Kadonneiden juttujen jäljillä

Kärsin yhdestä blogivaivasta. Melkein joka päivä saatuani illalla pääkopan tyynyyn, alkaa aivojeni kiemuroissa risteillä kaikenlaisia juttuja, joista tänne voisi kirjoittaa. Ja ne on tietenkin aina niitä parhaita. Koskaan en kuitenkaan jaksa vääntäytyä enää sängystä ylös ja kirjoittaa niitä ajatuksia talteen. Pitäisi jaksaa. Ajattelen vain aina laiskuuksissani, että muistan ne kyllä aamulla, kaikkine sanankäänteineen. Tähän päivään mennessä en ole kai kertaakaan muistanut. Sitten sitä tulee usein suollettua tänne jotain keskinkertaista soopaa.

Ei sillä, että niillä yöllisillä jutuillakaan mitään blogi-Finlandiaa (koskahan niitä muuten aletaan jakaa?) saisi. Mutta monesti ne ovat parhaita, mitä tästä päästä irtoaa. Eniten ärsyttää se, että joskus unohdan jopa koko aiheenkin, mistä pääni suunnitteli monta valmista kappaletta kirjoitettavaksi unohdettavaksi, ennen kuin suostui alkaa nukkumaan. Jos siis joku fiksu onnistuu kehittämään jonkunlaisen uspin ihmiseenliitettävän version, jonka kautta tätä tajunnanvirtaa voi tallentaa, ostan heti. Sitä turhaan odotellessa on kai vain opeteltava olemaan luovempi ja antaa ajatusten lentää ihan näin päiväsaikaankin.

Tai sitten voi ottaa käyttöön vaihtoehdon B, kuten tein eilen iltayöstä. Uhmasin sittenkin tyynyn vetovoimaa ja vääntäydyin puoli-ilkosillani (*) kirjoittamaan näitä aatoksia johonkin Prisman kuitin kulmaan. 

(*Hei vain, naapurit. Niin kuin näkyy, ei olla vieläkään hommattu niitä sälekaihtimia. Onneksi teistä useimmilla on moiset hyödykkeet, niin silloinhan me ei edes välttämättä tarvita, right?)

I suffer from one "blogger's disease". Every night when I try to fall asleep, there are all sorts of thoughts flying around my head, of which I could write here in my blog. And of course they always seem to be the best. The problem is that not once have I managed to get up from bed and write those sentences down somewhere. Every night I'm convinced that I'll still remember each and every little detail in the morning. So far, I've never remembered. And then many times I just end up writing something very average and nonsense and boring here.

Not that I mean I'd win any blog awards with those things that I come up with during the night, but I guess they are the best stuff you can get out of this head. So if you know about anyone who'd probably be able to invent a USB for human head, let me know. I need something to help me save this endless data from my head.. Until that, I think I just need to learn to be more creative and let thoughts fly even during the day.

Or I can move up to plan B, like I did last night. I actually dragged myself up from bed and wrote this thing down on a piece of supermarket receipt and then went back to sleep.