Yksivuotias

Vuosi meni varmaan nopeammin kuin yksikään tähän mennessä.

Onnea meidän rakkaalle pienelle hurmurille!

Hymypojalle.

Pikkutuholaiselle.

Olet rakas ja raivostuttava. Sopivassa suhteessa.

<3

A year has gone by maybe faster than any of the years before.

Happy birthday to our little cutie!

Smiley boy.

Little devastator.:)

Life is good

Olen jo jonkun aikaa odotellut sopivaa hetkeä uusille arpajaisille. Niitä on niin kauheen kiva pitää, mutta ei nyt ihan ilman (teko)syytä aina viitsi. Nyt on kuitenkin niin, että tänään on ollut mainio päivä. Kroppa alkaa olla jo palannut kuosiinsa taudin jälkeen. Pessimistisestä ennakkoasenteesta huolimatta kosla meni heittämällä katsastuksesta läpi ja poika korvakontrollista. Aurinkokin on vähän pilkottanut ja on kevät. 

Sitä mukavaa faktaa unohtamatta, että uusia lukijoitakin on tupsahtanut taas kivasti tänne lisää ja kympit paukkui jo neljännen kerran. Tervetuloa kaikille uusille naamoille! Näiden kaikkien asioiden kunniaksi tahdon järjestää pienimuotoiset arpajaiset.

Onnekas voittaja saa itselleen

DesignTorgetin Dirty/Clean- magneetin 

plus jotain pientä kivaa.

Osallistua voi 4.4. klo 21.00 asti.

Osallistua voi kertomalla kommentissaan, mitä hyvää sinun päivässäsi oli. Levitetään nyt tätä positiivista ajattelua, kun sitä kerrankin täältäkin löytyy!:) Ja tuttuun tapaan:

• Kaikki kommentoineet, myös anonyymit nimimerkin kanssa: 1 arpa
• Lukijat ja lukijoiksi liittyneet: 2 arpaa

Meillä on jo pitemmän aikaa ollut samanlainen kapistus käytössä ja se on ollut eri kätevä. Ei tarvi enää haistella ja käännellä kuppeja koneessa ja arpoa niiden puhtautta (hajukin kyllä monesti paljastaa asiantilan..). Ja vaikkei sitä muistaisi edes käyttää niin kyllä se piristää tuota tylsää valkoista tiskikonetta.

Ettei nyt joku siellä ajattele, että no niin, nyt se pihi akka siellä käytettyä rompettaan arpoo niin todetaan, että voitto on täysin priima ja käyttämätön.:)

I'm having a giveaway because today was such a good day after many not that good ones. And of course it's nice to have over 40 followers here already, welcome all new faces!

The prize is a Dirty/Clean magnet from the Swedish DesignTorget

You can take part until the 4th of April.

To take part in this giveaway leave a comment below, in which you tell what was good about your day today. 

• Everyone who leaves a comment: 1 lot
• Followers and those who become one: 2 lots

Siellähän minäkin

Rk Designin, Varpusen ja kumppaneiden myyjäisissä lauantaina siis, niin kuin varmaan joka toinen pk-seudun bloggareista. Mukaan tarttui tuo ensimmäisenä mainitun suunnittelema leikkuulauta, jota aion visusti varjella mieheltäni. Hän kun meni leikkaamaan kaikista maailman raaka-aineista sipulia ja kalaa sillä Marimekon laudalla, jonka antoi minulle synttärilahjaksi. Ei se onneksi pilalle vielä mennyt, mutta ei ollut kuulkaa sydäri kaukana. Minä olin ajatellut, että tuolla vähän paremmalla leikattaisiin vain sievästi vaikkapa joku sämpylä kahtia. Likaiset työt saisi edelleen hoitaa niillä vanhoilla muovisilla. Mies oli näemmä eri mieltä, mutta nykyään kantani taitaa olla tullut selväksi hänellekin. 

Ja sitten täytyy vähän hyvitellä tätä julkista parjaamista, että säilyy kotirauha: juu tykkään susta edelleen ja unohtelen jugurttipurkkeja sun just siivoamalle pöydälle ja tiskirättejä myttyrään, enkä tosiaankaan ole mikään pullantuoksuinen kätevä emäntä. Tasapeli?:)

Myyjäisiin palatakseni. Jäin vielä haaveilemaan Varpusen isosta säkistä, koska meillä on huutava pula lelujensäilöjästä. Tällä hetkellä ne makoilevat rumassa kirjakerhon vihreässä kassissa, mutta saavat siellä luultavasti ainakin seuraavaan palkkapäivään asti rauhassa ollakin..

Ps. Meidän uusi pyykinpesuaine-huuhteluainekombo haisee itseruskettavalle. Varokaa sitä tällä hetkellä tarjouksessa olevaa yhdistelmäpakettia. Enkä sitten ole raskaana, mulla on vain outo ja herkkä hajuaisti ihan perusominaisuutena.

I bought this very pretty cutting board from the sale happening Rk Design, Varpunen and a couple of others had on last Saturday. This one I'm going to keep out of reach of my husband, because he actually cut onion and fish on the Marimekko cutting board he gave me for my birthday. Luckily it's not totally ruined (yet) but believe me, I almost had a heart attack when I found out what he'd done. I had thought that the better board would just be used to cut a bun to half and the dirty work would still be done on the old plastic boards. My husband had other opinion, but these days he knows for sure what I think about it.

Then something to compensate this public diss to maintain peace at home: I still like you a lot and I do forget empty yogurt cans on the table you've just cleaned up, and I'm definitely not the perfect housewife. Are we even?

Back to the actual topic. I'm still dreaming of a big sack made by Varpunen, because we are lacking a proper place to hide all the toys. At the moment all that stuff is stored in an ugly green bag I got for free from a children's book club..

Karmeat kaksi päivää

Elävien kirjoissa taas, melkein. Nyt oli meidän isompien vuoro sairastaa ja kunnolla sairastettiinkin sitten. Kutsumattomat vieraat Ykä & Riplu tulivat visiitille ihan pyytämättä ja yllättäen. Kaverukset vetivät jalat alta myös kylässä olleelta siskoltani, mutta säästivät onneksi tämän sulhon, joka saikin sitten juoksuttaa maitohappobakteeria ja vichyä kaupasta. Näky tässä osoitteessa oli eilen kuin Raatteentiellä: joka nurkassa rojotti joku henkitoreissaan. Joko nukahtaneena tai keräilemässä voimia seuraaviin kolmeen askeleeseen vessaa kohti.

Onneksi tauti on ainakin tähän mennessä säästänyt pikkumiehen. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että jos sairaan lapsen hoitaminen on rankkaa niin kyllä tämä melkein vie siitäkin voiton. Ei ole totisesti helppoa, kun itseltä on täysin veto pois, mutta (kohta) 1-vuotiaalla on energiaa kuin pienessä kylässä..

The last couple of days have been absolutely awful. Both me and my husband have had the worst stomach flu ever. Luckily our little man has been saved from this (so far). But to be honest, I don't know which is harder: taking care of a sick child or being half dead yourself while the (almost) 1 year old has more energy than a small village..

Oppis jo kävelemään

Mietin joskus, miksi 74-senttisiä ja sitä suurempia lasten housuja ei meinaa löytää kirppareilta. En mieti enää.

I have been wondering why I can't find any pants for 9-12 months old from flea markets. I'm not wondering anymore.

Ostaako vai eikö ostaa?

Olen seilaillut tällä viikolla vaarallisilla vesillä. Etuovi.comiin on käsi kuin itsestään klikkaillut useampaan otteeseen. Ja niinhän siinä kävi, että satuin bongaamaan kohtuuhintaisen ja -kuntoisen asunnon 3,5 kilometrin päästä työpaikalta ja pari kilsaa kauempana miehen koululta. Nyt matkaa on 10 kilometriä enemmän (ruuhkissa se tuntuu paljolta). Muutaman neliön pienempi tuo kämppä kyllä on kuin tämä nykyinen. Käytännössä kuitenkin samankokoinen, koska nykyisessä kodissamme oleva sen muutaman neliön kokoinen sauna on jäänyt jostain syystä hyvin vähälle käytölle. Plusmiinusnolla tuolta osin siis.

Olisihan se ihanaa, laittaa koti oikeasti omannäköiseksi. Maalailla ja remppailla mielensä mukaan. Ei se kyllä mikään unelmakoti varsinaisesti ole, mutta näillä leveyspiireillä ja näillä tuloilla oikeaa unelmaa on turha haikailla. Ja väliaikainen kotihan se joka tapauksessa olisi. Vuokrat alkavat hipoa niin korkeita pilviä täällä päin, että sillä rahalla lyhtenäisi jo jonkunlaista lainaa tällainenkin ei-niin-varakas huusholli.

Sitten toisaalta. Rakastan nykyistä kotiamme, ja samalta alueelta samanlaista asuntoa ei varmasti toista kertaa tarjota. Ei myöskään samalla siedettävähköllä hinnalla (vaikka se onkin noussut satasella vuodessa, ja se tässä potkikin minut tuota etuoven tarjontaa tutkailemaan). Kyllähän vuokran maksaminen kyrsii, tuntuu melkein kuin syytäisi rahaa sinne jo ennestään tulvivaan Kankkulan kaivoon. Mutta on vuokralaisen elämä myös vapaata ja jollain lailla vastuutontakin. Ei tarvitse huolia yhtiökokouksista, kalliista lumenpudottajista ja tulevista remonteista. Eikä siitä asuntolainasta. Puistattaa oikeastaan koko sana, vaikka kotiinpäinhän se jokainen lyhennyserä olisi. Niin ja tämäkin vielä: entä jos meidän täytyisikin yhtäkkiä muuttaa muualle emmekä saisikaan sitä myytyä.. Kääk!

Mitä sinä tekisit? Liputatko vuokra- vai omistusasumisen puolesta?

Recently I found an apartment to buy. It's located just a couple of kilometers from my work and my husband's school. It's almost the same size as our current home, minus the sauna (which we don't even use, true Finns right?). It's not absolutely perfect, but I know we couldn't afford the perfect one around here. It's good enough. And it would be lovely to be able to renovate the home exactly the way we want. Make it look like us, as much as possible.

But then again, I love our current home. And one thing I know for sure: we won't be offered another one as good an apartment on such affordable(ish) pirce from the same lovely area again (although the rent has gone up hundred euros within the past year which actually made me go browse all the homes for sale-sites..). And it's kind of carefree to rent. And what scares me most is the debt. What if we suddenly had to move somewhere else and we wouldn't be able to sell the apartment? Oh shoot....

What would you do? Do you favor owning or renting?

Parhaat palat meiltä

Minna Time of the aquarius- blogissaan kyseli tänään, mitkä huonekalut tekevät kodin. Jäin miettimään tätä aihetta ja lopulta päätin tehdä tästä ihan oman postauksensa. Käykäähän kurkkimassa, mitä kaunokaisia Minna listasi omasta kodistaan!

Minna in her blog Time of the aquarius asked today, which furniture makes your home. I kept thinking about this and finally decided to write a whole post about it. Don't forget to go check out what beauties Minna listed from their home! 

Kotimme ei tuntuisi niin omalta ja meidännäköiseltä ilman:

- Iskun Lokka-sohvaa

- Itse tuunattuja nojatuolia (päälliset teetettiin ammattilaisella) ja Artekin perintösyöttötuolia

- Kaikkia kattovalaisimia: meillä on sulassa sovussa keltainen kirpparilöytö, musta Secto, Normann Copenhagenin Norm 69, pari Ikea-valaisinta ja olkkarin nimetön ihanuus

- Makkarin lampaantaljaa

Our home wouldn't feel so much like home without:

- The couch from Isku

- The armchair and old Artek highchair that we fixed ourselves (mostly)

- All our ceiling lights: we have a mixed selection of design and cheapies. The yellow one is my favorite second hand find and the other one is Normann Copenhagen's Norm 69.

- The sheep skin on our bedroom floor

Ps. Sorryjorry, kuvat on kasattu vanhojen kansioiden uumenista. Siksipä valkoinen ei ole samansävyinen varmaan yhdessäkään kuvassa.. En ehtinyt tänään räpsimään ennen pimeää.:(

Hajamielisestä päästä..

.. kärsii koko elämä. Tässä viime aikojen kohellukset:



 - Olin autuaasti unohtanut vaihtaneeni vuoron työkaverin kanssa. Kampean ysiksi sorvin ääreen ja tajuan, että minun olisi pitänyt tulla yhteentoista. Kotiinkaan ei kannata enää ajella takaisin, ei auta kuin mennä kaupungille palloilemaan pariksi tunniksi. Mieluummin olisin ollut poikasen kanssa kotona kun muutenkin tuo yhdessäoloaika on liian lyhyt.

- Kaikki on muutenkin aina hukassa, mutta torstaina lentomatkan jälkeen en enää löytänyt lompakkoa mistään. Soitan jo töihinkin ja siellä tsekataan rouvan kaappi. Ei ole siellä. No niin, jäi varmasti sinne lentokoneeseen. Lohduttaudun köyhyydelläni, mahdollinen löytäjä ei paljon pääse hurvittelemaan. Käyn kuitenkin vielä kertaalleen läpi kaikki kamppeet, ja sieltähän se karkulainen löytyy: meikkipussista. Miten se sinne eksyi, älä kysy.

- Mitä mun pitikään ostaa kotiin? Muistan ehkä puolet. Kirjoitin kyllä kauppalistan, mutta ei se siellä keittiön pöydällä oikein auta mitään. Voinhan tietenkin kotiin mennessä tarkistaa, mitä jäi ostamatta.

- Ai niin, siitähän on jo pari päivää kun meidän huutiksessa myynnissä olleiden kippojen huutoaika loppui. Pitäsköhän siihen voittajaan ottaa yhteyttä?

- Eniten kuitenkin otti päähän tämä: muistin väärin pojun allergiasairaalan vehnäaltistusajan. Tiistaina otin ajanvarauskirjeen käteen oikein varmistaakseni, mihin aikaan torstaina piti mennä. Muuten ihan hyvä, mutta tutkimuksissa olisi pitänyt olla sillä nimenomaisella hetkellä tiistaina. Tottakai niiden puhelinaika oli päättynyt vartti sitten ja uuden ajan saa vain uudella lähetteellä. Ei ne olleet päiväkodissakaan ollenkaan odotelleet, että saamme lopulta vähän selkoa poikasen ruokailuihin... Enkä minä ollut ollenkaan odottanut viljattoman dieetin mahdollista päättymistä.. Ja kaiken lisäksi se käyttämätön aika pitää maksaa. Seuraavana päivänä ei auttanut muu kuin nöyränä soitella ja pahoitella unohdusta. Ihana hoitaja puhelimessa ymmärsi hajamielistä mammaa ja varasi ystävällisesti uuden ajan. Nyt se on ympyröity kalenterista ja puhelimessakin on muistutus. Tällä kerralla me muuten ollaan siellä oikeaan aikaan!


Kiitos hormonit. Toivottavasti saan edes vähän syyttää teitä tästä harvapäisyydestä? Eihän tästä muuten tule mitään, jos moinen säätö on pysyvä olotila. Tähän asti olen pärjännyt (melkein) erinomaisesti muistin varassa. Joskus täyttelin kalenteria kun muutkin tekee niin, mutten koskaan muistanut katsoa mitä olin sinne merkannut. Nyt tilanne alkaa vaatia sen käytön opettelemista.

Hatarasta teipistä kärsii mun taulukollaasit.. :)

 I have been very forgetful lately. Here are some examples:

- I forgot that I had changed shifts with my workmate. I turned up at work at 9 in the morning just to find out that I should have come at 11. Nice. It didn't make sense to go back home anymore, so I had to go wandering around in the city for couple of hours. I'd rather have spent that time home with our son, because that time I get to be with him is so short these days.

- Everything is missing. On thursday after flying to my parent's I realized I can't find my wallet. I called to work but they didn't find it in my locker. Great, I must have left it on the plane. At least the person who finds it can't have a feast because my financial situation is not the best of all, I thought. Then I decided to go through my stuff once more and finally found the lost property from my toiletry bag. Don't ask how did it end up in there.

- What did I have to buy to home? I remember maybe half of the stuff. I did write a shopping list, but it doesn't really help on the kitchen counter. At least I can check what I forgot when I get back home.

- Oops, the selling time of the bowls we had for sale on an internet site expired already two days ago. I guess we should contact the buyer..

- And what annoyed me most was this: I didn't remember the right date of our appointment in the allergy unit. This messed up so many things: they had been waiting in the day care that we'd know more about the little man's diet, and I had been longing for a possible ending of my glutenfree diet. They didn't answer the phone anymore when I realized my mistake so I had to call the next day and hope that they'd understand and give me a new appointment. Usually if you forget to come, the care relationship ends. Luckily the lady who picked up the phone the following day was very understanding and kindly gave me a new appointment. Now I have it circled on my calendar and I also set a reminder on my phone. The next time we'll definitely be there!

Thank you, hormones. I hope I can blame you even a little. Otherwise I'll be screwed, if this is a permanent condition. Before I was fine with just my head but now I'm learning to use a calendar to keep everything under control.

Älä kokeile tätä kotona. Vakuutamme, että tempun aikana kukaan ei loukkaantunut ja stuntpianistin turvallisuudesta piti huolta sankka asiantuntijoiden joukko.

Don't try this at home. We reassure you that no one was hurt during the trick and a generous amount of people were present to ensure the safety of the little stunt pianist.

Viikonloppu on mennyt maakuntamatkaillessa. Torstai-iltana lenneltiin tänne pohjoiseen ja eilen ajeltiin Kuopijoon ja takaisin. Sisko täräytti kihloihin ja eilen pidettiin Savossa pirskeet. Olipahan herkkuja tarjolla, vaikka itse sanonkin ja vaikka en niitä itse edes voinut maistaa jonkun aikaa vielä jatkuvan viljattomuuteni takia. Oli niiden oltava hyviä, niin urakalla me mamman kanssa niitä paakkelsseja ja kakkuja perjantaina väännettiin. Jossain sadannen pullan jälkeen meinasi jo iskeä turnausväsymys. Ohjeen mukaan pullia olisi kyllä pitänyt tulla monta kymmentä vähemmän. Joko me oltiin liian hyviä kohottajia tai liian huonoja mittaajia. No, eivätpähän ainakaan kesken loppuneet ne nisut.

Tänään on sitten vain otettu rennosti. Käytiin aamupäivällä vähän talsimassa keväistä pellonreunaa, pikkumies veti väsyneenä sikeitä rattaissa. Valoisuus on nimittäin tehnyt pojasta aamuvirkun ja kaveri herääkin nykyään jo aamuseitsemältä. Ei ehkä kuulosta pahalta monenkaan pienen lapsen vanhemman mielestä, mutta kun me ollaan totuttu niin hyvälle. Ennen poikanen posotti helposti yhdeksään tai puoli kymmeneenkin. Arkiaamuina tuo aikaisin herääminen on tietenkin ihan hyvä, mutta näin viikonloppuisin me unikeot sitten kinastellaan siitä, kumpi saa jäädä vielä hetkeksi nukkumaan. Tänä aamuna onneksi voitin.

We've been on the move this weekend. First we flew up north to my parent's on Thursday. Yesterday we drove couple hundred kilometers from here to Kuopio and back. My sister got engaged and we had their engagement party there. Parties are always nice, not the least because of all the good food. We spent all day baking on Friday but it  was so worth all the work. Although I have to admit that somewhere between the bun number 100 and 150 I almost felt like giving up. According to the recipe it should have become many less though. Either we were too good at raising them or too bad at measuring the ingredients. Anyhow, at least we didn't run out of them.

After all the activities, today we have just relaxed. In the early afternoon we went on a little walk along the springlike fields and enjoyed the beautiful sunlight, while little man slept happily in his stroller. He was very tired, because due to the increased light in the morning he has started to wake up at seven. Might not sound bad for many of you with little kids, but for us it's hard because earlier he slept easily until nine or even 9.30. Of course it's great that he wakes up early during the week, but on weekends we end up arguing who's turn it is to wake up together with him. Luckily I won this morning and got to catch Z's for a bit longer.

Tag

Joku aika sitten sain Jenin inspiroivasta little birdie- blogista tägin, kai tätä voisi haasteeksikin kutsua näin suomeksi. Nyt laiskottaa ja siksi kirjoitan loppuviestin kokonaan enklanniksi. Helpommin te maannaiset (ja -miehet, jos tänne sellaisia joskus eksyy) ehkä kuitenkin ymmärrätte näin päin, kuin muut toisinpäin. 

A while ago I was tagged by Jen, who has a very inspirational blog called little birdie. Go check it out! I'm sorry Jen for being so late with this, but here are my answers, finally!:)

First, what you have to do when you're tagged:

- Post these rules

- Post 11 things about yourself

- Answer the questions provided by the one who tagged you

- Create 11 new questions for the people you tag

- Go to their blog and tell them they've been tagged!

I cheated a little and already did part of this by posting 8 (that's almost 11, right?) random facts about myself. Now it's time for Jen's questions:

- What's your favourite 1980's movie: Umm okay, this is a tricky one because I was born in -88 so I haven't watched many movies from that decade. I'll say Grease even though I just found out that it's made in 1978..

- Sweet or savoury: Sweet, definitely. I'm such a sweet tooth it's hard to find someone worse.

- Who was your childhood hero: I didn't have any particular (human) hero, I just loved horses and covered my walls with horse posters.

- What would be your dream job: I'd love to own a Scandinavian design store in Australia.

- What really annoys you: selfishness, bullying at schools, people who complain about everything. And my husband sometimes, when he doesn't let me have a moment for myself to blog... 

- What color are your eyes: greyish blue.

- What is your favorite piece of art: The black and white painting in our hallway made by my dear friend for our wedding.

- What is the nicest thing that has happened to you recently: Our son being born (if a year ago still is recently..:) 

- Who is your secret crush: Hahah, I don't know.. I guess I have to pick the boring answer: my not-at-all-secret BIG crushes are my son and my husband (when he's not annoying me:)

What is your favorite novel: I love many very different books, for example Little women and Paulo Coelho's Alchemist.

My questions for those that I tag:

1. Describe the last dream you had that you can remember?

2. If you'd have to eat just one food for the rest of your life, what would it be?

3. Which countries have you visited?

4. What design item are you dreaming of?

5. What's your favorite time of the year and why?

6. If you were able to change something in your personality, what would it be?

7. Do you consider yourself to be a city or countryside person?

8. If you didn't fear anything, what would you like to try doing?

9. What/who made you laugh last time?

10. Which do you like more: writing your own blog or reading other blogs?

11. What is the oddest thing you've ever done?

The blogs I'm tagging are:

Hvite tulipaner, Home and desire, Hoytrykk, Travelingmama and Fjellby. 

Pöpömagneetti

Pikku reppana, taas kipeänä. Pari viikkoa kestänyt päiväkotiura ei ole alkanut kovin lupaavasti, tämä on jo toinen sieltä napattu tauti. Kun tuo ukkeli nuohoaa vielä lattioita konttaillen ja lähes kaikesta testataan suutuntuma, mitä muuta voi oikeastaan odottaakaan. Ei auta kuin pistää työviikko uusiksi. Onneksi ei kuitenkaan tule kuin yksi poissaolopäivä, kun huomenna mies voi jäädä koulusta pois ja sitten onkin jo pitkän viikonlopun vuoro. Mummilareissua on odotettu pitkään, toivottavasti juniorikin tervehtyy ennen sitä!

Poor little one, sick again. His day care life hasn't got a very good start at all, this is already second infection he's got during these two weeks. Although this was easy to predict as he still crawls on all fours and tastes almost everything that comes on his way. This means changes to my work schedule, but luckily I only have to take one day off because my hubby is able to be away from school tomorrow. And then it's already time for a long weekend at my parent's place, hopefully our little man will be better by then!

Hups..

Mikäs se sieltä verhon takaa pilkottaa? Ei ainakaan joulukynttelikkö.. Onneksi siinä ei kuitenkaan ole olleet valot päällä enää pariin kuukauteen. Siellä se on vaan kököttänyt ikkunan välissä aikansa kuluksi.

Tästä yleisestä saamattomuudesta tulikin mieleeni se meikäläisen kysely, joka keikkui tuossa sivupalkissa pari viikkoa sitten. Eniten te lukijat toivoitte blogin sisällön pysyvän entisenlaisena sekalaisena sillisalaattina, mutta aika moni toivoi myös lisää sisustusjuttuja. No tokihan mä kirjottelisin enemmänkin, aiheeseen vaan liittyy pari muttaa. Ensinnäkin, tykkään kyllä sisustaa, mutta monet ratkaisut on meillä aika pysyviä. Toisin sanoen täällä harvoin tapahtuu mitään uutta. Samat tyynyt pyörii sohvalla kuukaudesta toiseen eikä mööpeleiden järjestyskään paljon muutu kuin pakon edessä. Eniten tämä yksitoikkoisuus johtuu rahasta ja toiseksi eniten, niin, siitä yleisestä saamattomuudesta. Ehkä olen myös vähän hidas kaikkien trendien suhteen. Varmaan juuri kun olen läiskäisemässä ne washiteipit seinään, on ne jo totaalisen out.

Toiseksi nämä 64 neliötä on aika pieni tila sille, että joka toinen päivä onnistuisi repimään jotain uutta ja ihmeellistä teille näytettäväksi. Sekin rajoittaa luovuutta aika paljon, että asuu vuokralla eikä voi paljoa vaikuttaa muuhun kuin irtaimeen tavaraan. Tyystin toinen olisi tilanne, jos meillä olisi 180 neliötä rempattavana ja saisi kehitellä koko ajan jotain uutta ja antaa ajatusten lentää. Sitä päivää odotellessa, kun tosiaan pääsen toteuttamaan sisustusta ihan seinä- ja lattiamateriaaleista lähtien! Nyt on kuitenkin mentävä näillä mitä on.

Tästä hitaasti vaihtelevasta sisällöstä huolimatta toivon, että jaksatte roikkua mukana. :)

Oops, what is that thing lurking behind the living room curtain? Not the Christmas decoration.. Well, at least we haven't had the lights on there for the last couple of months. It has just been hanging out there in the window.

Sometimes I feel like it's stupid for me to blog about interior because nothing much changes in this house very often. I'd love to have different cushions for every season and to be able to move furniture around. But I can't. First issue is money, the second laziness and the third the small size of our apartment, which is also rental so we can't change anything else than our personal property.

Despite this boredom, I hope you still want to tag along!

Nyt mahtuu taas olemaan

Päivän Pirkka-niksi: pienemmänkin huoneen saa näyttämään ja tuntumaan ruhtinaallisen tilavalta, kun työntää sen pariksi kuukaudeksi täyteen tavaraa. Nyt kun asustelemme taas vain oman väen voimin, on kummasti enemmän tilaa olla ja hengittää. Aikansa kutakin, mutta kyllä näin on hyvä. Jo ihan vaikka siitäkin syystä, että makkarissaan mahtuu taas kävelemään. 

Mielentilaa nostaa myös se, että ehdimme jaksoimme pitkästä aikaa siivota oikein pitkän kaavan kautta. Vielä pari päivää sitten kätevin kulkupeli tässä huushollissa olisi ehkä ollut joku pikkuinen Bobcat. No, eipähän ainakaan kopsahtanut pahasti, kun pikkumies keksi taas kokeilla, josko se sukeltaminen sittenkin olisi se paras tapa laskeutua sängyltä. Lattiaa kuorruttavat vaateröykkiöt pehmensivät sopivasti alastuloa. Meno täälläpäin ylsi loppua kohti yhdeltä kantilta jopa lähes ylhäisellekin tasolle: poikaselle tarjoiltiin apetta hopealusikalla kaikkien muiden pikkulusikoiden ollessa tiskikoneessa.

Vaan voi pojat, nyt on taas siistiä ja mukava olla. Ja tokihan voi lohduttautua silläkin tosiseikalla, että aina löytyy joku joka vetää vielä paremmat pohjat tässäkin asiassa. Joku suomalainen näyttelijätär nimittäin kertoi männä viikolla lukemassani haastattelunpätkässä pesseensä vessan viimeksi puoli vuotta sitten. "Siivous on elämässämme sekundääristä." No ei ole kuule omassakaan elämässäni varmaan toisella tai kolmannellakaan sijalla tuo touhu, mutta kyllä sitä nyt kuitenkin vähän useammin pyrkii itse näitä nurkkiaan hankaamaan.

Ai niin, oli mulla toinenkin niksi: mattopiiskan puuttuessa hommaan sopii vallan mainiosti katuharja (talkkari saattaa kyllä olla eri mieltä). Sillä on myös kätevä harjata nukkamatoista enimmät hiukset irti :D

Tip of the day: if you wan't to make your small room seem more spacious, squeeze it full of furniture for a couple of months. When you finally get to haul all the extra stuff out, you feel like you've got the biggest bedroom in the world.

What also cheers me up right now is the fact that we finally had time the power to clean up our home thoroughly. A couple of days ago the best way to move around in here would probably have been a small Bobcat. Well, at least I can come up with one positive outcome of this: our little man didn't get hurt at all when he (once again) decided to try if diving would be the best way to get off the bed after all. The piles of clothes on the floor softened the landing very effectively. He also got somewhat aristocratic service at one point: we fed him with silver spoon because all the other tea spoon sized ones were in the dishwasher.

But oh boy how nice and tidy it is now! And of course you can always comfort yourself by thinking that there's always someone who is a lot lazier than you. Like that one Finnish actress who in an interview said that the last time she cleaned up their bathroom was half a year ago. "Cleaning up is a secondary thing in our life." For sure it isn't the second or even the third thing on the list of my life's priorities either, but at least I rub these corners a bit more often.

Kerro, kerro kuva

Sain Vastarintama- blogista myös kysymyshaasteen. Ajattelin vastata kysymyksiin vaihteeksi kuvilla sanojen sijasta [spontaania taputusta kekseliäisyydestä]. Tätä tehdessä tuli ihan mieleen lapsuuden kirjeet kavereille: sivun verran saattoi olla näitä mikä on sun lempiaine koulussa, -vuodenaika, -ruoka.. Ihan varmasti kiinnosti noista jokainen.

Näissä kai kysyttiin aina vain yhtä vaihtoehtoa, mutta en yllättäen taas osannut päättää.

Lempiväri(t) - favorite color(s)

Lempieläin - favorite animal

(hevonen, ei mies) (the horse, not my husband)

Lempinumero - favorite number

Paras alkoholiton juoma - best non-alcoholic drink

Intohimoni - my passion

Tämän lisäksi listalle pääsee sisustaminen. Ja karkit.

Interior is also on the list. And candy.

Lahjojen antaminen vai saaminen

Tähän tietenkin kuuluisi vastata, että antaminen. Mutta olen nyt raivorehellinen ja sanon, että molemmat ovat samalla viivalla. Lahjojen antaminen on kyllä kivaa, mutta myös vähän pelottavaa. Haluaisin nääs aina onnistua antamaan ihan nappiin meneviä lahjoja.

Of course you should answer giving. But I'll be completely honest and say that both are equally nice.

Mieleisin kuvio/muoto - favorite pattern/shape

Paras päivä viikossa - best day of the week

Lempikukka - favorite flower

Tämä taitaa olla valkoinen orkidea.

This must be white orchid.

Yöllinen yllätys

Muutama yö sitten yläpuolella olevan kuvan makuuhuoneessa tapahtui odottamaton päällekarkaus. Pahaa-aavistamattomana nukkunut mies heräsi syvästä unesta siihen, kun hänen vaimonsa yllättäen syöksyi hänen kimppuunsa ja käänsi miesparan salamannopeasti selältä kyljelleen. Tämän jälkeen vaimo mutisi jotain epämääräistä ja jatkoi rauhassa uniaan.

Aamuisissa selvityksissä kävi ilmi, että vaimolla oli tapahtuneesta vain hataria muistikuvia. Ainoa, mitä hän kykeni palauttamaan mieleensä oli uni, jossa pariskunnan pieni poika oli tippumassa sängyltä, mutta äiti ehti onneksi pelastamaan pojan putoamiselta.

A couple of nights ago a sudden assault took place in the bedroom pictured above. A man slept unsuspectingly until he woke up because his wife attacked her totally out of the blue, and turned him super quickly from his back to his side. After this his wife mumbled something and fell back to sleep.

During the investigations in the following morning, the wife couldn't recall much about the incidence. She only remembered a dream she had, in which the couple's little son was about to fall off the bed, but luckily she was able to rescue him.

Noheva rikospaikkatutkija työssään. Tapauksen esitutkinta on vielä kesken.

A crime scene investigator busy at work. Preliminary investigation of the case is still going on.

Elintärkeitä tietoja minusta, osa II

Kerroin teille jo aikoinaan 8 satunnaista faktaa itsestäni, mutta ehkä te kestätte vielä 8 uutta nippelitiedonpalasta. Sain nimittäin tuon haasteen uudestaan, tällä kertaa ihanasta Vastarintama-blogista. Käykäähän kurkkimassa rintamamiestalon remppaa tyylillä!

Lisäksi sain samantyyppisen haasteen (7 faktaa) Nuokulta tyylikkäästä VillaVilja- blogista. Lyödään tässä nyt kaksi kärpästä yhdellä postauksella. Kiitos vielä tuhannesti tunnustuksista kummallekin bloggaajalle!

1. En tosiaankaan ole maailman järjestelmällisin ihminen, mutta en kestä jos kupit eivät ole kaapissa värin mukaan järjestyksessä.

2. Pukeudun nykyään aika naisellisestikin, tykkään koroista ja mekoista. Joskus vitos-kutosluokkalaisena pidin kuitenkin pelkkiä poikien vaatteita, lähinnä huppareita ja hopparihousuja.

3. Jos aikuistuminen tarkoittaa sitä, ettei pieruhuumori tai muut luokattomat jutut saa enää naurattaa, en taida koskaan tahtoa aikuistua.

4. Yritin tässä yhtenä päivänä miettiä, mikä oikein sai minut innostumaan sisustamisesta. Villi veikkaus on, että koko homma lähti liikkeelle Simsin pelaamisesta. En koskaan oikeastaan pelannut itse peliä, rakentelin ja sisustin vain taloja, paljon.

5. Osaan pitää ihmeellistä kurnuttavaa ääntä, ja tuon äänen tekeminen helpottaa jos vaikka korvakäytäviä kutittaa :D Tiedän, hulluja on monenlaisia. Mieheni vihaa tuota ääntä yli kaiken.

6. Olen useimmiten huono tekemään päätöksiä. Olipa kyseessä sitten lapsen nimi, ruokapaikan valitseminen tai vessapaperin osto, en vain osaa päättää. Ainakaan nopeasti. Saatan esimerkiksi jahkailla ja vertailla rullahintoja vessapaperihyllyllä minuuttikaupalla..

7. Minulla on ollut pitkät kynnet niin kauan kuin muistan. Ne vain kasvavat nopeasti eivätkä katkea helposti, ja lyhyillä kynsillä sormeni näyttävät nakeilta.

8. Osallistun aina kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin miettimättä edes tarvitsenko koskaan palkintona olevaa tavaraa. Onni on potkaissut tähän mennessä huimat kaksi kertaa: voitin Pringles-arpajaisista pyykinpesuainetta (arvatkaa, miten paljon nälkäistä lukiolaista ärsytti kun palkinto paljastui..) ja Xboxin. Mies iloitsee jälkimmäisestä.

Laitetaan eteenpäin parille vanhemmalle ja uudemmalle blogituttavuudelle: Minna.K, Life thru a lens, .muruja., ja Pihkala. Olkaas hyvät! Jos olette jo vastanneet tähän aiemmin, niin en odota teidän rustaavan uusia jos ei mieli tee.:)

I got this challenge to tell 8 random facts about myself from two lovely Finnish blogs, Vastarintama and VillaVilja. Today I figured out that I was also tagged by Jen from the fabulous little birdie- blog. Thank you so much Jen!

The task that comes with the tag is to tell 11 random things about yourself and also answer 11 questions asked by the tagger. I'll cheat a little and translate these 8 facts that I wrote yesterday as a part of the tag and then answer the questions later on.

1. I'm not the most organized person on the planet, but still I can't stand if the cups aren't in order by color in the cupboard.

2. These days I have quite feminine style, but when I was about 11-12 years old I only wore boys clothes.

3. If being an adult means that it's not okay to laugh at nonsense jokes anymore, I guess I don't ever want to grow up.

4. I'm pretty sure that my enthusiasm to interior design comes from playing Sims as a kid. I never really played the actual game, I just built houses and designed the interiors. A lot. 

5. I'm able to make this weird croaking-like sound that helps if your ear canals are itchy. I know, sounds crazy but it's true. My husband hates the sound more than anything.


6. Sometimes I'm very bad when it comes to making quick decisions. I can for example spend literally minutes comparing prices and trying to choose which toilet paper to buy. 


7. I've had long finger nails as long as I can remember. They just grow so quickly and actually I'm so used to them being long that with short nails I think my fingers look like hot dogs.


8. I always participate in all sorts of lotteries, without even thinking if I really need the thing they are giving away. So far I've won a grand total of two times: once laundry soap from a Pringles lottery (what do those two things have in common!?) and the other time Xbox. My husband loves the latter.

Aurinko armas

Vedetään vähän eilisiä sanoja takaisin. Tänään oli niin älyttömän kaunis päivä, että ehkä tämä korvaa koko viikonlopun mittaisen vapaan. Hienosta ilmasta on tottakai nautittava ulkosalla ja niin teimme mekin. Tuo poikanen on lumella(kin) ihan mahdoton menijä. Kävely ei vielä luonnistu, mutta se ei kyllä tippaakaan menoa hidasta. Lähes selkärangattoman notkeudella pikkumies mukautuu maastoonsa ja menee minne vain. Ulkoilun saldona lapsi sai myös pienen makukokemuksen lumesta ja äiti miljoona uutta pisamaa.

Sain kalenterinkin vaihdettua taas ajantasalle. Koska halajan kehystää joitakin noista kuvista seinälle myöhemmin, on tuo irtolehtipainos siinä mielessä kätevä. Mutta kertaakaan tässä kolmen kuukauden aikana ei ole tämä hajamielinen elelijä saanut uutta kuvaa ajallaan seinälle. Ehkä jo ensi kuussa? Tai sitä seuraavassa. Okei, ei heittäydytä liian optimisteiksi. Toivottavasti edes joulukuussa!

I have to take back some of my words from yesterday. Today was such an absolutely beautiful day that I almost don't mind not having the whole weekend off. Of course you have to enjoy the great weather outdoors and so did we as well. That little man of ours is so energetic even on the snow. Although he can't walk yet, it doesn't seem to slow him down a bit. As a result of this outdoors activity the little man got a little tasting of snow and mum, well, a million new freckles.

I also got new page of our calendar on the wall. It's good to have all the pages separately because I'd like to frame some of the pictures later on. But the downside is: not once during these three months have I had the right picture on the wall on time. Maybe next month? Or the one after. Okay, let's not be too optimistic. Hopefully in December!

Koltiaiset

Mitä serkumpi, sen herkumpi taitaa meidän pikkumies ajatella serkkupojastaan. Niin innokkaasti kaveri on koko ajan isompansa kimpussa. Äskeisessä painimatsissa meno oli niinkin vauhdikasta, etteivät äiti ja äitin kamera enää meinanneet oikein pysyä kelkassa mukana.

Our little man loves his cousin so much that he's almost too enthusiastic. Their little wrestling match got so speedy that mum or her camera couldn't quite keep up.

Silmänlumetta

[Kuva on vanha, viime kesältä. Emme vieläkään ehtineet päivänvalon kanssa samaan aikaan kotiin]

[This picture is old, from last summer. Me and daylight couldn't make it home at the same time today either]

Joskus väliaikaisratkaisut jäävät pysyviksi. Laiskuutta ehkä, tai sitten se hätäisesti kyhätty patentti osoittautuukin oikeastaan ihan hyväksi käytännössä. Jälkimmäinen vaihtoehto sopii meidän makkarin toisen verhon tarinaan. 

Pitkään mentiin niin, että ainoastaan toisessa ikkunassa oli tuo joutsenverho. Kun pikkumies syntyi, oli kuitenkin äkkiä keksittävä joku keino huoneen pimentämiseksi. Sitten välähti: musta aluslakanahan siihen ripustetaan! Siinä tuo kiikkuu edelleen ja hyvin on palvellut. Itse asiassa paremmin kuin lakanana konsaan, en tykännyt siitä miten mustasta lakanasta loistaa kaikki nukka ja nöyhtä ja pakkasilla hilseilevä iho..

Sometimes temporary solutions become permanent. Because of laziness maybe, or the other option is that the hastily jury-rigged solution turns out to be pretty good in practice. The last one matches with the story of our bedroom curtain.

For some time we only had the swan one there, When the little man was born, we had to quickly come up with something to darken the room with. Then I got an idea: why don't we use a black bed sheet on the window! There it is still hanging and it has served really well. In fact even better than as a sheet. I never liked how easily all the dust and fuzz showed from it..

Karannut päivä

Eilen keltainen valoilmiö paistoi jo melkoisen keväisesti, mutta tottakai kaunein osa päivästä kului työmaalla.

Yesterday it was nice and sunny, felt already like spring. But of course I had to spend the most beautiful time of the day inside working.

Kotiin päästyäni sain unohtaa haaveet bloggailusta. Kunnioitettava tiskivuori kertyi ylläolevaan osaan kotiamme ja pyykkivuori uhitteli jo Mount Everestin asemaa maailman korkeimpana. Asioille oli tehtävä jotain ja se jotain kesti luvattoman pitkään.

When I finally got home I had to forget about blogging. This part (plus a couple of others..) of the house looked nothing like the picture above and I had to do something to it. That something took way too long time.

Haaveet kauniissa luonnonvalossa kuvaamisestakin sai heittää romukoppaan. No, onneksi on edes kauniita keinovalon lähteitä. Ja onneksi päivä pitenee koko ajan.

My dream to take pictures in the beautiful natural light had to be ignored as well. But luckily we have pretty sources of artificial light. And luckily the days get longer all the time.