Pääsiäinen on hyvää aikaa tällaiselle keltaiseen hullaantuneelle elelijälle. Ihan kaikista pääsiäisenkeltaisin sävy ei kylläkään omaa silmää miellytä, mutta tuo narsissien keltainen on just passeli. Älyttömän kauniita nuo kukkaset ovat, mutta myös järkyttävän pahanhajuisia. Jos en olisi (liialla kastelulla?) noita onnistunut viikossa nuupauttamaan, niin olisivat kyllä joutuneet parveketta koristamaan. Ei siinä aromissa pysty näin herkkänenäinen elelemään.
Sitten ihan toinen juttu, nimittäin höperöksihän tämä äitiys tekee. Tippa linssissä tiirailin poikasen ensimmäistä päiväkodista kiikutettua taideteosta. Epämääräinen kasa viivojahan tuossa käytännössä vain on. Mutta on siinä jotain niin hirveän hellyttävää!
Easter is great time for someone as crazy about yellow as me. The most "Eastery" tone of yellow is not my favorite though, but the color of daffodils is just correct. Those flowers are super pretty but they smell awful! If I hadn't made them wilted by too much watering (I guess), they'd have to move on the balcony. Unfortunately my annoingly hypersensitive nose can't stand the smell.
Then another thing, this motherhood makes people funny. I had tears in my eyes when our little one brought home his first drawing from day care. In reality that's just a random bunch of lines. But still, there's something very touching about it.
Onpa siellä käytetty oikeen kevään värejä! :) Se on se hassu tuntemus, johon sekoittuu älytöntä ylpeyttä omaa jälkikasvuaan kohtaan, ja se tunne, kun miettii et oonko mä ihan oikeesti äiti tommoselle poitsulle, joka jo tuo päiväkodista niitä piirrustuksia kotiin???
VastaaPoistaKohta ne viivat alkavat kummasti saada jotain muotojakin, ja sitä ekaa tikku-ukkoa ihailette jo yhdessä miehesi kanssa, vedet silmissä molemmilla.... ;)
Osasitpa hienosti kuvailla sitä tunnetta, just tuolta mustakin tuntui.:) Ja voin uskoa, että ollaan siitä tikku-ukosta joskus vielä ihan täpinöissään :D
Poista