Kortteja + kärhämä

Jippii, kollaasini on edennyt huimin askelin yhdestä taulusta peräti neljään kuvaan! Vähän turhan sekalaiselta tuo seurakunta näyttää edelleen, mutta on se jo tuollaisenakin huomattavasti tyhjää seinää parempi. Raita- ja pallokortti on Tukholman DesignTorget-nimisestä putiikista Sergelin torilla, joka kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa jos seikkailee tois puol lahtte. Bee Geesin lp-levyn kansi valikoitui kirpparilta mukaan puhtaasti kannen kuvan perustella, porukan musiikki ei herätä minkäänlaisia intohimoja. Olen vielä vähän kahden vaiheilla saako kansi säilyttää paikkansa tuossa seinällä vai ei, koska sävy ei ole aivan sellainen kuin toivoin. No, aika näyttää, päätyykö se takaisin kiertoon.

Eilen sattui myös niin, että minä, suhteellisen rauhaa rakastava immeinen jouduin miehineni melkein käsirysyyn paikallisen pikaruokalan jonossa. Ihan keskellä kirkasta päivää. Tilanne meni niin, että paikalla oli kaksi kassaa, joiden palveltaviksi noin 10 nälkäistä jonotti yhdessä jonossa. Seuraavana vuorossa oleva siirtyi sitten aina kumman tahansa ensiksi vapautuvan kassan pakeille tilaamaan. Okei, myönnetään ettei tuo ole se järkevin tapa, mutta se kuitenkin toimi. Kunnes paikalle ryykäsi perhe, joka muodosti pitkähkön jonomme viereen ihan oman, tietenkin lyhyemmän jononsa toiselle kassoista. Kyseisen kassan vapautuessa tämä perhe yritti alkaa tilaamaan, mutta jonossa vuoroaan odottanut nainen oli eri mieltä. Ja niin olimme me muutkin pitempään jonottaneet, joten liityin naisen taustajoukkoihin ja pyysin perhettä siirtymään jonon hännille. Sinne, mistä me muutkin olimme aloittaneet. Tästäkös tuo porukka sitten suivaantui, ja alkoi melko kovaääniseksi yltynyt sananvaihto siitä, kuka mahtaa olla oikeassa. Lopulta he sitten siirtyivät jonon perälle mulkoillen meitä ja julistaen "ettei tässä nälkään kuolla".

Joskus maailmassa en varmaankaan olisi sanonut tuossa tilanteessa mitään, kyräillyt vain hiljaa mielessäni. Nykyään minussa on kuitenkin nostanut päätään pieni, mutta ärhäkkä oikeudenmukaisuuden vaatija. Se saattaa saada minut esimerkiksi ruuhkabussissa huomauttamaan itsekkäälle matkaajalle, ettei reppu luultavasti tarvitse omaa istumapaikkaa. Aika moni varmaan ajattelee tällaisiin asioihin puuttumisen olevan turhaa, koska aina löytyy lisää niitä ajattelemattomia ja omaan napaansa tuijottavia urpoja, joita ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mitä sinä teet vastaavissa tilanteissa?

Yippee, I finally have not only one but four pictures on our little room's wall. They don't make a very harmonic entirety yet, but at least to me it looks a whole lot better than an empty wall. The card with stripes and dots is from DesignTorget, located in Sergel plaza in Stockholm. That store is really worth visiting if you are wandering around that beautiful city! The cover of Bee Gees record I found from a flea market, and it was simply chosen because of the picture and colors. That group's music isn't necessarily something I would listen to. I'm still not sure whether to keep it on the wall or not, because the tone of that yellow isn't quite what I was looking for. We'll wait and see, will it stay or end up back to the flea market.