Niin lomalla

Elossa ollaan, jos joku on osannut kaivata. Ollaan vaan pojun kanssa oltu niin tehokkaasti lomalaisia, että kaikki muu on hetkeksi unohtunut. Paitsi tärkeimmät, eli aurinko, jäätelö, löhöily ja sukulointi. Ja mitä nyt on vähän remonttiasioita soiteltu siinä sivussa. Leppoisaa eloa joka tapauksessa!

Tänään oli sitten ihan kalenterissakin jotain, nimittäin poikasen päiväkodin kevätjuhla. Siellä se rakas vintiö niin reippaasti heilutti käsiään (hoitajan hienoisella avustuksella) pikkuisten kultakalojen tahdissa. Lomatuliaisiksi kotiin saatiin pojan kasvattama hajuhernetaimikälie, jonka mullista puolet tosin päätyi auton jalkatilan maaperää rikastuttamaan. 

Nyt lähden tästä jatkamaan oleilua, tuntuu että aivotkin on väännetty off-asentoon niin, ettei tekstiä meinaa saada aikaiseksi. Postaillaan kun siltä tuntuu, ehkä paremmalla tahdilla sitten kun remontti alkaa kuun puolivälin jälkeen. Pysykäähän linjoilla, moukarin ja vasaran jäljiltä on sitten toivottavasti tiedossa vähän jännittävämpiä juttuja.

Leppoisaa kesää ja paljon kärsivällisyyttä niille, joilla lomaan on vielä matkaa!

Yep, I'm still alive if someone has missed me. We have been so totally on holiday that I've forgotten about everything else for a while. Everything else than the most important stuff: sun, lazying around, ice cream and good company. A little bit of calling and arranging things has happened too though, because of the upcoming renovation project. Laid-back life anyway!

Today we even had something on schedule, which was the spring festival of our little one's day care. There he was waving his hands and "singing" a song about little goldfish with all the other kids from his group. 

Now I'll head back doing nothing, I feel like my brain has been switched on an off-mode so it's really hard to write anything sensible. I'll post when I feel like it, maybe a bit more often when we get to start renovating. Stay tuned people, hopefully there's more interesting stuff to tell you then.

Kymmenen hyvää

Vastarintaman M haastoi minut vastaamaan johonkin hänelle heitetyistä haasteista, ja valitsin niistä tämän 10 ilahduttavaa asiaa. Tässäpä niitä nyt sitten on:


1. Tällä hetkellä voimakkaimmin suuta nostaa korviin (ja samalla vähän pelonsekaisesti jännittääkin) se, että meistä todella tulee pian asunnonomistajia! Välittäjä soitti eilen ja kertoi tarjouksemme menneen läpi. Monen monta työtuntia ja uutta harmaata hiusta on tällä suunnalla tiedossa ennen kuin pääsemme muuttamaan, mutta mitäs tuosta. Se on sitten oma koti. Ja just eikä melkeen sellanen kuin haluttiin.

2. Meidän pikkumies kävelee vihdoinkin. Vielä tuo meno näyttää kyllä lähinnä yhtä vakaalta kuin pulsun käyskentely parin pullollisen jälkeen, mutta pääasia on se, että kävellään. Poika on itsekin ihan tohkeissaan uudesta kyvystään.

3. Torstaina alkaa elämäni ensimmäinen ehta kesäloma. Eikä se ihan mikä tahansa pidennetty viikonloppu olekaan, vaan viisi viikkoa putkeen. Kyllä maistuu, vaikka remontoidessa varmaan iso osa siitä kuluukin.

4. KESÄ! Ei kai tähän muuta tarvi sanoa.

5. Oma pieni perhe, luonnollisesti. Vaikka sen jäsenet saavatkin kyllä myös ne pahimmat raivot aikaan, niin kyllä noista kahdesta on silti onnellisempi kuin mistään/kestään muusta.

6. Blogiharrastus, sekä oman kirjoittaminen, että muiden blogien lukeminen. Ei tiennyt erakoitunut äippälomailija aikoinaan mihin mahtavaan maailmaan päänsä pistää, kun päätti aloittaa bloggailun. Kiitos siis kaikki lukijani ja kanssalokistit, ootte huippuja! Lässynlässyn, mutta ihan tosi.

7. Sisustus, kauniit esineet, skandinaavinen selkeys ja hyvä design. En kyllästy kovinkaan helposti mihinkään aiheeseen liittyvään, oli se sitten kaupoissa kiertelyä, lehtiä, blogeja tai inspiraatiokuvien kaivelua muualta netistä.

8. Matkustelu. Edellisestä oikeasta (Ruotsinlaivoja ei lasketa) ulkomaanmatkasta on kylläkin jo kaksi vuotta aikaa, mutta toiveissa on uusi  matka heti kun pörssi antaa myöten. Nyyjorkkiin, kiitos! Tai ihan vain rannalle löhöämään jos ei muuta.

9. Sormukseni. On ne tuossa sormessa jo jonkun aikaa killuneet, mutta tykkään niistä edelleen niin paljon, että vähän pitää salaa ihailla joka päivä.

10. Hieronta, kasvohoito tai joku muu hemmottelu. Harvinaista herkkua, mutta ehkä siksi sitäkin parempaa.

Haastan mukaan Hulinaa-blogin Emilienin ja kiva-blogin minnin.

Hajamielisen hätävara

Arvatkaa naurattiko, kun avasin (kyllä, mukana olleilla avaimilla) perjantai-iltana kotioven ja huomasin sen taakse maalarinteipillä ripustetut avaimet. Taitaa tuo mies tuntea minut touhottajan vähän liiankin hyvin. Ajatteli varmaan, että parempi pelata varman päälle. Eipähän tarvitse sitten illalla alkaa miettiä rouvalle väliaikaista sijoituspaikkaa, kun se uuno on kuitenkin juuri tänään lähtenyt ilman avaimia liikenteeseen.

I laughed so hard when I opened our front door on Friday night (yes, with the keys that I had with me the whole day) and noticed these other keys hanging on the inside of the door. My husband sure knows me and my absent-mindedness too well. He must have thought that he'd better play it safe, so in the evening he doesn't have to try to figure out a place for me to go for the next two nights.

Yksin kotona I

Tajusin juuri, että olen ensi kertaa erossa pikkumiehestä yön yli. Mies lähti pojun kanssa viikonlopuksi kauas pois serkkunsa valmistujaisiin, itse en päässyt mukaan kun lauantainakki napsahti kohdalle. Myönnetään, vähän kurkkua kuristaa täällä tyhjässä kodissa nyt illan tullen. Vaikka kyllä mä olen osannut myös ottaa tästä omasta ajasta kaiken irti ja olen jopa nauttinutkin. Kotimatkalla jäin aiemmin bussista pois ja kävelin kaunista metsäpolkua kaikessa rauhassa. Istuin välillä kivennokkaan nauttimaan äänistä ja tuoksuista (niin, ja Subwayn patongista, mutta jotenkin se ei sopinut kovin hyvin tuon lauseen fiilikseen).

Olen seikkaillut blogistaniassa ja roikkunut Pinterestissä piiiitkään, ilman että kukaan yrittää varastaa hiirtä tai sammuttaa näyttöä. Fiilistellyt ja suunnitellut mahdollista tulevaa remonttia. Luin parin viikon lehdet ilman, että kukaan iskee vaippapyllyään keskelle lukemaani aukeamaa ja ryttää sivut. Herkuttelin ja laiskottelin.  

Kyllä tämä ilta vielä meni ihan mukavasti, mutta luulenpa että huomenna on jo iso ikävä. Luulen myös, että ensi yönä teen ihan vanhasta tottumuksesta pari syöksyä pelastaakseni pojan tippumiselta.. Joskus tuntuu, että nämä äidinvaistot voisi olla vähän vaimeampiakin. Kyllä vähempikin riittäisi..

I just realized this is the first time me and our little man spend the night in different places. My hubby went far away to Eastern Finland for the weekend to celebrate the graduation of his cousin and he took our son with him because I have to work tomorrow.

It feels very strange but I've also been able to enjoy having my own time today. On my way back home from work I jumped off the bus a little earlier, took a detour across a beautiful forest track and loved everything: the scenery, scents, being alone. 

I've also surfed around the blog world and hanged out in Pinterest without anyone interrupting me by switching off the screen or trying to steal the mouse. I read all the magazines from the past couple of weeks without anyone sitting on the page and scrunching the whole thing. I ate a lot of junk and was lazy.

So this evening went on just fine but I know tomorrow I'll already miss them a lot. It was fun for a little while, but please, come back home soon!

Työkalossit

Pakko esitellä teille, kun mä niin tykkään näistä kopottimista. Ja mikä parasta, näiden eteen ei edes tarvinnut ravata suu vaahdossa ympäri kaupunkia: kenkäesittelijä kantoi kasan vaihtoehtoja suoraan työpaikalle ihmeteltäväksi ja sitten oli enää vain tehtävä (helppo) valinta. Kyllä siinä niin laiskaa shoppailijaa hemmoteltiin. Edelliset työkenkäni olivatkin ihan sananmukaisesti kalossit, joten vaihtelu ei tosiaan ollut pahitteeksi. Ja vaikka näissä onkin aika paljon korkoa, ei jalat ole olleet vielä moksiskaan näiden parin kuukauden aikana, jotka olen jo näillä kipitellyt.

Sitten ihan mielenkiinnosta pientä gallupia: oletko korkkari-ihmisiä, vai matalampien kantojen ystävä? Itse lukeudun ensimmäiseen porukkaan. En tiedä olenko vähän turhamainen, liian lyhyt vai vain pahasti itsetunto-ongelmainen, mutta tunnen oloni usein paljon itsevarmemmaksi korot jalassa. Aina välillä mukavuudenhalu toki voittaa ja vedän jalkaan ballerinat, lempparini matalista kengistä. Joskus iskee myös tennariolo, mutta muuten viihdyn kymmenisen senttiä maanpintaa korkeammalla.

I have to show you my work shoes, because I like them so much. And the best part is, I didn't have to run around the city to find these: a shoe salesman came to our workplace with a pile of pairs to choose from. My previous ones certainly were not the most beautiful ones, so I was more than happy to find these. And despite the quite high heels, they are still very comfortable.

Now I'd like to know whether you my readers prefer high heels or flats? I definitely prefer the first option. I don't know if it's a little dumb, but I do feel more confident while wearing high heels. My favorite flats are ballerina shoes and occasionally I also feel like wearing sneakers, but mostly my choice is high heels.

1-vuotiskuvaukset

Kuvat (vähän yli) 1-vuotiaasta pikkumiehestä otti huippulahjakas Tim Kiukas. Suosittelen Timiä lämpimästi, meillä kuvaukset meni tosi hienosti! Varsinkin kun ottaa huomioon sen, ettei poju ollut lopussa enää oikein yhteistyöhaluinen. Väsy painoi jo vähän, mutta satojen kuvien joukossa oli silti monta monta helmeä. Ja saatiin kaunis ilta-aurinkokin kuviin!

The 1 year old pictures of our little man were taken by super talented Tim Kiukas. I can highly recommend him, everything went very well in that photo shoot. Especially if you keep in mind that our little one wasn't that cooperative in the end anymore. He got a little tired but still among the hundreds of pictures were many amazing ones to choose from. And we also got the beautiful evening sun to the pictures!

13.5.

Onnellista äitienpäivää kaikki äidit!

Haluaisin sanoa tässä jotain ylevää ja viisasta äitiyden onnesta, 

mutta tuntuu, että kaikki on jo joskus jossain sanottu.

Kyllä te sen uskomattoman tunteen tiedätte sanomattakin.

<3

Happy Mother's Day everybody!

Apuva

Tultiin mummolaan kylään, muut reippailee ulkona pihahommissa, poika nukkuu ja minä väsään netissä pohjapiirustuksen kuvaa ilmaisohjelmalla. Jos muuten jollain muullakin on tällaiselle tarvetta, klikkaa ihmeessä Floorplanneriin. On eri kätevä systeemi. Melkein kuin Simsiä pelaisi, ja Barcelona-tuoleja kaksin kappalein olohuoneeseen lätkiessään voi hetken kuvitella sellaisiin olevan oikeasti varaa.

Ja sitten asiaan. Yläpuolella on siis havittelemamme asunnon tämänhetkinen pohja. Lainasin sen Oikotiestä, mutta jos joku tietää tämän olevan vallan laitonta, kakaise ulos niin värkkään sitten siitäkin omatekoisen version. Jos taas tunnistat, että tämähän on se mistä mekin haaveillaan, niin yritä unohtaa tämä, jooko. Kun me niin kovasti haluttas justiinsa tämä huusholli. Ongelma on vain se, että tuo pohja ei oikein tuollaisenaan toimi niin kuin olisi toivottavaa. Keittiö on vähän turhan pieni ja makuuhuoneissa on jopa liikaakin tilaa. Livenä tilanne ei kylläkään vaikuta niin pahalta, kuin tuo pohja antaa ymmärtää, mutta silti se mietityttää.

Alemmassa kuvassa onkin sitten allekirjoittaneen aloittelevan pohjapiirrostaiteilijan näkemys paremmasta ratkaisusta. Älkää antako esimerkiksi niiden pikkuseikkojen häiritä, että keittiössä hana ei ole seinän puolella tai parvekkeelta puuttuu ikkunat, vaan keskittykää suuriin linjoihin. Miltä vaikuttaa? Mahdollisesti myös  tuon olohuoneen seinän, jota vasten laitoin nyt hyllyn, voisi kaataa ja tehdä koko eteinen-keittiö-olohuoneesta yhtä tilaa. 

Nyt kuulisin enemmän kuin mielellään teidän mielipiteitänne. Jos ostaisitte tällaisen asunnon, tyytyisittekö olemassa olevaan pohjaan, vai lähtisittekö (todennäköisesti mansikoita maksavalle ja hermoja riipivälle) huonejärjestyksen pyörittelyn tielle?

I've been spending this evening sketching a floor plan with a free software called Floorplanner. If you need to do something like this, go check it out! It's very useful and almost feels like the good old times playing Sims..

Now I'd like to hear your opinion. The floor plan above is the current state of the apartment. It has a couple of downsides, a rather small kitchen and maybe a bit too big bedrooms. What I'd like to do is presented in the second picture. Would you stick with the existing plan or start the possibly expensive  and nerve wrecking change of everything?

Nyt kelpaa pottailla

Uppo-Nallea vähän mukaillakseni: voi ihmeiden ihme ja toden totta, siinä on valkoinen pissapotta! Toiset täällä plokeissaan esittelee designostoksiaan, minä pottaa. Hyvin menee, mutta menköön. Mutta olen minä tästä löydöstä ihan oikeastikin aika mielissään, väriallergia nimittäin vaivasi taas siellä sinisten ja punaisten tarjokkaiden keskellä ja tämä oli enemmän kuin tervetullut vaihtoehto. 

Hohtavaan pottaan on jokunen tuotoskin jo eksynyt, ja ollaan  taas tehty yksi mielenkiintoinen aluevaltaus vanhemmuuden saralla: on päästy vuolaasti kehumaan pissejä ja kakkoja. Välillä sitä kuuntelee itseään vähän ihmeissään ja miettii, että sanoinko mä todella sen mitä kuulin tuon suuni suoltavan!? Pakko kai se on uskoa. Ja toivottavasti tuo tsemppaus on tosiaan tarpeen, ettei nämä "hyvä, toosi hienosti pissit"-ylistykset mene ihan hukkaan.

Yep, other bloggers show off their latest design purchases, I'm showing off a potty. Doing great, huh? But the truth is, that I'm really happy about this find. My color allergy got pretty severe again in the middle of all the red and blue ones, so this was a very welcome option. 

A couple of times we've succeeded in getting something in the potty and this has made us familiar with another interesting side of parenting: praising someones pees and poos. Sometimes you listen to yourself talking, and think: did I really just say what I heard my mouth let out? I guess I have to believe. And I hope all this cheering really is necessary.

Silmäniloa sunnuntaille

Image source

Lamppuholisti on taas vauhdissa ja rakastunut korviaan myöten. Nämä mun uudet ihastukset on paperista taiteltu origamitekniikalla ja näitä voi ostella hollantilaisen Studio Snowpuppen Etsy-kaupasta. Jos voi. Meillä kun tilanne on se, ettei yhtään ainutta kattovalon paikkaa ole vapaana. Holisti on täyttänyt ne huolella eikä mikään tämänhetkisistä lampuista ärsytä niin paljoa, että viitsisi vain vaihtamisen ilosta ostaa uutta tilalle.

Ehkä sitten sinne mahdolliseen uuteen kotiin mahtuisi vielä yksi.. Asunnonmetsästyksessä tilanne on tällä hetkellä se, että löydettiin yksi kohtuuhintainen rempattava kämppä. Pohjakin olisi toimiva, kun ihan pikkusen muokkailisi ja vaihtaisi vain kolmen huoneen paikkaa keskenään. Rouva vähän innostui pohjakuvaa tutkaillessaan. Onkohan liian iso pala purtavaksi ensi kertaa remppaaville, sitä tässä nyt mietitään. Huomenna uskaltaudutaan kuitenkin näyttöön kuikuilemaan ihan paikan päälle, josko siinä olisi  oikeasti potentiaalia.

Lampaholic is on fire again and have fallen hopelessly in love. These new loved ones are made out of folded paper and you can get these from Etsy shop of Studio Snowpuppe. If you can. The situation in our home is that there are no spots available for any ceiling lights. This lampaholic living in here has filled all the spots carefully and none of the existing lights bore me so much that I'd feel like replacing them just for fun.

Oman elämäni Aku Ankka

Parin päivän takaisessa Metrossa oli suorassa lähetyksessä tässä taannoin pyllähtäneen uutisankkuri Kirsi Alm-Siiran lausahdus: "Olen oman elämäni Aku Ankka. Mieheni Kalle sanookin usein, että kanssani elämä ei ainakaan ole tylsää." Voin niin samaistua noihin sanoihin ja uskon, että miekkonen allekirjoittaa myös. Olen tosiaan yhden sortin Aku. Epäonninen koheltaja, jolle sattuu ja tapahtuu jatkuvasti. 

Vai mitäs sanotte tästä: olin eilen hakemassa poikasta hoidosta. Annoin autonavaimet pojalle käteen, että saisin hänet keskittymään niihin hetkeksi ja voisin äkkiä sujauttaa turvaistuimen vyöt kiinni. Yleensä sujauttaminen on kyllä ihan väärä sana kuvaamaan tuota tapahtumaa.. Tähän asti kaikki meni hyvin, mutta sitten onni kääntyi. Ajatuksissani löin autonoven kiinni ja sillä samalla sekunnilla tiesin, että se oli virhe. Meidän kosla on nähkääs vähän turhan oma-aloitteinen, se lukitsee välillä itse itsensä. Niinhän siinä nytkin kävi. Ja avaimet olivat tietenkin edelleen pojan vieressä takapenkillä.

Otin käyttöön kaikki eleet ja ilmeet mitä keksin, kun yritin saada (niin, 1-vuotiasta..) ottamaan avaimet käteensä ja avaamaan ovet. Ei onnistunut, ylläri. Onneksi en ollut missään 300 kilometrin päässä kotoa ja mieskin oli lähimailla, joten pystyin vaihtamaan suunnitelmaan B. Hoitajien puhelin nolona lainaan, soitto miekkoselle ja sitten pikavauhtia takaisin auton luo odottelemaan vara-avainlähettiä.

Ei ole taas hetkeen kymmenminuuttinen tuntunut yhtä pitkältä, kuin siinä miestä odotellessa. Yritin pelleillä ja jutella lasin läpi pojalle, jolla ei oikein meinannut riittää huumorintaju tai kärsivällisyys. Aina kun muita vanhempia saapui lapsiaan hakemaan, naputtelin siinä muina naisina auton kattoa ihan kuin olisi ollut homma täysin hanskassa. Tässä ihan muuten vaan hengailen päiväkodin pihassa perjantai-iltapäivällä kello neljä, juunou. Eihän teillä muillakaan mitään järkevämpää tekemistä ole? Lopulta mies pinkoi paikalle, saatiin ovet auki ja konkkaronkka vihdoin kotiin.

Toinen samaan akuankkailukategoriaan uppoava tarina on se, kun tiirikoin viime viikolla rautasahalla alavaraston munalukon auki. Renkaat oli saatava vaihdettua, eikä varaston avainta yhtäkkiä ollutkaan enää missään. Kyllä siinä sahaillessa kävi mielessä, että voisi kai tämänkin helpommin hoitaa. Mutta pääasia, että renkaat on vaihdettu, niinhän?

Aamukaaos

Joskus tämä show vaan kyllästyttää. Itku ja sotku ja temppuilu. Heti aamun alkajaisiksi kiivettiin ruokapöydälle ja vastapesty yökkäri sotkeutui iskän aamukahviin (onneksi jo jäähtyneeseen). Olihan se jo yhden kokonaisen yön ehtinytkin olla päällä. 

Kaikki ne kymmenet syöttötuolin lähestymisyritykset saivat poikasen taholta aikaan salamannopean spagaatin ja korviaraastavan huudon. Lopulta lakkasin yrittämästä ja puuroa syötiinkin sitten vähän missä sattuu. Ja samalla vähän sutattiin puuroisilla käsillä peiliä ja mihin nyt muualle sattui kädet osumaan.

Pukeminen oli jo melkoinen taistelu, mutta hampaidenpesu se vasta taistelua olikin. Niin kuin aina. On niin helppo toitottaa neuvolan oppaissa, että aloittakaa hampaidenhoito heti ensimmäisen hampaan puhjettua, jotta lapsi tottuisi harjaukseen. Just joo. Näyttää varmaan paperilla hyvältä, mutta ei ainakaan meillä ole toiminut käytännössä. Nyt on yhdeksän kuukautta harjattu, eikä tottumista ole havaittavissa. Huutoa, rimpuilua ja suun itsepäistä kiinnipitämistä sitäkin enemmän. Jos on vinkkiä tarjota, en pahastu..

Ja kaikesta tästä huolimatta, jo päiväkodin ovea sulkiessa oli tuota rakasta vilperttiä ikävä.

Ei oo aina heleppoo tämä äiti-ihmisen elo.

This morning was chaotic. Right after getting out of bed the little man climbed up on dining table and spilled dad's morning coffee all over his just washed pajamas (luckily the coffee was already cold).

Every time I tried to approach the highchair with him, he started yelling, made a split-like posture and refused to get in the chair. Finally I gave up and fed him around the house. And at the same time he smeared the porridge all over the place..

Getting him dressed was a bit of a fight, but brushing his teeth was a total nightmare. Once again. It's so easy for all the experts to say that the child will get used to brushing teeth if you start it right after the first tooth has emerged. Yeah right. We have been brushing for nine months already and no getting used to has happened. A lot of yelling, wriggling and stubborn mouth shutting has occured though. If you have any tips to offer, I certainly don't mind..

But still after all this chaos, when I closed the door of the day care behind me,

I already missed that lovely little monster.

It's not always easy this whole being a mom-thing.

Kesämies

[Oho, vois ehkä ottaa ens kerraksi tuon Swing-tarran pois]

Nyt on tuliterät arskat ja pipo, kesä saa tulla! 

Tästä jätkästä tulee niin kulmakunnan coolein kesäpikkumies. Pitäkäähän varanne, kaikki hiekkalaatikoiden pikkumimmit! Ja ihme kyllä, nuo uudet lasit on jopa pysyneet päässä suurimman osan ajasta alun ihmetyksen jälkeen.

Oltiin niin täpinöissään kun nämä kakkulat löytyi ettette uskokaan. Jos nähkääs kauniisti muotoilee, niin en oikein siedä niitä sinivihreäkeltasia tai Cars-hahmoilla koristeltuja versioita, mitä useimmissa paikoissa on lapsille tarjolla.

Look at him, all set for summer with his brand new sunglasses and beanie!

He's so going to be the coolest little summer man around here. Watch out, all the little girls hanging around at the sandpit! And yes, surprisingly he's been happily wearing the new glasses after a bit suspicious start.

You can't believe it how thrilled we were when we spotted those glasses. The thing is, if I say it nicely I don't really like those blueyellowgreen ones or those that have Cars- figures on them. And that's pretty much what most of the places have to offer for kids..

Vappuhöpinät

Poikasen vappupallo unohtui ostaa ja yo-lakkikin jäi kaivamatta kaapinperältä. En kyllä olisi sitä osannut pitääkään, vaikka olisin käsiini etsinytkin. Jotenkin tämä vapputouhu lakkeineen on aina tuntunut minusta vähän hassulta. Eikö se olisi vähän enemmän työväenjuhlalle sopivaa, jos ihmiset vetäisivät Hankkijan lippis tai raksakypärä päässä kylillä? Nojoo, ei varmaan olis mikään hitti, enkä taitaisi itsekään lähteä siihen ralliin, mutta tulipahan mieleen.

Yhden asian sentään olen minäkin valkolakkikapinallinen osannut tänä vappuna: ähkyyn asti syömisen. Eilen työpaikalla pöydät notkui kaikenmoisia herkkuja ja illemmalla käytiin vielä kylässä entistäkin parempien appeiden äärellä. Mietin tässä vain, voiko hiivan yliannostukseen kuolla.. ja siirryn munkkikipon äärelle vapaapäivän viettoa jatkamaan.

Hupsunhauskaa vappua teille kaikille, riippumatta siitä, 

millainen lätsä päälaella keikkuu vai keikkuuko mikään!