Joskus tämä show vaan kyllästyttää. Itku ja sotku ja temppuilu. Heti aamun alkajaisiksi kiivettiin ruokapöydälle ja vastapesty yökkäri sotkeutui iskän aamukahviin (onneksi jo jäähtyneeseen). Olihan se jo yhden kokonaisen yön ehtinytkin olla päällä.
Kaikki ne kymmenet syöttötuolin lähestymisyritykset saivat poikasen taholta aikaan salamannopean spagaatin ja korviaraastavan huudon. Lopulta lakkasin yrittämästä ja puuroa syötiinkin sitten vähän missä sattuu. Ja samalla vähän sutattiin puuroisilla käsillä peiliä ja mihin nyt muualle sattui kädet osumaan.
Pukeminen oli jo melkoinen taistelu, mutta hampaidenpesu se vasta taistelua olikin. Niin kuin aina. On niin helppo toitottaa neuvolan oppaissa, että aloittakaa hampaidenhoito heti ensimmäisen hampaan puhjettua, jotta lapsi tottuisi harjaukseen. Just joo. Näyttää varmaan paperilla hyvältä, mutta ei ainakaan meillä ole toiminut käytännössä. Nyt on yhdeksän kuukautta harjattu, eikä tottumista ole havaittavissa. Huutoa, rimpuilua ja suun itsepäistä kiinnipitämistä sitäkin enemmän. Jos on vinkkiä tarjota, en pahastu..
Ja kaikesta tästä huolimatta, jo päiväkodin ovea sulkiessa oli tuota rakasta vilperttiä ikävä.
Ei oo aina heleppoo tämä äiti-ihmisen elo.
This morning was chaotic. Right after getting out of bed the little man climbed up on dining table and spilled dad's morning coffee all over his just washed pajamas (luckily the coffee was already cold).
Every time I tried to approach the highchair with him, he started yelling, made a split-like posture and refused to get in the chair. Finally I gave up and fed him around the house. And at the same time he smeared the porridge all over the place..
Getting him dressed was a bit of a fight, but brushing his teeth was a total nightmare. Once again. It's so easy for all the experts to say that the child will get used to brushing teeth if you start it right after the first tooth has emerged. Yeah right. We have been brushing for nine months already and no getting used to has happened. A lot of yelling, wriggling and stubborn mouth shutting has occured though. If you have any tips to offer, I certainly don't mind..
But still after all this chaos, when I closed the door of the day care behind me,
I already missed that lovely little monster.
It's not always easy this whole being a mom-thing.
Kuulostaapa tutulta. Hermoja kiristäviä itku-potku-huuto-taisteluja on meilläkin ainakin sen kerran päivässä. Vaan silti on pientä miestä ikävä tarhapäivän ajan.
VastaaPoistakerro tuo neljällä niin oot meillä! huoh.. huomenna taitaa olla taas siivouspäivä.
VastaaPoistaEmilien: Niinpä, ketään toista samanlaista temppuilijaa kuin omaa lasta ei ois kyllä yhtään ikävä.. :)
VastaaPoistamyyrä: Huih, voin vaan yrittää kuvitella saman kertaa neljä. Arvostan! Ja miten musta tuntuu et meillä on tuon yhdenkin kans joka päivä siivouspäivä, ja sekunnissa näyttää vähintään tuolta kun tuossa alakuvassa :D
Voi kun näyttää ja kuulostaa niin tutulle! Ihan on samanmoista meininkiä meilläkin. Ja joo, se hampaidenpesu on hankalaa. Jostain syystä meidän pikkuinen tottelee nykyisin isiä paremmin siinä hommassa. Minä en jotenkaan saa sitä tehdä kunnolla.
VastaaPoistaMeillä isiä totellaan paremmin vähän kaikessa, osaa kai olla vähän mua jämäkämpi. Täytyy yrittää itsekin opetella ennen kuin poika hyppii silmille.:)
Poista