Toipilaan touhuilut

Enpä ehtinyt kuin vähän toista viikkoa paiskia töitä kesäloman jälkeen, niin iski angiina. Sitä on tämä viikko paranneltu ja nyt alkaa elämä taas voittamaan. Huh tätä kurkkukipua, en muuta sano!

Tänään olin jo sen verran tolpillani, että pistin maalaten eteisessä. Tuo väliovihan oli ennen keltainen, epäonnistuneen sävyinen sellainen. Maalikaupassa sävy oli vielä kaunis vaalea keltainen, mutta kun lyötiin se tuohon oveen se näytti lähinnä keltuaiselta. Nyt päätin että saa värikokeilut tämän oven osalta riittää ja turvauduin siihen tylsään ja tavalliseen, harmaaseen. Eikä muuten kaduta! Sävy on Tikkurilan Tuhka ja se on oikein oiva pari tuolle ovelle messinkinuppeineen.

En ole myöskään tainnut tänne asti laittaa kuvaa vaatetangosta työssään, joten siinä se nyt on hyvin arkisessa asussaan. Siellä on suomalaisten kansallistakki huppu nurinpäin ja henkarien sekalaisen seurakunnan muukalaisvahvistuksena näköjään yksi muovirumiluskin. Mutta näillä mennään, uusiakaan kuvia en enää tähän hätään viitsi ottaa :)

I've had tonsillitis for the past few days and it's been awful but now I finally start to feel better again. Even so good that I did some painting today in our hall. I got tired of the uglyish yellow tone on the glass of the door so I repainted it gray. It's not the bravest choice but after one failed pick I wanted to go for something safe. And I haven't regretted this decision at all. I think that color suits the door very well!

Kovan onnen kapistus

Jos joku vielä muistaa, tämän vaatetangon vaiherikas tarina alkoi täältä kauan kauan sitten.. Ensin en saanut ihan sitä mitä tilasin, sitten sössin itse mittaamisessa ja tangosta tuli pahimmoilleen sentin verran liian pitkä. Huolellisten uusintamittausten jälkeen kolmas kerta toden sanoi ja saimme juuri oikeanlaisen, kauan kaivatun vaatetangon eteisen syvennykseen. Ja vieläpä ihan omaa disainia. Kai saa olla vähän ujosti ylpeä, saahan?

(Lopullisen valmistumisen ja tämän päivän välissä ohjelmassa oli vielä vähän yleistä aikaansaamattomuutta ja jahkailua, ennen kuin päästiin tähän pisteeseen, että komeus tosiaan on kiinnitetty seinään. Kiitos vaan Heikki potkusta persuksille:)

Vielä pitäisi laittaa loput ruuvit paikalleen, maalata ne kaikki mustaksi ja suhauttaa neonpinkillä spraylla vanhoja hengareita vaatetangon kaveriksi. Sen jälkeen tämä rouva on enemmän kuin tyytyväinen. Siinä sopii sitten itse kunkin takkiansa roikottaa.

If someone still remembers, the story of this clothing rack started last September from this point. After many setbacks and three attempts, I finally got what I wanted: a perfect rack for our hall. And the best thing is, it's my own design so I'm quite proud of it.

We're still going to paint the screws black and spray paint some old hangers neon pink to give a little twist for the whole thing. After all that gets done I can say I'm going to be very happy!

Ei se aina lähe

Käsi ylös ketkä on epätoivon hetkellä kokeilleet fiksata kuvan kellertävyyttä kuvanmuokkausohjelman hampaidenvalkaisutoiminnolla? Hep! 

Tässä täytyy olla yksi bloggaajan urani huipentumista. Varsinainen neronleimaus. 

Ei se aina lähe.

Toim. huom. Kirjoittaja on nukkunut edeltävän yön erityisen huonosti, koska hänen miehensä oli töissä ja oli vaarana, että uni maittaa aamulla vähän liian pitkään kun ei ole kukaan potkimassa ylös. Tästä seurasi hätääntynyttä heräilyä noin puolen tunnin välein ja koomapäivä. Yrittäkää ymmärtää.

Riviin järjesty

Ruotsin reissulla päivitettiin pääasiassa tämän pariskunnan vaatekaappia, joka totisesti kaipasikin täydennystä. Pientä sisustustavaraakin sieltä silti tarttui ostoskoriin, joista paras löytö olivat nämä iloisen värikkäät puutapit. Nyt loppuu se avaimien roikottaminen saranankulmalla ja milloin missäkin piilossa ja jemmassa. Luulisi tuosta löytyvän, kun vain muistaa ripustaa paikalleen. 

Koukkuratkaisusta en ole niin kovin innoissani, mutta se saa luvan kelvata siihen asti kun kekkasen jostain sopivat lenksut avaimille, joista ne saa laitettua paikalleen roikkumaan. Avaimenperän oma rengas on juuri ärsyttävästi liian pieni näille tapeille, mutta minkäs teet.

Our keys have been all over the place before. Now we finally found these colorful little knobs for them. I don't like the hooks that much though, but they'll have to do until I figure out a better way to hang the keys.

Heipat elähtäneelle eteiselle

Eteisen ja pojan huoneen kiinteiden kaappien kohtaloa pohdittiin paljon remppaa suunnitellessa. Lopulta päädyttiin säästämään ne, koska kunnossa ei pahemmin ollut moitittavaa ja hökötysten mitat oli niin outoja, ettei kohtuuhintaisia (lue: Ikean) kaapistoja olisi noihin paikkoihin standardimitoissaan voinut asetella. Mittojen mukaan teettäminen olisi syönyt niin valtaisan loven budjettiimme, että sitä vaihtoehtoa ei edes harkittu. 

60-luvun jokseenkin sympaattinen kiinteä kaapisto päätettiin siis säästää, ja sehän muuttui ihan erinäköiseksi, kun tunkkainen kermaan vivahtava väritys peittyi raikkaalla valkoisella. Puiset kirpparinupit dipattiin mustassa maalissa ja liimattiin paikoilleen. Liima epäilytti kyllä alkuun, ajattelin että se jää pojalle käteen ensimmäisellä kerralla kun hän päättää roikkua kahvasta. Mies nauroi ja käski kurkata liimapötkyn kylkeä. Kestää 2000 kg. Palataan tähän hätään siis silloin, kun kahvassa roikkuu 200 kymmenkiloista vekaraa..

Ps. Tervetuloa uudet lukijat, on aina mahtava huomata että joku uusi tyyppi on löytänyt tiensä tänne!:)

My hubby has worked hard on the cabinets in our hall and now they are finished. Quite a transformation from the stuffy creamy yellowish look they had before, to their bright whiteness now. The knobs we bought from the recycling center were dipped in black paint and glued on the doors.

Koskaan ei voi olla liian tarkka

Mulla oli jo pitkään visio vaatetangosta eteisen syvennykseen. Laittelin sähköpostia muutamaan takomoon ja yhden kanssa tehtiin kaupat. Tänään mies sitten meni hakemaan toiveideni mukaista tankoa sepältä. Tai sellainen sieltä olisi pitänyt tulla, mutta lopputulos ei ihan ollutkaan sitä mitä odotin. Kyllä minä kuvan piirsin, vielä oikein huippusuunnitteluohjelma Paintilla. Omaan silmääni se näytti hyvinkin selkeältä, kas tässä kuva

Toteuttajapuoli oli kuitenkin luullut piirroksen ylintä viivaa seinäksi ja nyt minulla on täällä puolet siitä mitä halusin. Jippijaijee..

Tarkoitus oli siis teetättää tuohon yksinäisten yläkaappien alle syvennykseen seinästä seinään ulottuva vaatetanko, jossa on alemmas laskeutuva osio hengareille. (näköjään en osaa sitä sanoiksikaan kovin selkeästi pukea, niin onpa ihme kun ei mun kuvatkaan aukea muille.. :) Periaatteessa idea voisi toimia noinkin, jos tangon ruuvaisi kiinni yläkaapin pohjaan. Se vaan mietittyttää, millaista painoa tuo pohja jaksaa kannatella. Eli yritän kuitenkin ensin lähestyä seppää viestillä ja tietustella, josko tangon ehkä sittenkin saisi fiksattua haluttuun muotoonsa.

Kehveli. Olin niin intona tästä etukäteen. Ensi kerralla piirrän pihapiirin pikkukivetkin suunnitelmiini, niin ei jää mikään epäselväksi.

Ever since I saw this apartment for the first time, I've wanted to have a metal clothing rack in the nook in our hall. I sent a picture of what I wanted to a couple of blacksmiths and made a deal with one. Today my hubby went to get home the finished rack. Looks good, but it's only half of what I ordered.. I know my picture is not the best of quality, but it looks pretty clear at least to me. He must have misunderstood that one of the lines is a wall, not part of the actual rack. Well, it would work out this way too if we put it hanging from the underside of the small cabinets up there. But I'm worried about how much weight it can hold up. So I still want to stick with the original plan and I'm going to contact the blacksmith and ask if it could still be fixed.

Dang. I was so thrilled about this in advance. Next time I need to get something done I'll sketch up everything, so there's no way my expectations would be misunderstood again.

Homma etenee

Eteisessä on maalisuti viuhunut, yleisesti ottaen vieläpä ihan onnistuneesti. Jos ei lasketa sitä tästäeitulemitäänapuagoogleeisieltäkäänmitäänlöydyräjäytänkökokoseinän- kohtausta, jonka liitutaulumaali sai aikaan. Minä vauhkosin, mies piti napit tiukasti korvissa ja jatkoi maalaamista. Ensimmäinen maalikerros näytti kyllä suorastaan järkyttävältä. Pinta ei ollut pimeässä tihrustaessakaan yhtään tasainen ja valkoinen kuulsi läpi sieltä täältä. Lisäksi yläosaan silmämääräisesti lätkäisemäni teippi oli vinompi kuin Pisan torni. Toinen kerros maalia teki onneksi ihmeitä ja vahingosta viisastuneena yläosan teippikin aseteltiin paikoilleen oikein vatupassin kanssa.

Aurinkoiseen välioveen olen oikein tyytyväinen, vaikka myönnetään nyt, että sekin aiheutti minussa alkuun pienen sävydepiksen. Maalien ostaminen on totta vie hankala laji, kun väri näyttää lopullisessa paikassaan aina niin erilaiselta kuin niillä 5x10cm liuskoilla. Nyt täällä sitten pohditaan, maalataanko oven puuosat valkoisella vai mustalla. Tällä hetkellä olen kallellaan valkoisen puolelle, koska se saattaisi saada tuon keltaisen sävyn näyttämään vielä vähän kirkkaammalta.

We have made some progress again here. The glass on the door is now bright yellow and one wall got some chalkboard paint on it. The chalkboard looks great now, but I can tell you that after the first layer of paint I was ready to explode the whole thing. Luckily another layer made a huge difference and now it looks just the way I want it to look. 

Ostaako vai eikö ostaa?

Olen seilaillut tällä viikolla vaarallisilla vesillä. Etuovi.comiin on käsi kuin itsestään klikkaillut useampaan otteeseen. Ja niinhän siinä kävi, että satuin bongaamaan kohtuuhintaisen ja -kuntoisen asunnon 3,5 kilometrin päästä työpaikalta ja pari kilsaa kauempana miehen koululta. Nyt matkaa on 10 kilometriä enemmän (ruuhkissa se tuntuu paljolta). Muutaman neliön pienempi tuo kämppä kyllä on kuin tämä nykyinen. Käytännössä kuitenkin samankokoinen, koska nykyisessä kodissamme oleva sen muutaman neliön kokoinen sauna on jäänyt jostain syystä hyvin vähälle käytölle. Plusmiinusnolla tuolta osin siis.

Olisihan se ihanaa, laittaa koti oikeasti omannäköiseksi. Maalailla ja remppailla mielensä mukaan. Ei se kyllä mikään unelmakoti varsinaisesti ole, mutta näillä leveyspiireillä ja näillä tuloilla oikeaa unelmaa on turha haikailla. Ja väliaikainen kotihan se joka tapauksessa olisi. Vuokrat alkavat hipoa niin korkeita pilviä täällä päin, että sillä rahalla lyhtenäisi jo jonkunlaista lainaa tällainenkin ei-niin-varakas huusholli.

Sitten toisaalta. Rakastan nykyistä kotiamme, ja samalta alueelta samanlaista asuntoa ei varmasti toista kertaa tarjota. Ei myöskään samalla siedettävähköllä hinnalla (vaikka se onkin noussut satasella vuodessa, ja se tässä potkikin minut tuota etuoven tarjontaa tutkailemaan). Kyllähän vuokran maksaminen kyrsii, tuntuu melkein kuin syytäisi rahaa sinne jo ennestään tulvivaan Kankkulan kaivoon. Mutta on vuokralaisen elämä myös vapaata ja jollain lailla vastuutontakin. Ei tarvitse huolia yhtiökokouksista, kalliista lumenpudottajista ja tulevista remonteista. Eikä siitä asuntolainasta. Puistattaa oikeastaan koko sana, vaikka kotiinpäinhän se jokainen lyhennyserä olisi. Niin ja tämäkin vielä: entä jos meidän täytyisikin yhtäkkiä muuttaa muualle emmekä saisikaan sitä myytyä.. Kääk!

Mitä sinä tekisit? Liputatko vuokra- vai omistusasumisen puolesta?

Recently I found an apartment to buy. It's located just a couple of kilometers from my work and my husband's school. It's almost the same size as our current home, minus the sauna (which we don't even use, true Finns right?). It's not absolutely perfect, but I know we couldn't afford the perfect one around here. It's good enough. And it would be lovely to be able to renovate the home exactly the way we want. Make it look like us, as much as possible.

But then again, I love our current home. And one thing I know for sure: we won't be offered another one as good an apartment on such affordable(ish) pirce from the same lovely area again (although the rent has gone up hundred euros within the past year which actually made me go browse all the homes for sale-sites..). And it's kind of carefree to rent. And what scares me most is the debt. What if we suddenly had to move somewhere else and we wouldn't be able to sell the apartment? Oh shoot....

What would you do? Do you favor owning or renting?

Pöpömagneetti

Pikku reppana, taas kipeänä. Pari viikkoa kestänyt päiväkotiura ei ole alkanut kovin lupaavasti, tämä on jo toinen sieltä napattu tauti. Kun tuo ukkeli nuohoaa vielä lattioita konttaillen ja lähes kaikesta testataan suutuntuma, mitä muuta voi oikeastaan odottaakaan. Ei auta kuin pistää työviikko uusiksi. Onneksi ei kuitenkaan tule kuin yksi poissaolopäivä, kun huomenna mies voi jäädä koulusta pois ja sitten onkin jo pitkän viikonlopun vuoro. Mummilareissua on odotettu pitkään, toivottavasti juniorikin tervehtyy ennen sitä!

Poor little one, sick again. His day care life hasn't got a very good start at all, this is already second infection he's got during these two weeks. Although this was easy to predict as he still crawls on all fours and tastes almost everything that comes on his way. This means changes to my work schedule, but luckily I only have to take one day off because my hubby is able to be away from school tomorrow. And then it's already time for a long weekend at my parent's place, hopefully our little man will be better by then!

Myräkkäpäivä

Aiottiin viedä poikanen tänään vähän testaamaan pulkkamäkeä ensimmäistä kertaa elämässään. Jäi aikomuksen tasolle, kun katsahdettiin aamulla ikkunasta ulos. Kyllä nämä lumet olisi jo riittäneet! Yritin silti käydä aamupäivällä ulkona nukuttamassa pikkumiestä, mutta en päässyt kovin kauas ulko-ovelta. Saako joihinkin rattaisiin lisävarusteina lumiauraa? Ainakin tuli todistettua, ettei tuo kankainen tavarakori ole oikein toimiva siihen tehtävään..

Koska ulkoilusuunnitelmat kariutui, on täytynyt keksiä tekemistä sisällä. Rullamitta on ollut ehdottomasti yksi tämän päivän lemppareista!

We had been planning on taking our little man to try sledding today for the first time in his life. Couldn't make it happen though, because it's been snowing awful lot today. We'd have been fine already with this amount.. I went outside anyway in the morning to put our little one to sleep, but I didn't get far from the front door. Can you possibly get a snow plow attached to any strollers? At least I proved today that the space for stuff underneath the stroller isn't suitable for that use..

Because we couldn't go outside we had to come up with something to do inside. The measuring tape has absolutely been one of the favorites today!

Hyvin tuhlattua energiaa

Voihan ärsytys ja pettymys. Ankeita asioita molemmat, mutta niihin liittyy yksi positviinen puoli. Rätti ja imuri kädessä on nääs hyvä riehua ja kanavoida kaikki agressiot kakkaiseen kotiinsa. Siivosin, hankasin ja hinkkasinkin sitten eilisillan kaikella ärsytysenergiallani ja olipahan aika tehokasta. Keittiönkaappien ovien todellinen väri paljastui kaikkien roiskeiden alta ja imurin säiliö täyttyi kiitettävästi. Kaupan päälle sain paremman mielen ja siistin kodin. 

Loput tästä viikonlopusta aionkin kuluttaa sitten surutta vetäen lonkkaa. Siinä toinen hyvä ärsytyksenpoistokeino, ehkä nämä verenpaineet tästä vielä laskee.:)

Ja päivän muihin aiheisiin: tervetuloa kaikki uudet lukijat! Piristyn aina kummasti, kun kirjaudun tänne blogimaailmaan ja huomaan jonkun uuden ihmisen löytäneen mööpeliin. On myös ollut ihana kuulla teiltä muutamilta tosielämän tutuilta, että vierailette täällä säännöllisesti. Kannustatte jatkamaan tätä touhua! 

<3

There's one positive side in being annoyed and disappointed. It's good to use all that extra energy you have to clean up. And that's what I did last night. The real color of kitchen cupboard doors was revealed from underneath all the splashes and vacuum cleaner had to work hard. That really worked for me as anger management and in addition I got a clean home.

The rest of this weekend I'm going to spend doing nothing. That's another good way to get rid of your frustration.. Maybe my blood pressure will be back to normal by Monday morning.:)

And then another topic for today: welcome all new readers! It always cheers me up a lot when I log in to Blogger and notice that some new people have found their way to mööpeli. It has also been super nice to hear that some of my real life friends visit my blog regularly as well. You encourage me to continue doing this!

<3

Omatekoinen opaste

Vihdoin sain valmiiksi yhden ikuisuusprojekteistani: pipariukkelit vessan oveen. Kyllä meillä on tähänkin asti ollut ihan unisex-vessa, eikä sitä siis tarvitse tällä plakaatilla erikseen kertoa. Tarpeilleen ovat olleet ja tulevat myös olemaan tervetulleita kummankin sukupuolen edustajat. Ongelma oli ihan muualla. Eikä se oikeastaan edes mikään todellinen ongelma ollut, olipahan vain hyvä tekosyy noiden väsäämiselle.

Nimittäin, meidän eteisessä on vierekkäin kaksi samanlaista ovea. Toinen vie toilettiin ja toinen rappukäytävään. Useamman kerran joku ensimmäistä kertaa vieraileva on arponut ovien välillä, että kummastakos sitä nyt pääseekään vessaan. Kerran päähäni sitten iski kauhuskenaario: entä jos vaikka joku yövieras horteissaan toikkaroikin asioilleen käytävän puolelle? Tämä hyvin todennäköinen tapahtuma oli ilman muuta pyrittävä estämään.

Ihan mitä tahansa wc-ankkaa en tahtonut oveeni ripustaa, joten jätin asian hautumaan. Sitten keskellä kuuminta elokuuta sen keksin: piparimuotteja niiden olla pitää! Vaan kappas, ei ollut oikein kyseisten tuotteiden sesonki päällä. Kiersin kaikki mahdolliset ja mahdottomat kaupat. Hulluna varmaan pitivät, mutta sama se. Kaikesta etsinnästä huolimatta ei kuitenkaan auttanut muu kuin luovuttaa ja odottaa suosiolla marraskuulle. Sitten muotit vielä unohtuivat hyllyyn pariksi kuukaudeksi, mutta nyt ne ovat päässeet vaativaa virkaansa suorittamaan. Teretulemast tarpeille vaan, enää ei eksyillä!

Niin ja teretulemast myös uusille lukijoille, kiva kun ootte löytäneet tänne!:)

I finally finished the job of putting these guys on our bathroom door. I wanted to have them there, because we have two similar doors in our hall, one leads to bathroom and the other one outside. Every now and then some of our guests have been hesitating which door to open to get to the toilet. Then I imagined the worst case scenario: what if for example some overnight guest is so tired that he/she accidentally ends up pooping in the staircase? This oh-so-very-likely incident had to be prevented as well as possible.

I didn't want to put a duck sign or anything like that on the door to mark it though, so I kept on thinking. Then, in the middle of the warmness of August I came up with the gingerbread cutters. Obviously it wasn't the high season for those products, so even after searching from all the stores I could think of, I still hadn't found them. Eventually I gave up and waited until November. Then I forgot them on the shelf for a couple of months but there they are now, finally doing their tough job!

Muistitaulu

Tämä homma meinasi päätyä osastolle tumpeloinnit, eikä luovuttaminenkaan ollut kaukana. Mutta niin vain onnistuin tekemään teille tiistai-illan iloksi ihkaoikean giffin! Ihan vähän tekisi mieli jopa henkseleitä paukutella, mutta nyt ei sattuneet henkselipöksyt jalkaan. Siksi tyydyn pari kertaa taputtelemaan itseäni olalle, ja miestä tietenkin myös kun oli apuna silloin, kun tumpelolla meni yli hilseen.

Olinkin jo ehtinyt kaipailla uutta muistitaulua. Entinen Ikean versiomme jätettiin vanhalle kämpälle, kun se vain sopi sinne niin paljon paremmin kuin tänne nykyiseen kotiin. Nyt on taas rouvalla paikka, johon kirjoitella kauppalistaa, muistutuksia, terveisiä ja hassuja viestejä. Tai vaikka piirtää, jos on oikein luovalla tuulella!

Ps. Eihän nuo kuvat tietenkään täysin samaan kohtaan sattuneet, mutta ehkä tämä on parasta jälkeä mitä tämän omatekoisen köyhän miehen jalustan avulla saa aikaiseksi.

The gif above that I made myself (yay!) says that my intention wasn't to go to Hullut päivät ("crazy days") sale happening at the local department store Stockmann last week. But somehow I ended up going there anyway and found that blackboard. I had to get it because I have been missing a place to write shopping lists, reminders, greetings and funny notes on. Or even draw something if I'm really on a creative mood! We used to have an Ikea one before, but we left it to our old apartment as it looked much better there than it would have looked here.

Ps. I couldn't get the blackboard to exactly the same spot in every picture. Probably because the only thing I could come up with to be the base for my camera was that random pile of stuff. 

Edistystä

Isännällä kihahti hattuun.

Ihmeiden aika ei ole ohi. Tänään tuli nimittäin todistettua, että Ikeassa voi todella käydä toisen seurana, ostamatta itse yhtään mitään. Asiaan oli kylläkin ehkä eniten vaikutusta sillä tosiasialla, ettei tällä suunnalla setelikasoissa snorklailla. Niinpä oli lyötävä taas kuvitteelliset silmälaput ohimoille ja luovittava sinisen puljun läpi niin kuin mikään ei edes kiinnostaisi. Ylävitonen, onnistuttiin!

Puistokirppislöytönikin pääsi lopulta paikalleen kattoon, kiitos rakkaan mieheni. Jos mahdollista niin tuon lampun aikaansaama hymy on vaan entisestään leventynyt. On se niin kommee!

The time of wonders isn't over. Today we proved that it's possible to visit Ikea with your friends without buying anything yourself. Probably the biggest reason for this was the fact, that we are not really swimming in cash here at the moment. So we had to set the imaginary eyepatches on and walk through the blue company, pretending that nothing even interested us. High five, we did it!

My flea market catch finally got up to it's place in the ceiling, thanks to my dear husband. If possible, the smile on my face caused by that lamp is even wider than before. It just looks so good!

Bongattiin lisäksi ruokakaupasta pari hyvällä tavalla erilaista tuotetta. Arkisemmatkin kamppeet piristyy kummasti, kun ulkonäölle on suotu ajatus tai pari. Lisää näitä, kiitos!

We also spotted a couple of cheery products in the grocery store. Even the most ordinary things can be brightened up a lot, when you pay a little attention to the design. More of these, please!

Löytöretkeilyä

Kalliossa ollaan ajan hermolla

Kaks muutakin oli lähteny. / A couple of others showed up as well.

Rantauduimme tänään ystäväiseni kanssa uhmaamaan valtavaa väkijoukkoa Kallion puistokirppikselle, vieläpä lastenvaunuilla varustettuna. Hullua, tiedän. Mutta vaikka ennakkoasetelma vaikuttikin melkolailla tuhoon tuomitulta, oli päivän saldo kerrassaan makoisa. Ensinnäkin, tässä taannoin hiukkasen vaivannut ja täälläkin päivitelty kirppisahdistukseni lieveni huimasti ja eteiseenkin löytyi lamppu, joka sopii siihen ehkäpä paremmin kuin se kuuluisa nenä päähän. Kuvia tästä iloisen keltaisesta aarteesta löytyy tuosta yläpuolelta. Lampun lisäksi mukaan tarttui muutamia vaatekappaleita poijalle ja itselle. Ei paha ollenkaan, jos minulta kysytte. Täällä aletaan unille korvasta korvaan ulottuva hymy naamalla!

Together with my friend we opposed a huge crowd today, and went to a large flea market happening in a park in Kallio, Helsinki with the little man and a pram. Crazy, I know. But even though at first the whole thing seemed to end up being a disaster, it actually turned out pretty good. First of all, my flea market angst isn't that severe anymore and I managed to find a perfect ceiling light to our hall. Pictures of that treasure can be found above. In addition to that lamp I also found some clothes for both me and the baby. Not bad at all, if you ask me. Someone over here is going to go to bed with a big smile on her face!

Paluu arkeen

Viikonloppuna rentoiltiin mummulassa ja käytiin sukuloimassa Kajaanissa asti, niin jäi bloggaaminen vähemmäksi. Nyt on taas palattu kotiin ja arkeen ja on aikaa myös tälle puuhailulle. Tänään kuvailin meidän eteistä ja kivat pyykkikorit vessan puolelta. Muuten tuo toiletti ei kyllä esittelyyn pääse.. 

On the weekend we relaxed at my husband's parents' house and also went to a big family meeting up north in Kajaani, so I didn't have much time for blogging. Now we are back home and I can concentrate on this thing too. Today I took pictures of our hall and the laundry baskets from the bathroom. Otherwise the bathroom isn't really worth showing..

Iso pyykkipoika, Tukholman tuliainen Lagerhousesta.

Eteisen peili Ikeasta ja tällä kertaa mikään muu ei.:) Matto on samanlainen kuin keittiössä, ja oon omistanut ne jo teinivuosista asti, enkä millään muista mistä ne on kotoisin. Sitten päästäänkin yhteen mun silmäteristä: tykkään noista vaunuista niin kovin, ettei haittaa laisinkaan se että niitä ei saa mahtumaan minnekään piiloon. Ja täytyy kyllä itsekin myöntää, että välillä mun vaunuvouhkaaminen ja puunailu menee totaalisen överiksi.. Mutta onpahan ainakin huvia riittämiin kaikille kanssaihmisille! Pyykkikorit osui silmään viime talvena söpössä pikku sisustuskaupassa, Nidossa Mannerheimintiellä. Eihän niitä voinut olla kantamatta kotiin. Suloisia pyykkäysapureita saa tilattua haikaralta, toimitusaika kylläkin melko pitkä ja rasittava mutta se kannattaa.:)

The wall mirror in the hall is from Ikea, and for once that's the only thing from there.:) The carpet is the same as in the kitchen, and I've had those since my teenage years so I can't remember where they are from. And then there's one of my precious things: I like that pram so so much, that it doesn't bother me at all that I don't have any place to hide it to. And I have to admit that sometimes I get a little overprotective and crazy because of the pram.. But at least there's something to laugh at for the others! Those laundry baskets caught my eye last winter in a cute little interior store, Nido on Mannerheimintie, Helsinki. I couldn't help but carry them home with me. Cute little laundry helpers can be ordered from the white stork, delivery time is pretty long and sometimes stressful but definitely worth it.:)