31.8.11

Kyllä äiti tietää


Älkääkä nyt hyvät immeiset luulko, että aion omilla äititaidoillani tässä kehuskella, hurjalla viiden kuukauden kokemuksella. Ehen ollenkaan. Vaan nyt on kyse omasta mamastani, joka tuntui ihan ennakkoon tietävän mitä tyttärensä tarvitsee ankeana elokuun päivänä. Sellaisena, kun ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa vain että sataa, sataa ropisee, kun välillä esteri antaa tulla antimiaan ihan tuutin täydeltä. Silloin ei kykene muuhun kuin mutustamaan jotain hyvää, ja vanhoja autoja paremmaksi on vaikea pistää. Myönnetään kyllä, että tuo säkki oli paaaljon isompi eilen kiltin postikustin sitä kiikuttaessa meille muutaman kotomaille unohtamani tykötarpeen kanssa. Mutta täytyihän niitä koemaistaa, ettei vain olleet kuljetuksessa kärsineet reppanat.

Ja mikäs muu sopisi tällaisen karkkihirmun seinälle paremmin, kuin pari viikkoa sitten ostamani Papershopin symppis bon bon-kortti. Kortin valinta ei kyllä ollut ihan helppoa, niin kivoja vaihtoehtoja siellä oli. Hommaan tuli kuitenkin uutta vauhtia, kun putiikin ulkopuolelta alkoi kuulua vaativammanpuoleista itkua. Nappasin bon bonin kouraan, maksoin, kipaisin ulos ja pääsin todistamaan hulvatonta näkyä. Olin nimittäin parkkeerannut päiväunosilla olleen poikasen vaunuineen vähän alamäkeen kaupan eteen ja nyt pikkumies oli herännyt ja onnistunut venkuilemaan itsensä epämääräiseen, aika akrobaattiseenkin asentoon vaunujen keulaan. Sieltä se huuteli ja katseli paikalle porhaltanutta äitiään ah niin loukkaantuneena, kun sellaiseen pinteeseen oli kehdannut jättää. Joo, laittakaa vaan postiin se mom of the year-palkinto kun mieli tekee kumminkin.:)

The heading says: Mom does know. But don't you people think that I'm bragging here with my own motherhood skills with all the 5 months of experience that I have. Not at all. This is about my own mom, who seemed to know in advance what her daughter needs on a miserable August day like this. On a day, when it's not just drizzling but mostly raining cats and dogs. That's when you need something good and nothing's better than those black car candies (I know you wouldn't agree because you're not Finnish but anyway). I have to admit though, that the candy bag was a lot bigger yesterday when the postman brought it to me together with some stuff I forgot home last time. But you have to taste them to make sure the poor things were not ruined during the transport, don't you?

And what would decorate better this sort of sweet tooth's wall than a cute little card that says bon bon, which I found a couple of weeks ago from Papershop in Helsinki. It wasn't easy to pick one though, because they have such a nice set of cards. But suddenly I heard pretty demanding cry from outside the shop and I had to speed up my selection. So I grabbed the bon bon one, paid it and rushed outside just in time to witness a hilarious sight. I had parked the pram and the sleeping baby in a little downhill in front of the shop and now the little man had woken up and managed to get himself into a quite acrobatic position in the front part of the carrycot. There he was yelling and looking at his mom in a oh-so-miffed way, just like he was trying to say "how did you dare to leave me in a pinch like this". Yeah, hand over the mom of the year-award, I know you would love to.:) 

30.8.11

Elämä tuolille






Blogissa on vietetty hiljaiseloa, koska viikonloppu kului hyvässä seurassa ystävien luona Keski-Suomessa. Vieläpä netin ulottumattomissa, mikä teki eetvarttia tällaiselle "käyn-äkkiä-kurkkaamassa-mailit..oho-istunkin-koneella-koko-sen-ajan-kun-poikanen-laski-lampaita"-nettiholistille. Samalla kotiutettiin anoppilasta meidän viimeisin tee se itse-projekti, tuo kuvissa komeileva tuoli. Tosin tässä hommassa oma tuunailu rajoittui siihen että huom! obs! achtung! (en siis osaa saksaa, mutta tiedän kyllä että tuo meni mönkään) mies ideoi tuolin uuden ulkonäön ja minä nyökyttelin innoissaan, mies hioi ja yhdessä maalasimme puuosat mustiksi. Toivottavasti annoin nyt riittävästi kunniaa sinne minne kunnia kuuluu..:) Verhoilujen ompelu teetettiin suosiolla sellaisella joka homman osaa. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että jo peruskoulun kässätuntien saldo allekirjoittaneen kohdalla oli lähinnä kasa katkenneita ompelukoneen neuloja, lammikoittain kyyneliä, riekaleisia hermoja opettajalla ja oppilaalla ja muuta yhtä mukavaa. Ymmärtänette siis, etten viitsinyt tuohon suhteellisen tyyriiseen kankaaseen alkaa kokeilemaan, sattuisiko lopputulos tällä kertaa yllättämään positiivisesti. Vaan kyl maar nyt ollaan siihen tyytyväisiä! 

Paitsi nyt kun uuden päällisen sai paikalleen, alkoi häiritsemään tuolin taustan savenvärinen eleganssi, joten ehkä se viimeinen silaus on vielä edessä:  näytämme sille mustaa spraymaalipurkkia.

It has been quiet here on my blog lately, because we spent the weekend in good company at our friends' place in central Finland. Out of reach to the internet too, which was a good thing for a netaholic like me, who intends to just check her e-mail but somehow ends up surfing online all the time  that the little man catches Z's. On the weekend we also got our latest DIY-project home from my in-laws, the armchair shown in the pictures above. Although this time we didn't do everything ourselves. My husband did come up with the new design of the chair and I kept nodding enthusiastically, he also polished/grinded/sanded/whatever is the correct word the wooden parts and we together painted them black. I hope I made it clear who to give credit the most..:) The sewing was done by a professional. The reason is, that I sure wasn't born with a sewing machine in my hands and so far I've only managed to make a mess with that thing. So I guess you understand why I didn't dare to try my luck with that rather expensive fabric, and see if the outcome possibly would look good this time. And we are so happy now that we had someone else to do it, because the result is fantastic!

Although the wonderful clay colored back of the chair started to bug me a lot now that the new cover is on.. So maybe the final touch still has to be done: we will introduce black spray paint to the back of it.

25.8.11

Löytöretkeilyä

Kalliossa ollaan ajan hermolla

Kaks muutakin oli lähteny. / A couple of others showed up as well.






Rantauduimme tänään ystäväiseni kanssa uhmaamaan valtavaa väkijoukkoa Kallion puistokirppikselle, vieläpä lastenvaunuilla varustettuna. Hullua, tiedän. Mutta vaikka ennakkoasetelma vaikuttikin melkolailla tuhoon tuomitulta, oli päivän saldo kerrassaan makoisa. Ensinnäkin, tässä taannoin hiukkasen vaivannut ja täälläkin päivitelty kirppisahdistukseni lieveni huimasti ja eteiseenkin löytyi lamppu, joka sopii siihen ehkäpä paremmin kuin se kuuluisa nenä päähän. Kuvia tästä iloisen keltaisesta aarteesta löytyy tuosta yläpuolelta. Lampun lisäksi mukaan tarttui muutamia vaatekappaleita poijalle ja itselle. Ei paha ollenkaan, jos minulta kysytte. Täällä aletaan unille korvasta korvaan ulottuva hymy naamalla!

Together with my friend we opposed a huge crowd today, and went to a large flea market happening in a park in Kallio, Helsinki with the little man and a pram. Crazy, I know. But even though at first the whole thing seemed to end up being a disaster, it actually turned out pretty good. First of all, my flea market angst isn't that severe anymore and I managed to find a perfect ceiling light to our hall. Pictures of that treasure can be found above. In addition to that lamp I also found some clothes for both me and the baby. Not bad at all, if you ask me. Someone over here is going to go to bed with a big smile on her face!

24.8.11

Menojalka vipattaa

Haluan tuonne. // I want there.





Mutta miten? Äiti, auta! // But how? Mom, help!

Voi sitä turhautumisen määrää, kun miehen mieli tekisi eteenpäin, mutta jalat ja kädet eivät mokomat vielä tiedä mitä niiden pitäisi tehdä asian edistämiseksi. Yhteinen toiveemme taitaa olla, että ne pian tietäisivät. Nyt on kuitenkin tiedossa hermolepoa molemmille. Poikanen saa ottaa rennosti vaunun kopassa, tämä frouva hyppää bussiin ja lähtee kaupunkiin. Adios!

Oh the amount of frustration, when a man wants to move forward, but the little arms and feet have no idea what to do to get going. I guess it's a wish that we share together, that they will know it soon. Now there's some rest ahead for both of us. Junior will be able to take it easy in the carrycot and this lady will hop into a bus and cruise to the city. Adios!

20.8.11

Astiakaapin kätköistä


Kaadin Iittalan Kartio/kuplalasit Indiska/mustat Teemat ja Bottna-astiat Iittala/iso kulho Arabian KoKo-sarjaa.

Jug "Kartio" by Iittala/bubble glasses Indiska/black "Teema" and black&white Bottna-dishes Iittala/big bowl KoKo-series by Arabia








Sokeriastia Teema-sarjan uudelleen tuotantoon otettu Purnukka, spagetit säilöö Jars-sarjan tötsä.

The small black one is "Purnukka" and the big one is from Jars-series, both by Iittala 





Jos tunnustautuu astiafriikiksi, on kai se myös näytettävä mitä kaikkea tämän innostuksen takia on meille kantautunut. Liikaa kaikkea, jos miestä on uskominen. Näissä keskusteluissa yritän vedota siihen mahtavaan astiakokoelmaan, joka hänen äitinsä kaapeista löytyy. Turhaan. Minulla saa kuulemma olla yhtä paljon kippoja ja kuppeja sitten, kun olen samanikäinen kuin anoppi. Eli 40 vuoden päästä... No, joka tapauksessa tässä tämänhetkisen, omasta mielestäni ihan järkevän kokoisen kokoelman parhaat palat. Lisäksi niin kuin näkyy, erilaiset magneetit ovat alkaneet kuin huomaamatta valtaamaan alaa kyökin puolella. Tuo dirty/clean-magneetti on oikeasi osoittautunut todella hyödylliseksi. Meillä ei enää käännellä ja haistella kuppeja ja arvota, minkä sortin likaisuutta astiakoneen sisältö mahtaa edustaa.

Tänään meillä kävi myös harvinainen vieras, joka tottelee nimeä reippauskohtaus. Oli otettava tästä tilapäisestä mielenhäiriöstä kaikki irti, koska seuraavaa vierailukertaa on hankala ennustaa. Niimpä täällä heilui ne pakolliset imuri ja rätti, mutta lisäksi odottamattoman hyökkäyksen kohteeksi joutuivat myös niin suihkukaivo (yäk) kuin lattialistatkin. Yleensäkin kaikki se, mille ei ihan joka viikko jakseta ainakaan tässä huushollissa ajatusta suoda. Älä tule liian harvoin reippauskohtaus, tule edes kerran kuukaudessa..

I admitted that I am a serious dish, glassware and cutlery freak, and here is a selection of what have been brought home because of my enthusiasm. Too much of everything, according to my husband. During these conversations I have tried to use his mom's huge collection of dishes as a defensive argument. To no effect. He told me that I can have that much dishes when I'm at the same age as my mother-in-law. After forty years that is. Anyway, here are the best parts of my current, on my opinion very reasonably sized, collection. In addition, as you can see, various magnets have started to take over space in our kitchen. That dirty/clean one has really turned out to be very useful. No more turning the cups around and smelling them trying to figure out whether the dishes in the dishwasher are clean or dirty in this house.

Today we have also had a rare guest, known by name of sudden act of diligence. I tried to make the most of this temporary insanity, because you never know when it's going to visit your home again. So I did the compulsory vacuuming and floor mopping, but also the floor drain in the shower (yuck) and the molding were under an unexpected attack. All the places in general, that are not thought of every week, at least not in this home.. This sort of insanity could strike me a bit more often!

19.8.11

Haavelistan kärkeä

Olipas kiva päivä tänään (Muumi-tunnari alkaa soimaan päässä). Olin muutaman tunnin kotimiehenä(naisena) sukulaisperheessä ja sitten oli ohjelmassa vaan yleistä oleilua ja laiskottelua samassa paikassa. Mikäs sen mukavampaa! Perjantaissa on kyllä jotain kummaa hohtoa, vaikka mammalomalaisen päivät ei noin yleensä niin toisistaan eroakaan. Ehkä muiden viikonloppufiilistely on tarttuvaa.:)

Sitten olisi vuorossa tämän viikon kaunistus. Tällä kertaa estradille pääsee modernisoitu versio perinteisestä kaappikellosta, nimeltänsä Tiuku. Yksinkertaisesti I-HA-NA. Jälleen kerran täytyy todeta, että vähemmän on todellakin enemmän!

What a nice day it was today. I looked after two of our son's cousins for a few hours and after that we all just were lazy and relaxed at the same house. What could be nicer! There must be something special about Fridays, even though all my days are pretty much the same as I'm on my maternity leave. Maybe other people's weekend vibe is contagious!

Now it's time for this week's beauty. This time it's a modernized version of the traditional longcase clock (also called grandfather clock), called Tiuku, which is jingle bell in English. Simply adorable. Once again it has to be said, that less definitely is more!




Image source: Finnish Design Shop


Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti saadaan vielä nauttia kesäsäästä!

Have a nice weekend all of you, hopefully we will still be able to enjoy summer weather!

17.8.11

Kirppisvuodatus

Heti kärkeen pyyntö kaikille himokirppistelijöille: yrittäkää ymmärtää aloittelijaa. Aloittelijaa muun muassa siksi, että (melkein hävettää tunnustaa) mun kirppariostokset voi laskea varmaan kahden käden sormilla.

Sitten itse asiaan. Eilen otin lopulta kärryn alle ja hurautin koluamaan kirppiksiä. Ei olekaan ollut aikomus kuin ehkä viimeiset puoli vuotta.. Nopean toiminnan naisia ollaan siis, varsinkin tässä asiassa. Psyykkasin itseä koko matkan, mutta ensimmäinen (kehuttukin) kohde ei kyllä tehnyt musta homman fania. Haussa oli vauvan vaatteet ja yritin tosissaan tonkia ja kaivella, enkä vain kävellä ympyrää ja skannailla turhaan jotain kiinnostavaa niin kuin ennen. Silti, kaikki mitä löytyi oli venähtäneitä, puklutahraisia, Aku Ankalla tai vastaavalla koristeltuja ja/tai nyppyyntyneitä kamppeita. Menin syömään suruuni kirppiksen viereiseen lähiöpizzeriaan, mikä sekin oli virhe.

En kuitenkaan antanut tämän täysin lannistaa, vaan suuntasin maha täynnä karseaa ruokaa seuraavaan paikkaan. Siellä, kierrätyskeskuksessa oli myynnissä lähinnä kaikkea. Kiertelin ja kaartelin ja oikeastaan vähän jo innostuinkin. Tämähän onkin mukavaa! Mutta silti lähdin tyhjin käsin. Haaveilen jos mistä tavarasta mitä luulisi kirppareilta löytyvän, ja kuitenkaan koskaan ei kolahda. Kirpparilöydöt olis huikeita, jos joku vaan löytäisi ne mulle valmiiksi.:)

Eli nyt auttakaa te, jotka osaatte! Miten ihmeessä löydätte aina kaikkea hienoa kirppiksiltä? Käyttekö tosiaan läpi kaiken sen sälän mitä siellä on, ja jostain sieltä seasta kaivatte niitä aarteita? Vai käyttekö tsekkaamassa tilanteen joka ikinen päivä, ettei mitään mahtitavaraa vain ehdi kadota nenän edestä? Koska joskus musta vaan tuntuu, että satun tulemaan paikalle aina väärään aikaan ja joku on just käynyt tyhjentämässä pöydät ennen mua..

Tämän tunnelmakuvan myötä hyvää yötä, kiitos ja anteeksi.:)



For those who read this in English, I'm sorry. This time it's simply too late for my brain to be able to translate that text. But here it is very briefly: I would love to shop second hand but I really suck at it. And I'm asking for help from those people, who always seem to find the most amazing things from flea markets!

16.8.11

Retkellä muistoissa

Tänään haluan fiilistellä meidän vanhaa kotia, tunnelmallista pikkuyksiötä, joka töpselinäkin tunnettiin kavereiden kesken. Olihan se vaan söpö. Ja kun muutettiin sieltä pois ja tila tuplaantui, musta tuntui monesti että olen yksin kotona, vaikka miekkonen olikin paikalla. Olin vaan niin tottunut elämään niin, että toinen on koko ajan näköetäisyydellä. 

Tästä nostalgiaryöpsähdyksestä huolimatta nyt kun katson näitä kuvia niin ensinnäkin: miten me oikein mahduttiin  tuonne? Ja toiseksi, se tunne vain vahvistuu, että söpöydestä ja sijainnista huolimatta takaisin en kyllä menisi.:) Varsinkaan, kun ne hurjat 31 neliötä olisi nyt jaettava kolmen kesken.

Today I wanted to look back to the times of our old home, a cozy little studio that was also called "töpseli" among our friends. It was so cute. And when we moved out and the living space suddenly doubled, I felt many times that I'm alone at home even though my hubby was there too. I was just so used to seeing him all the time when we were at home. 

Despite this burst of nostalgia, when I look at these pictures the first thought that comes to my mind is: how on earth did we both fit in there? And secondly, I'm even more certain that I wouldn't go back no matter how cute it was or how good a location it had. Especially because we'd now have to share all those 31 square meters with one more person.










15.8.11

Paluu arkeen


Viikonloppuna rentoiltiin mummulassa ja käytiin sukuloimassa Kajaanissa asti, niin jäi bloggaaminen vähemmäksi. Nyt on taas palattu kotiin ja arkeen ja on aikaa myös tälle puuhailulle. Tänään kuvailin meidän eteistä ja kivat pyykkikorit vessan puolelta. Muuten tuo toiletti ei kyllä esittelyyn pääse.. 

On the weekend we relaxed at my husband's parents' house and also went to a big family meeting up north in Kajaani, so I didn't have much time for blogging. Now we are back home and I can concentrate on this thing too. Today I took pictures of our hall and the laundry baskets from the bathroom. Otherwise the bathroom isn't really worth showing..






Iso pyykkipoika, Tukholman tuliainen Lagerhousesta.






Eteisen peili Ikeasta ja tällä kertaa mikään muu ei.:) Matto on samanlainen kuin keittiössä, ja oon omistanut ne jo teinivuosista asti, enkä millään muista mistä ne on kotoisin. Sitten päästäänkin yhteen mun silmäteristä: tykkään noista vaunuista niin kovin, ettei haittaa laisinkaan se että niitä ei saa mahtumaan minnekään piiloon. Ja täytyy kyllä itsekin myöntää, että välillä mun vaunuvouhkaaminen ja puunailu menee totaalisen överiksi.. Mutta onpahan ainakin huvia riittämiin kaikille kanssaihmisille! Pyykkikorit osui silmään viime talvena söpössä pikku sisustuskaupassa, Nidossa Mannerheimintiellä. Eihän niitä voinut olla kantamatta kotiin. Suloisia pyykkäysapureita saa tilattua haikaralta, toimitusaika kylläkin melko pitkä ja rasittava mutta se kannattaa.:)

The wall mirror in the hall is from Ikea, and for once that's the only thing from there.:) The carpet is the same as in the kitchen, and I've had those since my teenage years so I can't remember where they are from. And then there's one of my precious things: I like that pram so so much, that it doesn't bother me at all that I don't have any place to hide it to. And I have to admit that sometimes I get a little overprotective and crazy because of the pram.. But at least there's something to laugh at for the others! Those laundry baskets caught my eye last winter in a cute little interior store, Nido on Mannerheimintie, Helsinki. I couldn't help but carry them home with me. Cute little laundry helpers can be ordered from the white stork, delivery time is pretty long and sometimes stressful but definitely worth it.:)

12.8.11

Me likes

Aion jatkossa kerran viikossa esitellä kaikille teille jonkun esineen tai asian, josta tykkään älyttömästi. Tämä on nyt eka postaus sitä sarjaa. Toivottavasti joku muukin inspiroituu/ihastuu/tahtoo/rakastuu!

In the future I'm going to show you once a week one item or thing, that I love to bits. This is my first post of that kind. Hopefully someone else will become inspired too!


Tälle lyhdylle olen menettänyt sytämeni täysin. 

I've totally lost my heart to this lantern.


 

Miten joku noin yksinkertainen voikin olla niin kaunista! Lyhtyä myy Finnish Design Shop ja sieltä on kuvakin. Ainoa miinus on melko suolainen hinta..

How come something that simple can be so beautiful! The lantern is sold online here, and the picture is also from that site. The only downside of this lovely thing is the price tag..

11.8.11

Keittiöunelmia



 Unelmieni keittiö on jotain tämän suuntaista

The kitchen of my dreams is something like this




...ja karu todellisuus näyttää tällä hetkellä tältä.

...and the harsh reality looks like this at the moment:





Ihanainen rautalankakori, Design Riitta Palokangas


Okei, ehkä karu ei kuitenkaan ole ihan oikea sana kuvaamaan keittiötämme, koska ei siinä onneksi ole mitään erityistä vikaa.  Mutta jos itse saisin päättää niin olisihan se aika eri näköinen.

Kattolamppu jälleen Ikeasta, samoin kuin ruokapöytä. Tuolit ovat Ripen löytö kesätyöpaikkansa myymälän alennuksesta, hurjat 2 euroa kappale! Karlssonin kellon saimme kihlalahjaksi ja olemme siitä ikionnellisia. Huomatkaa myös ensimmäisessä kuvassa näkyvä, melkoisen säälittävä yritykseni tuoda kesän väriä keittiöömme..:)

Ai niin ja nuo simpukat. Niiden piti olla Uuden-Seelannin tuliainen äidilleni, mutta niin ne vain unohtuivat tuonne kukkapurkin koristeeksi. Sori, äiti. Toivottavasti pääsen joskus hakemaan uudet!

Okay, maybe harsh isn't quite the right word to describe our kitchen, because luckily there's nothing seriously wrong with it. But if I was able to decide, it would sure look a lot different.

The ceiling light is once again from Ikea, as well as the dining table. The chairs are a real bargain from a sale at my husband's summer job: unbelievable 2 euros per chair! Karlsson's wall clock is one of our engagement presents and we are so happy about it! Note also in the first picture my pretty pathetic attempt to bring some color to our kitchen for summer..:)

Oh, and those seashells. They were supposed to be a gift for my mom from New Zealand, but somehow I just forgot them there to decorate the flowerpot. Sorry, mom. I hope I'll be able to go back and get new ones for you some day!

9.8.11

Ulkonapihalla

Vaikka kärsinkin melko vahvasta väriallergiasta, rakastan silti asuinaluettamme juuri sen värikkyyden ja ihanan tunnelman vuoksi. Tervetuloa mukaan meidän iltapäivävaunulenkille ihailemaan sitä!

Even though I suffer from pretty severe color allergy, I still love our neighborhood because of its colorfulness and lovely atmosphere. Welcome along to our afternoon walk to admire it!











Päivän piristys, köyhän miehen kuntosali

:D

Delight of the day, poor man's gym