Makkari

Lupaan yrittää olla turhia vöyhöttämättä tässä blogissa. Siksi en ottanut uutta kuvaa, jossa päiväpeiton kulma olisi ollut täysin ojennuksessa, eihän sitä tosielämässäkään vatupassin kanssa suoristeta.

Makkarimme on juuri sopivan kokoinen kaikille meille kolmelle, tai ainakaan ei liian iso.. Värimaailma on samaa sarjaa kuin muuallakin kodissamme: hillittyä, lähinnä harmaata, mustaa ja valkoista. Olen kokonaisuuteen jo melko tyytyväinen, mutta ainahan sisustus elää ja niin sen kuuluukin olla. Haaveissa on hankkia vielä ainakin kivoja tyynyjä sängyn päälle ja tuo seinä melkeinpä huutaa jotain taulua!

Kattolamppu on Ikean Fillsta, muistaakseni keskikokoa. Sängynpeitto on Luhta homen, ihanan pehmoinen viltti Hemtexistä ja lakanat Marimekon. Lampaantalja kuoriutui joulupaketista viime vuonna kiitos mieheni Ripen.

Pinnasänky on Muuramen klassikko, jossa nukutaan jo toisessa sukupolvessa. Myös sängystä kurkisteleva sahanpurutäytteinen nallevanhus on perintökalleus, oman isäni lapsuudesta. Alunperin valkoinen sänky oli matkan varrella saanut vaaleanruskean maalipinnan, joka vaihtui hyvin nopeasti takaisin valkoiseen, kun sänky muutti meille. Maalausprojekti ei tietenkään edennyt niin kuin elokuvissa, minkä voi todistaa aiemmasta kuvasta. Epämääräiset läntit sängyn alareunassa ovat tuulen tekosia: juuri maalatut päädyt olivat parvekkeella kuivumassa sanomalehtien päällä. Järjen jättiläisenä jätin lehtien reunat vapaasti lerpattamaan tuuleen ja tottakai ne tarttuivat kiinni tuoreeseen maaliin. Ja selitys sille, miksi ne edelleen näyttävät tuolta on se, että sängyn käyttäjä päätti syntyä seuraavana päivänä ja tuleva isä kokosi viimeistelemättömät osaset pikapikaa sängyksi ennen kuin lähti minun perään Kättärille.. Sen jälkeen on taas ollut jonkun aikaa muuta tekemistä kuin heilua maalisudin kanssa, joten katsotaan milloin asia tuosta etenee.

Vuokrakotiin ei viitsi investoida sälekaihtimia, joten tummat verhot olivat oikeastaan ainoa mahdollinen vaihtoehto huoneen pimentämiseen. Niin kuin näkyy, ei niilläkään pilkkopimeää saa aikaan ainakaan päivällä, mutta onneksi se ei ollut toiveissakaan. Verhot Vallilan mallistoa, Kotiin päin.

PS. Kuvien laatu ei ole valitettavasti priimaa, koska työkaluna on vielä peruspokkari. Järkkäri on lisätty ostetaansittenjoskus-listalle.