Eteisen ja pojan huoneen kiinteiden kaappien kohtaloa pohdittiin paljon remppaa suunnitellessa. Lopulta päädyttiin säästämään ne, koska kunnossa ei pahemmin ollut moitittavaa ja hökötysten mitat oli niin outoja, ettei kohtuuhintaisia (lue: Ikean) kaapistoja olisi noihin paikkoihin standardimitoissaan voinut asetella. Mittojen mukaan teettäminen olisi syönyt niin valtaisan loven budjettiimme, että sitä vaihtoehtoa ei edes harkittu.
60-luvun jokseenkin sympaattinen kiinteä kaapisto päätettiin siis säästää, ja sehän muuttui ihan erinäköiseksi, kun tunkkainen kermaan vivahtava väritys peittyi raikkaalla valkoisella. Puiset kirpparinupit dipattiin mustassa maalissa ja liimattiin paikoilleen. Liima epäilytti kyllä alkuun, ajattelin että se jää pojalle käteen ensimmäisellä kerralla kun hän päättää roikkua kahvasta. Mies nauroi ja käski kurkata liimapötkyn kylkeä. Kestää 2000 kg. Palataan tähän hätään siis silloin, kun kahvassa roikkuu 200 kymmenkiloista vekaraa..
Ps. Tervetuloa uudet lukijat, on aina mahtava huomata että joku uusi tyyppi on löytänyt tiensä tänne!:)
My hubby has worked hard on the cabinets in our hall and now they are finished. Quite a transformation from the stuffy creamy yellowish look they had before, to their bright whiteness now. The knobs we bought from the recycling center were dipped in black paint and glued on the doors.
se on komia! rispektiä multa aina heille, jotka säästää vanhaa. :)
VastaaPoistaKiitosta! Kyllä täältä vanhaa roudattiin sorttiasemallekin peräkärry vääränä, mutta oon tyytyväinen että säästettiin nämä aikansa edustajat.:)
Poista