaivata pakkasia. En ole malttanut odottaa, että pääsen käyttämään mun talvitakkia. Olen käyttänyt sitä jo kaksi tai kolme talvea, eikä mun tunteet tuota pusakkaa kohtaan ole vielä osoittaneet yhtään laimenemisen merkkejä! Pussitakin uumeniin on niin ihana hukuttautua, ja tuo helma nieli mukisematta jopa toisenkin asukkaan viime talvena. Takki itsessään ei ole mikään älyttömän paksu, mutta sen alle voi huoletta lisätä vaikka kolme vaatekertaa jos vain treenatun hauikseni kohta antaa myöten. Lisää siis näitä pikkupakkasia kiitos, niin pääsen huitelemaan kylillä lämpimästi juuttikankaaseen verhoiltuna!

Onko teillä jotain ikisuosikkivaatteita, joita ei malttaisi jättää kaappiin ollenkaan?

This fall has been unusually warm and sunny here in Finland and it has been a wonderful change to the darkness and rain we normally have this time of year. But I have missed frost though because I have been dying to be able to wear my winter jacket. I have had it for several winters already, and still I love it very much! It's so cool to drown inside that oversized jacket, and that beauty even hid my baby bump very well last winter. Send us more frost please, so I can keep on wearing that lovely piece of clothing!

Do you have any long time favorite clothes that you'd like to wear all the time?

Nyytin talo

Kuvan lähde

Olen niin ihastunut, tällä kertaa lakanoihin. Finlaysonin uutuuslakanoiden kuvitus on peräisin iki-ihanasta Kuka lohduttaisi Nyytiä- kirjasta, yhdestä lapsuuteni suosikeista. Täytyy kyllä sanoa, että nuo Tove Janssonin alkuperäiskuvitukset hakkaavat nykyiset Muumit mennen tullen!

I love these new sheets by Finlayson, inspired by an old Moomin book "Kuka lohduttaisi Nyytiä". I've got to say that Tove Jansson's own original Moomin illustrations are way better than the new ones!

Mama hei, saisinko pliis uudet rillit?

En olisi kyllä astunut jalallanikaan ulkoilmaan tänään, jos ei olisi ollut pakko. En ole koskaan ollut sen(kään) sortin masokisti, että vapaaehtoisesti reippailisin moisessa koiranilmassa. Vaan eipä auttanut kuin vuorata rattaat sadesuojalla, iskeä poika vaunuihin ja suunnata asioille. Onneksi sadepäivään on olemassa yksi takuuvarma piristys, aikoinaan Hennesiltä ostamani sadetakki.

Tuota takkia kohtaan tuntemaani rakkautta ei himmennä edes se seikka, että näytän se päällä noin 12-vuotiaalta. Ainakin jos erästä silmälasiliikkeen tätiä on uskominen. Tarina kuuluu näin: pari vuotta sitten poljimme sadetakit yllä kämppikseni kanssa kaatosateessa yliopistolta kotia kohti. Poikkesimme kuitenkin matkalla yhteen paikallisista optikoista, koska kakkulani kaipasivat päivitystä. Liikkeen myyjä oli kyllä sangen ystävällinen, mutta suhtautui minuun hieman oudosti. Syykin tälle selvisi, kun tätönen hetken kuluttua tiedusteli varovaisesti, että saankohan ihan omin päin valita uudet lasini, vai pitäisiköhän kuitenkin vielä kysyä vanhemmiltakin. 

Teki mieli sanoa, että no annapa kun otan puhelun mammalle. Jos se vaikka ajelisi muutaman sata kilometriä varmistamaan, ettei keskenkasvuinen kakaransa valitse niitä Mikki Hiiri-sankoja vaan jotain sivistyneempää. Parhaat vastaukset tulee tietenkin mieleen aina vasta jälkikäteen, joten tämäkin tilanne päättyi siihen, että pokkaa pidellen poistuimme vaivihkaa takavasemmalle ja ulkona alkoi hervoton nauru. 

Myönnetään, että sadetakin hupun alta kurkkien, sateen kihartamine kutreineni ja linssit pisaroissa en ehkä näyttänyt ikäiseltäni. Mutta silti, anteeksi mitä!? Ehkä iän karttuminen tekee joskus tehtävänsa ja otan tämän ja muutkin "jokos sinulla on mopokortti"-tyyliset kommentit kohteliaisuuksina. Mutta en ihan vielä.

It rained again today and unfortunately I had things to do so I had to go outside. Otherwise I would definitely have stayed inside, I've never really understood those people who for example go exercising no matter how bad the weather is. Luckily I have my cool old rain jacket from H&M, which always cheers up a rainy day.

I like the jacket a lot, even though I look like 12 years old when I wear it. At least one optician thought so. This is the story: a couple of years ago me and my flat mate were cycling back home from uni and it was raining heavily so we wore our rain jackets. We decided to stop by at a local optometrist's on the way because I needed to update my glasses. The lady in the shop was very kind, but she did treat me in a little weird way. We found out the reason soon, when she carefully asked me if I'm allowed to decide on my new glasses on my own or should I ask my parents first.

I know I didn't look my age wearing that jacket, my hair curled up because of the rain and glass lenses covered with rain drops. But still, are you serious!? Maybe as I get older I start to take these kind of comments as compliments. But not just yet.

Sadepäivän ilot

Sadepäivän pelastus kolahti postiluukusta, uusin Avotakka. En ole aiemmin juurikaan tilannut lehtiä kotiin vaan ostanut irtonumeroita silloin, kun sisältö on vaikuttanut kiinnostavalta. Mutta laiskaa on nyt ruennut niin kovin viehättämään tämä luksus, kun lukuelämykset kannetaan suoraan nenän eteen. Ja onpahan jotain kunnollista ruokapöytäluettavaa. Olen nääs aivan parantumaton tässä asiassa: varsinkin yksin syödessä on pakko lukea jotain. Paremman puutteessa (lue: melkein joka päivä) kelpaa mikä tahansa, kahlaan antaumuksella läpi kaikki tarjoustalojen sun muidenkin mainokset ja jopa kuponkiuutiset. Mies meinasi kerran aiheuttaa minulle pahemman luokan slaagin, kun paperimäärään kyllästyneenä aikoi kiikuttaa ei mainoksia-kyltin oveemme. Ei kuules käy. Luettavaa on oltava, jotta tämän talon naisväen edustaja saa syödäkseen.

The postman brought me the latest Avotakka interior magazine today, which saved my rainy day. I haven't really ordered any magazines home before, just bought single copies whenever they have seemed interesting. But this kind of luxury, getting magazines delivered to your front door does fascinate a lazy butt like me. And at least I have something decent to read while eating. You see, I think I'll never get rid of this habit of reading always when I'm eating, especially if I'm alone. Whenever (almost always) there's nothing better available, I'll carefully read through even all the silliest ads we get. Once my husband got sick of the amount of paper in the house and almost caused me a heart attack, because he wanted to put a sign on our door saying "no ads, please". Oh no, not happening. There's got to be something to read so that your wife can eat.

Silminnäkijä: Zaran ryövännyt naishenkilö kipitti tuohon suuntaan.

Eyewitness: the female who robbed Zara ran that way.

Päivän muihin aiheisiin. Meillä ei enää ole pikkuvauvaa, vaan iso vauva. Tai oikeastaan pitkä. Kahden korkeintaan vaivaishonkia kolistelevan vanhemman poika otti ja hujahti. Vaunujen koppa ei pysynyt enää tahdissa mukana ja oli kaivettava ratasosa esiin. Tämä taas johti pukeutumisongelmaan, koska ratasosa ei enää suojaakaan tuulelta ja muilta luonnonilmiöiltä yhtä hyvin kuin koppa. Hyyyvin vastentahtoisesti intoa puhkuen lähdimme Zaran lastenosastolle syystakkiostoksille. Olisin voinut putsata koko osaston mukaani, mutta ehkä se ei kuitenkaan olisi ollut linnareissun arvoista.. Tyydyttiin siis pelkkään suloiseen takkiin, ja ettei jollakin nyt herää epäilyksiä, niin myös ihan rehellisesti se maksettiin. Kyllä nyt kelpaa pojan kärrytellä ja nauttia paremmista näköaloista kuin iänikuisista kopan sisäseinistä. 

Another topic of the day: we no longer have a small baby, but a big baby. Or actually tall. The son of the not-that-tall parents suddenly grew up to be a relatively tall baby. The carrycot couldn't keep up with the speed of him growing, so we had to change it to the seat unit. This led to a clothing problem because the seat unit doesn't give as much protection against wind as the carrycot did. So we had to go shopping for an autumn jacket from Zara. I could have emptied the whole child compartment, but it probably wouldn't have been worth a visit to jail anyway.. So we had to be satisfied with just the cute jacket, and we did pay for it if someone got doubtful. Little man sure got a cool jacket and now he'll be able to enjoy better views of the world than he did in the carrycot. 

I see stripes

Kaikki mahdollisesti havaitsemasi roskat on sitten siinä teitin näytöllä vaan.

All the dirt you might find in this picture is just on your screen.

Päivän kuva-arvoitus: millaisia vaatteita täällä on tullut poijan karderoobiin keräiltyä viime aikoina? 5 pisteen vihje: katso otsikko. 3. pisteen vihje: katso kuvat. 1 pisteen vihje: no älä nyt väitä että oikeasti tarvit vielä tämän.

Tilanne alkaa jo lähennellä vakavaa. Ja niin on silmä harjaantunut jo tässä hommassa, että samantien bongaa kaikki tätä lajia edustavat vaatteet kaupan hyllyiltä ja kaikki muu tarjonta jääkin sitten täysin unholaan. Ketä tässä syyttelis? Omaa valikoivaa luonnetta tietenkin ensimmäisenä. Mutta toiseksi huutelen ottamaan vastuuta myös siellä kaupan sisäänostopuolella ja ehkä ulotan huuteloni jopa vaatteiden suunnittelijoihin asti. Raidat on kivoja juu, mutta koittakaa nyt keksiä muutakin hienoa! Niin kuin tätä blogia lukisikin sankka joukko sisäänostajia ja vaatesuunnittelijoita.. Mutta yritin ainakin!

Quiz of the day: what kind of clothes have I been buying for my son lately? Hint number one: see the heading. Hint number two: look at the pictures. Hint number three: oh come on, do you seriously need this?


The situation is starting to get serious. And my eye is so well trained that it immediately spots all the striped clothes in the stores, and the others are totally ignored. Who to blame then? First of all my picky personality, of course. But also I'm begging you,  purchasing agents and maybe even the clothes designers to take some of the responsibility here. I do like stripes very much, but please try to think up something else that would look good too! As if there were hundreds of those people reading my blog.. But hey, at least I tried!