Ykspilkkuviisvee

Nyt se on jo puolitoistavuotias. Ja tähän ne kliseiset apua miten aika kuluu, lapset kasvaa niin nopeasti, kohta se on jo koulussa, missä välissä se noin isoksi kasvoi. Meidän pikku rämäpää. Tämän hetken lemppari stuntnumero on sohvalta hyppääminen, mahdollisimman monen todistajan läsnäollessa. Mutta löytyy miehenalusta herkempikin puoli: haleja ja märkiä suukkoja ei meilläpäin säästellä. Kestohymy ei ole hyytynyt ainakaan vieraiden seurassa, mutta kotiväen kesken pieni uhmapeikko ja minä ite-tyyppi on jo nostelleet äkäisiä päitään.

Mikään sanaseppo tämä kaveri ei vielä ole, sanavarastosta löytyy äiti, kato, ei, auto ja mopo. Siinähän ne elämässä tärkeimmät? Myöntymisen merkiksi nyökätään ja sanotaan ponteva "a". Tulkitaan jooksi. Ja jos ollaan eri mieltä tai joku ei käy, päätä puistellaan niin että (eijamarjatta-)tukka viuhuu. Tunnistettavien sanojen lisäksi pojun suu suoltaa toki aimo annoksin omaa siansaksaa hyvin vakuuttavilla äänenpainoilla.

Koirat on edelleen ihan hitti juttu ja välillä poika lähestyy turhankin pelottomasti jos minkänäköistä verikoiraa tuolla kaduilla. Omistajat ei jostain kumman syystä aina hihku innosta ihan yhtä kovaan ääneen kuin meidän lapsi.. On tuolla veijarilla sellainen vauhti päällä jatkuvasti, että ei sen kanssa tylsää ehdi tulemaan.

<3

Our little man is one and a half year old now. Where did the time go? Crazy.