Ykspilkkuviisvee

Nyt se on jo puolitoistavuotias. Ja tähän ne kliseiset apua miten aika kuluu, lapset kasvaa niin nopeasti, kohta se on jo koulussa, missä välissä se noin isoksi kasvoi. Meidän pikku rämäpää. Tämän hetken lemppari stuntnumero on sohvalta hyppääminen, mahdollisimman monen todistajan läsnäollessa. Mutta löytyy miehenalusta herkempikin puoli: haleja ja märkiä suukkoja ei meilläpäin säästellä. Kestohymy ei ole hyytynyt ainakaan vieraiden seurassa, mutta kotiväen kesken pieni uhmapeikko ja minä ite-tyyppi on jo nostelleet äkäisiä päitään.

Mikään sanaseppo tämä kaveri ei vielä ole, sanavarastosta löytyy äiti, kato, ei, auto ja mopo. Siinähän ne elämässä tärkeimmät? Myöntymisen merkiksi nyökätään ja sanotaan ponteva "a". Tulkitaan jooksi. Ja jos ollaan eri mieltä tai joku ei käy, päätä puistellaan niin että (eijamarjatta-)tukka viuhuu. Tunnistettavien sanojen lisäksi pojun suu suoltaa toki aimo annoksin omaa siansaksaa hyvin vakuuttavilla äänenpainoilla.

Koirat on edelleen ihan hitti juttu ja välillä poika lähestyy turhankin pelottomasti jos minkänäköistä verikoiraa tuolla kaduilla. Omistajat ei jostain kumman syystä aina hihku innosta ihan yhtä kovaan ääneen kuin meidän lapsi.. On tuolla veijarilla sellainen vauhti päällä jatkuvasti, että ei sen kanssa tylsää ehdi tulemaan.

<3

Our little man is one and a half year old now. Where did the time go? Crazy.

Monitoimihuone

Melkoinen all-in-one on tällä hetkellä tämän pariskunnan makkari. Yhdistetty makuuhuone, lastenhuone, leikkihuone ja työhuone. Ihan kätevää yleensä joo, mutta kyllä mä ihan mielellään edes nuo lelut heivaisin muualle. Kyseinen tavara ei siis yleensä sijaitse mitenkään niin siistissä järjestyksessä kuin kuva ehkä antaa ymmärtää, vaan ympäri kyliä niin kuin leluilla on kai tapana. 

Siitä en kuitenkaan ole yhtään varma, että raaskitaanko laittaa poju omaan huoneeseen nukkumaan sitten, kun toinen makkari ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa valmistuu. Onneksi tilaa on meille kaikille kolmelle tässäkin, niin ei sillä asialla ole mitenkään kiire. Taitaa olla äidillä tässä(kin) asiassa vielä pitempi napanuora kuin lapsella.. Tuntuu, että toisella puolella asuntoa oleva huone on niin kaukana, vaikka ei sinne ole kuitenkaan kuin muutama hassu metri.

Minkä ikäisenä te olette laittaneet lapset omaan huoneeseen nukkumaan?

At the moment our bedroom serves also as a children's room, playroom and workroom. Mostly it's handy, but at least the toys I'd happily put somewhere else. But I'm not sure if we dare to move our little one into his own room, when his room (maybe in the near future) will be finished. Luckily we all fit in this room very easily so I can just delay that decision making.

At which age did you put your kids sleeping in their own rooms?

(I know these things are also cultural, and I guess in Finland kids generally sleep in their

parents' rooms for quite a long time compared to many others)

Koskaan ei voi olla liian tarkka

Mulla oli jo pitkään visio vaatetangosta eteisen syvennykseen. Laittelin sähköpostia muutamaan takomoon ja yhden kanssa tehtiin kaupat. Tänään mies sitten meni hakemaan toiveideni mukaista tankoa sepältä. Tai sellainen sieltä olisi pitänyt tulla, mutta lopputulos ei ihan ollutkaan sitä mitä odotin. Kyllä minä kuvan piirsin, vielä oikein huippusuunnitteluohjelma Paintilla. Omaan silmääni se näytti hyvinkin selkeältä, kas tässä kuva

Toteuttajapuoli oli kuitenkin luullut piirroksen ylintä viivaa seinäksi ja nyt minulla on täällä puolet siitä mitä halusin. Jippijaijee..

Tarkoitus oli siis teetättää tuohon yksinäisten yläkaappien alle syvennykseen seinästä seinään ulottuva vaatetanko, jossa on alemmas laskeutuva osio hengareille. (näköjään en osaa sitä sanoiksikaan kovin selkeästi pukea, niin onpa ihme kun ei mun kuvatkaan aukea muille.. :) Periaatteessa idea voisi toimia noinkin, jos tangon ruuvaisi kiinni yläkaapin pohjaan. Se vaan mietittyttää, millaista painoa tuo pohja jaksaa kannatella. Eli yritän kuitenkin ensin lähestyä seppää viestillä ja tietustella, josko tangon ehkä sittenkin saisi fiksattua haluttuun muotoonsa.

Kehveli. Olin niin intona tästä etukäteen. Ensi kerralla piirrän pihapiirin pikkukivetkin suunnitelmiini, niin ei jää mikään epäselväksi.

Ever since I saw this apartment for the first time, I've wanted to have a metal clothing rack in the nook in our hall. I sent a picture of what I wanted to a couple of blacksmiths and made a deal with one. Today my hubby went to get home the finished rack. Looks good, but it's only half of what I ordered.. I know my picture is not the best of quality, but it looks pretty clear at least to me. He must have misunderstood that one of the lines is a wall, not part of the actual rack. Well, it would work out this way too if we put it hanging from the underside of the small cabinets up there. But I'm worried about how much weight it can hold up. So I still want to stick with the original plan and I'm going to contact the blacksmith and ask if it could still be fixed.

Dang. I was so thrilled about this in advance. Next time I need to get something done I'll sketch up everything, so there's no way my expectations would be misunderstood again.

Tänä aamuna

Rakastan iltavuoropäivien kiireettömiä aamuja. Ei tarvitse herätä kännykän piippaukseen, vaan voi odottaa ihmisherätyskellon äänimerkkiä ja kaapata sitten tuon rakkaan pikkuihmisen kainaloon. Ja jatkaa laiskottelua peiton alla lämpimässä niin pitkään kun huvittaa. 

Ehtii syödä kunnon aamupalan koko perheellä. Kahvia ja teetä, puuroa, leipää ja hedelmiä. Ei mitään ihmeellistä, mutta silti niin parasta.

Liian usein aamu on sellainen, että herään liian myöhään kolmannen torkutuskerran jälkeen. Hyppään vaatteisiin, vaihdan puolinukuksilla olevalle pojalle pikavauhtia vaipan ja vaatteet ja juoksemme bussiin. Aina emme ehdi ja sitten on edessä reipasta ravia rattaiden kanssa päiväkodille, että ehtisin seuraavaan bussiin tai junaan. Lapsi saa aamupuuronsa hoidossa ja minä ostan ehkä sen viidenkymmenen sentin croissantin työpaikan vierestä lähikaupasta, jonka hotkin kitusiini matkalla sorvin äärelle.

Jos iltavuorot ei muuten olisi niin vehkeestä, voisin ihan vain tällaisten kiireettömien aamujen takia alkaa tehdä pelkästään niitä.

I love mornings like this morning, when there's no rush. I don't need to wake up to alarm beeping, but instead I can wait until our own human alarm clock makes a sound. And then I'll go and get him out of his own bed and many times he'll climb up to our bed to lie lazy with us for as long as we please to.

We have time to eat proper breakfast together. Coffee and tea, porridge, bread and fruit. Nothing special, but still it's so nice.

Because too many times our mornings are chaotic. I wake up late, dress up in a second, wake our little one up and quickly change his diaper and clothes. And by then we have to be on our way, running to the bus stop. Little man will have breakfast at the day care and I might grab a cheap croissant from the super market next to my work place. If I have time.

If evening shifts didn't suck in so many ways, I'd work just evenings for the sake of mornings like this. 

Hirveä härdelli

Vinkki (vilkkaan) lapsen kanssa messuille haikaileville: jätä lapsi kotiin tai jää suosiolla itsekin kotiin. Huh, mikä reissu meillä oli eilen tämän pienen elohopean kanssa. Rattaat oli vihollinen numero uuno, eikä päiväunista ollut tietoakaan. Ei mikään paras yhtälö.

Seesteisen kuvaussekunnin jälkeen saivat nuo yläkuvan valkoiset keraamiset vasut kyytiä ja juoksin kilpaa näytteilleasettajan kanssa pojan perään, peläten koko ajan särkyvän esineen helinää.. Lapsi kiipesi myös muun muassa sen uniikin vanhasta Fiatista kyhätyn penkin päälle, jossa luki "do not sit". Paikalle osunut vanhempi rouva otti oikein asiakseen lukea minulle ääneen sitä lappua kun kiskoin rimpuilevaa vintiötä alas. No kappas. Kyllä minä sen huomasin, mutta tämä yksijapuolivee tässä ei oikein vielä ole ottanut aapista haltuun. Kaikesta  tästä ja muustakin hässäkästä huolimatta vahingoilta onneksi vältyttiin.  

Jaa mitä siellä messuilla sitten näkyi? Eipä nyt oikein tule mieleen. Mutta jos sinä näit siinä viiden aikan jonkun paiskovan turhautuneena maahan sukkaa Messukeskuksen ulkopuolella, näit minut. Että semmonen reissu sillä kertaa.

Positiivista eilisessä oli se, että näin muutaman blogitutun ensimmäistä kertaa livenä. Se oli nastaa ja oikeastaan suurin syy sille, miksi me tuonne edes lähdettiin. Eli ehkä meidän messukokemus sitä myötä hilautuu kuitenkin sinne plussan puolelle. 

Paloja keittiöstä

Äitini käveli tähän uuteen keittiöömme ensimmäistä kertaa ja sanoi ihmeissään: "Niissä sun kuvissa tää on näyttänyt valmiimmalta". Heh, voi olla. Rajaus pelastaa paljon, onhan täällä vielä tekemistä. Mutta asumaan pystyy ja se on pääasia. Kunhan muistaa olla potkaisematta irrallaan keikkuvaa sokkelilautaa ja kestää sen epäesteettisyyden, että kaikki masiinat on kasattu epämääräiseksi torniksi yhteen nurkkaan. Ja jaksaa värkätä jatkoroikalla olkkarin puolelta virtaa astianpesukoneelle. Pikkujuttuja, pikkujuttuja.

Kokonaisuudesta lupaan räppästä kuvia, kunhan hommat taas edistyy muutenkin, kuin laittamalla pari korttia koristeeksi.

Vielä on myös aikaa osallistua Inspiration-blogiyhteisöön liittyvään lukijatutkimukseen, joka löytyy sivupalkista. Vaivanpalkaksi voit voittaa lahjakortteja, josta lisää täällä. 

My mom walked into our new kitchen and said: "in your pictures it looks much more finished". Hehe, could be true. Cropping helps a lot, there is still lots to do in this kitchen. But as soon as we make some more progress (putting up a couple of cards to decorate doesn't really count), I promise I'll show you the big picture.

Uusi idolini

Kauheesti anteeks nyt vaan ystävät, mutta ei tähän nuppiin kai tällä hetkellä muuta mahdu kun ovennuppeja eli niistä asiaa siis tänäänkin. Paikallisesta rautakaupasta löytyi nimittäin apu messinginkiillotuspulmiimme. Sampo. Kattokaa nyt mitä se kaveri sai aikaan! Uskomatonta jälkeä. 

Myyjä naureskeli, että tämä tavara on ollut myynnissä ikuisuuden ja niin tosiaan onkin. Kannessa komeilee teksti: jo vuodesta 1896. Ja vieläpä palkittu kultamitalilla Pariisissa vuonna 1900. Ei siis mitään ihan turhaa tavaraa ja on minunkin puolesta kultamitalinsa ansainnut.

Ps. Pojankin nuppi on tuottanut päänvaivaa. Olen onneton hiustenleikkaaja, mutta nyt tilanne pakotti minut ottamaan pienet fiskarsit (tuon kuvan perusteella vähemmän) kauniiseen käteen ja alkaa hiuksia harventamaan. Lopputulos on melkoinen eijamarjatta-etutukka. Menisi siis ehkä kuuskymppisellä emännällä, mutta ei 1,5-vuotiaalla pojalla... Kuvaa en edes laita. Pitäisi tajuta kerrasta, ettei kaikki lajit tosiaankaan ole mua varten.

Ettei jäisi epäselväksi, niin ihan omin rahoin maksoin ja omasta halusta hehkutan.

In the hardware store they recommended this Sampo product for us to polish the brass knobs with. And look how well it works! It's amazing. It's been sold for ages, actually since 1896 and I think that's quite unbelievable as well.

Nupit kaakkoon

Kierrätyskeskuksen pöydänetsintäreissulta ei löytynyt sopivaa pöytää, mutta eteisen kaappien kaipaamat nupit löytyi. Kuutta samanlaista ei ollut, mutta oikeastaan näin on parempi. Huimat 50 senttiä kappale maksoivat nämä puukappaleet ja pihi riemuitsi. 

Messinkiset (?) välioven nupit taas olivat osa tämän asunnon alkuperäistä koristusta ja yksi harvoista tavaroista, jotka halusimme säästää. Ihan priimakunnossa nuo eivät kuitenkaan enää ole, joten jos tiedät hyviä vinkkejä kiillotukseen, anna kuulua kommenttilootassa. Ei sitä tiedä, vaikka täällä  vääntyisi emännällä suu samanmoiselle metallille.

Ja päivän hupiosio. Tästä on pitänyt jo pitkään raportoida, mutta aina se on unohtunut: bongasin kerran Jyväskylästä parturointi- ja lävistysliikkeen nimeltänsä Tukka ja Reikä :D Kas kun ei Karva ja Reikä. Googlailin vähän mistä on kyse, ja eksyin tänne. Tikahdun..

We went to the recycling center to look for a breakfast table to our kitchen. Found none, but found those wooden knobs instead. Perfect for the closets in our hall!

The metal ones are original decoration of this apartment, and one of the few things we wanted to keep. They don't look their best anymore though, so I'd be very happy if you happen to have any tips on how to make them shine again.

Jotain uutta

Kyllä minä niin iloisesti yllätyin, kun sain tässä joku aika sitten sähköpostia, jossa pyydettiin mukaan uuteen Inspiration- blogiyhteistyöhön. Tämä minun pieni blogiko, no tottakai ja hui! Aika täpinöissään täällä ollaan, vaikka paljoa ei voi vielä paljastaakaan. Kerron nyt sen verran, että Inspiration-sivuston kautta voi siis jatkossa seurata yhteensä 300 mukaan kutsuttua blogia. Tiedossa on melkoinen pläjäys sisustusta, muotia, kauneutta, ruokaa ja lifestyleä. Kannattaa siis olla kuulolla! Mielenkiinnolla odotan myös ketä kaikkia blogisteja on mukaan lähtenyt, muutaman olette varmaan tekin jo bonganneet. Hyvässä seurassa ollaan, siltä näyttää!

Tähän hommaan liittyen blogini sivupalkkiin on ilmestynyt myös TNS Gallupin lukijatutkimus. Olen kiitollinen, jos suot sille viisi minuuttia ajastasi!

I have been invited to join quite a big blog inspiration site that will be launched soon here in Finland. I can't tell much about it yet but what I can tell is that I'm very excited (but also a bit nervous) about this. Stay tuned people!

Naarmuneuroosi

Uutuus viehättää, mutta osaa se myös kauhistuttaa, ainakin minua. Sama kaava toistuu joka kerta, oli kyse sitten vihkisormuksesta, puhtaan valkoisista lastenrattaista, puhelimen näytöstä tai kuten tällä kertaa, keittiön induktiotasosta ja huiman hienosta altaasta. Varjelen uusia silmäteriäni haukan lailla, mutta jossain vaiheessa valvonta aina pettää. Ja ne ensimmäiset naarmut, pinttymät tai lohkeamat, ne tuntuvat kamalilta. 

Onneksi aika tekee tässäkin asiassa tehtävänsä. Lopulta koittaa se helpottava hetki, kun ei jaksa enää välittää. Tai välittäminen on turhaa, kun ei niitä tavaroita saa enää uudelta näyttämään vaikka tekisi mitä. Silloin ei enää pysy laskuissa vanhoissa jurmuissa tai tahroissa, eikä uusiakaan kannata hinkata epätoivon vallassa, koska peli on jo joka tapauksessa menetetty. 

Sitä helpotuksen hetkeä tässä taas odotellaan.

Vai täytyykö siirtyä ostamaan kaikki tavara käytettynä,

niin ne käytönjäljet saa kaupan päälle ilman, 

että jokaisesta erikseen pitää ahdistua?

It's always cool to get something brand new, but it also makes me very nervous. I'm really pedantic and try to protect my new treasures as well as I possibly can. Now I'm fighting to keep the induction stove and sink in perfect shape in our new kitchen. Still, you can't prevent every scratch or stain and the first ones always feel the worst.

Luckily at some point you don't bother anymore. It's useless, because the stuff won't look like new anymore, no matter what you do. I'm looking forward to getting to that point and not having to worry about some stupid little scratches. At least for a while, until I get something else to worry about..

Kesä ja kärpäset - syksy ja sairaudet?

Kuumeisen lapsen kanssa kotona, siinäpä tämän päivän ohjelma. Ja parin seuraavankin, määräsi   lempeä karhunoloinen tohtorisetä. Selvä se. Poikasella tämä virus näyttää nostavan kuumeen, minulla kai tyhjentää pään ajatuksista kun ei nyt saa mitään tähän kirjoitettua. Palataan siis asiaan toisena päivänä uusin voimin. 

Ehkä lähden kuitenkin yrittämään, josko näitä aivonystyröitä saisi aktivoitua edes siihen, että pohtisi mitä noille eteisen kaapinovien vetimille tekisi. Jättäisikö vain tuollaiset tai jotkut muunmalliset reiät, vai kehittelisikö sittenkin  niiden tilalle jotain nuppeja.. Hmm. Elämän suuria valintoja taas kerran.

Sympatiaterkkuja muillekin syysflunssan kaatamille,

jotenkin en usko että ollaan ainoita.

Today I've spent the day at home with our little one who has fever. The following two days we'll stay at home as well, told the doctor. Okay, that's clear. What is not clear is my brain, I guess the same virus that gave him fever has taken all the thoughts out of my head. I'll be back on another day when I have more things to say.

Hyvä kiertämään

Poika on hurahtanut pyöräilyyn, vaikka ei itse vielä yltäkään polkemaan. Omassa istuimessa istuminen äidin tai isin hikoillessa on parasta. Tänään isi hurautti pyörällä töihin ja pienet silmät tuijottivat varmaan kymmenen minuuttia toiveikkaasti mäkeen, jonne pyörä iseineen kurvasi. Etkö huomannut että jotain jäi? Kypäräkin olis tässä hollilla.

Ensi kesänä meidän ukkeli voi varmaankin jo hurauttaa itse perään. Tuo huikea kruiseri oli kyllä sellainen onnenpotku, että sitä on jaksettu ihmetellä pitkään. Kävi nimittäin niin, että oltiin kerran lähdössä kylästä ja alaovelle osui samaan aikaan meille tuntematon talon asukas. Tämä mies kysäisi meiltä ihan yllättäen, että tahdottaisko kolmipyöräinen. Me kilpaa nyökyteltiin ja kohta oli nokan edessä kaksikin pikkufillaria, joista pääsimme valkkaamaan. Toinen oli pinkki, eikä muutenkaan läheskään yhtä päheä kuin tämä yksilö, joten valinta oli helppo. Kiitos sinulle, kuka ikinä oletkin. Teit meidät onnellisiksi!

edit. Olen muuten yrittänyt ylipuhua miekkosta, että saisin maalata keittiön tulevan pikkupöydän (jahka sopivan sellaisen löydän) tuolla rähjäisen remppajakkaran sinisellä. Vielä toinen puolisko ei ole lämmennyt.

Our little one loves cycling, even though he can't reach the pedals himself just yet. Sitting in his own seat while mom or dad sweats, that's the best! Today daddy went to work by bike and the little eyes stared out for quite some time . Didn't you notice that something's missing? I even have my helmet here ready to go.

Next summer he'll probably be able to go after him on his own bike. We are so happy about that green little cruiser. The story goes like this: we were leaving from a friend's house and down at the front door we met an unknown man who lives in the same house. He asked us, totally out of the blue, if we wanted a tricycle. We both nodded enthusiastically and he went to the storage room and came out with two little bikes to choose from. The other one was pink and not nearly as cool as this one anyway, so it was an easy pick. Thank you, whoever you are. You made us happy!

Ikealempparit

Vastarintamasta heitettiin haasteella ja nyt siihen vastataan. Alunperin Sisusta siis- blogista liikkeelle lähtenyt haaste kuuluu näin: valitse Ikean uutuuksista kolme suosikkia ja heitä lisäksi villi veikkaus, mistä tuotteesta tulee kuvaston hitti. Ei mainoksia ja ilmaisjakelua ovessa - ei uutta Ikean kuvastoakaan. Pöh. Onneksi eletään nykyaikaa: kaivelin kuvaston netistä ja aloin etsiskellä jotain mainiota.

Aika moni osanen uudesta PS 2012- sarjasta kolahti, eniten kuitenkin nojatuoli ja tv-taso. Itse asiassa pari viikkoa sitten kun käyskenneltiin livekierroksella kyseisessä puljussa, mies jopa uskalsi ehdottaa noita mustia tuoleja meille keittiön tuoleiksi niiden kuolailemieni Hayn ihanuuksien sijasta. Rahaahan siinä säästyisi, mutta vielä pidän unelmastani kiinni. Keltaisen tv-tason tahtoisin lastenhuoneeseen penkiksi ja säilytyskalusteeksi. Kolmanneksi listaan laitoin Malin Figur- pussilakanat. Kaunis väritys ja sopivasti epäsymmetrinen kuosi vähän vinksahtaneille nukkujille, ei kai siihen muuta syytä tartte.

Hitiksi veikkaan Hektar- kattovalaisinta. Monessa blogissakin jo ihastellut Lappljung Ruta- tuotteet ja Kajsamia- verhot tulevat varmaan myös olemaan suosikkien joukossa.

Laitan haasteen eteenpäin Doodalle, Aniliinille ja Riikalle, olkaapa hyvät!:)

I got a challenge to pick three of my favorites from the new Ikea catalogue. I like the whole PS 2012- series, but especially I like the black chair and the tv-stand. Another item that I found interesting was Malin Figur- duvet cover.

And then what I predict to be a hit: Hektar pendant light definitely.