6.9.11

Sadepäivän ilot


Sadepäivän pelastus kolahti postiluukusta, uusin Avotakka. En ole aiemmin juurikaan tilannut lehtiä kotiin vaan ostanut irtonumeroita silloin, kun sisältö on vaikuttanut kiinnostavalta. Mutta laiskaa on nyt ruennut niin kovin viehättämään tämä luksus, kun lukuelämykset kannetaan suoraan nenän eteen. Ja onpahan jotain kunnollista ruokapöytäluettavaa. Olen nääs aivan parantumaton tässä asiassa: varsinkin yksin syödessä on pakko lukea jotain. Paremman puutteessa (lue: melkein joka päivä) kelpaa mikä tahansa, kahlaan antaumuksella läpi kaikki tarjoustalojen sun muidenkin mainokset ja jopa kuponkiuutiset. Mies meinasi kerran aiheuttaa minulle pahemman luokan slaagin, kun paperimäärään kyllästyneenä aikoi kiikuttaa ei mainoksia-kyltin oveemme. Ei kuules käy. Luettavaa on oltava, jotta tämän talon naisväen edustaja saa syödäkseen.

The postman brought me the latest Avotakka interior magazine today, which saved my rainy day. I haven't really ordered any magazines home before, just bought single copies whenever they have seemed interesting. But this kind of luxury, getting magazines delivered to your front door does fascinate a lazy butt like me. And at least I have something decent to read while eating. You see, I think I'll never get rid of this habit of reading always when I'm eating, especially if I'm alone. Whenever (almost always) there's nothing better available, I'll carefully read through even all the silliest ads we get. Once my husband got sick of the amount of paper in the house and almost caused me a heart attack, because he wanted to put a sign on our door saying "no ads, please". Oh no, not happening. There's got to be something to read so that your wife can eat.

Silminnäkijä: Zaran ryövännyt naishenkilö kipitti tuohon suuntaan.

Eyewitness: the female who robbed Zara ran that way.



Päivän muihin aiheisiin. Meillä ei enää ole pikkuvauvaa, vaan iso vauva. Tai oikeastaan pitkä. Kahden korkeintaan vaivaishonkia kolistelevan vanhemman poika otti ja hujahti. Vaunujen koppa ei pysynyt enää tahdissa mukana ja oli kaivettava ratasosa esiin. Tämä taas johti pukeutumisongelmaan, koska ratasosa ei enää suojaakaan tuulelta ja muilta luonnonilmiöiltä yhtä hyvin kuin koppa. Hyyyvin vastentahtoisesti intoa puhkuen lähdimme Zaran lastenosastolle syystakkiostoksille. Olisin voinut putsata koko osaston mukaani, mutta ehkä se ei kuitenkaan olisi ollut linnareissun arvoista.. Tyydyttiin siis pelkkään suloiseen takkiin, ja ettei jollakin nyt herää epäilyksiä, niin myös ihan rehellisesti se maksettiin. Kyllä nyt kelpaa pojan kärrytellä ja nauttia paremmista näköaloista kuin iänikuisista kopan sisäseinistä. 

Another topic of the day: we no longer have a small baby, but a big baby. Or actually tall. The son of the not-that-tall parents suddenly grew up to be a relatively tall baby. The carrycot couldn't keep up with the speed of him growing, so we had to change it to the seat unit. This led to a clothing problem because the seat unit doesn't give as much protection against wind as the carrycot did. So we had to go shopping for an autumn jacket from Zara. I could have emptied the whole child compartment, but it probably wouldn't have been worth a visit to jail anyway.. So we had to be satisfied with just the cute jacket, and we did pay for it if someone got doubtful. Little man sure got a cool jacket and now he'll be able to enjoy better views of the world than he did in the carrycot. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ilahduttaa kovasti :) // I love reading your comments!