Joulun tunnelmia

Ihanaa yhdessäoloa. Monta rakasta ja tärkeää ihmistä samassa paikassa, ensin meillä kotona ja nyt anoppilassa. Hyvää ruokaa ja (ainakin) ylin nappi auki. Sanajahtiskaboja ipadilla. Osuvia lahjoja ja huikeita yllätyksiä. 

Ja sitten oli se karmea vatsapöpö ja poikasen kaatama joulukuusi kesken joulupukin vierailun. Muun muassa. Mutta onpahan mitä vanhana muistella, niin on ajateltava nytkin että jaksaa naurattaa.

Hyvää joulua kaikille!

(kai sitä vielä vähän myöhässäkin saa toivottaa?)

Merry Christmas everybody!

Kustille poljettavaa

Tässä osoitteessa eilen: minä väänsin kortteja. Aina yhtä ajoissa joka asiassa.

Mies irtisanoutui apulaisen hommasta jo siinä vaiheessa, kun ensimmäistä pelletti*rivistöä alettiin liimata. (* miehet-suomi-miehet: paljetti) Askartelukaupan tätikään ei kai oikein luottanut mun kykyihin, kun varovasti muistutteli epämääräisen tarvikekasan ja joulupostimerkkien ostajaa, että se lähetyspäivä on sitten huomenna.  Juu-u. Luu kurkkuun vaan kaikille epäilijöille, sillä niin vain lähti meiltäkin aamulla kasa tervehdyksiä tutuille ja kylänmiehille. 

The last day to send Christmas cards here in Finland was today, which means that I spent last night making cards. Always on time, no matter what.

My husband resigned from the project by the time we started gluing the first line of sequins, but  he did his best being my mental support. And I did it, this morning I had a pile of cards ready to be sent all around Finland. Yay! 

Pientä kivaa myyjäisistä

Ei hidastanut tämänpäiväinen napakka pakkaskeli porukkaa vaan päinvastoin. Voin nimittäin kertoa, ettei oltu yksin Taikin joulumyyjäisissä. Tunnelma oli tiivis ja kaikkea kaunista nähtävää ihan hurjan paljon, mutta niin vain villivekarankin kanssa selvittiin hengissä ja saatiin kotiin muutama tuominen. Magneetteihin rakastuin ensisilmäyksellä, enkä voinut vastustaa tuota korttiakaan kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Samalla reissulla löytyi tähän huusholliin joulukalenterikin, joka pari päivää ehti uupua kokonaan. Lapsena en voinut keksiä mitään tylsempää kuin kuvakalenteri. En ymmärtänyt ollenkaan, kuka sellaisen voi haluta, vaikka jos totta puhutaan ei ne suklaakalenterin namitkaan mitään huikaisevia makuelämyksiä olleet. No, meidän poju ei vielä osaa vaatia mitään maistuvampaa tapaa laskea päiviä jouluun, joten tänä vuonna mennään aikuiseen (?) tapaan kuvakalenterin kanssa. Kyllä tuo on niin symppis että minulle kelpaa, sata kertaa paremmin kuin ne oudonmakuiset kalenterisuklaat, jotka kuitenkin tulisi sokerihimoissaan vedettyä kerralla. 

Kävikö joku teistä myös paikalla? Käsi pystyyn, joiden mielestä tämä tapahtuma olisi kipeästi jonkun erilaisen tilan tarpeessa.. Se kapea käytävä, jonka kaksin puolin on myyntipöytiä osaa olla aika painajaismainen.

The students from the School of Arts and Design were selling their products at the university today. We went there, togehter with many many others and I can tell you it was very crowded there. Anyhow, we came home alive with some nice things for the home. I immediately fell in love with the wooden magnets and couldn't resist the little card either. 

Now we even have an advent calendar, a couple days late though. It's very cute and way better than the ones with bad tasting chocolate. 

Jouluntoivotus

Joulupukin assistenttijengimme saapui lopulta eilen illansuussa kohteeseensa eli meille kotiin. Kun etelästä startattiin, oli golffiparkamme jouset hiukkasen lujilla. Kyydissä oli nääs joulutavaraa ja kyytiläistä laidasta laitaan ja lattiasta kattoon. Autoa täyttivät muun muassa "yllätyslahja" siskolleni, 190 cm pitkä Ikean seinähylly ja pari poikasen serkkutyttöä matkalla Keski-Suomen mummolaan. Siitä eteenpäin etupenkkiä kuluttikin sitten hetken aikaa nuori liftarityttö ja tasaisin väliajoin tehtiin vielä paketinpudotusmutkia nelostieltä. Mutta perillekin siis päästiin.

Aatonaatto on meillä perinteisesti ollut vielä melkoinen hulinapäivä, eikä poikkeusta tehty tänäkään vuonna. Onneksi suklaan voimalla jaksaa ja nyt voikin sitten keskittyä suonikohjujen ehkäisyyn jalat seinällä. Siispä, odotettavissa huomisiltaan asti: 

Aamusta alkaen lisääntyvää rentoutumista, matalan verenpaineen alue liikkuu talomme ylitse. Hyvän tuulen puuskia 27 metriä sekunnissa. Myöhään iltapäivällä lämpötila nousee hetkellisesti lähelle 100 astetta ja paikalliset sadekuurot ovat todennäköisiä. Illemmalla yleistyy syöpöttely, joka voimistuu yötä kohden. Pahimmassa tapauksessa vatsanpeitteet repeilee.

Tämän joulusään myötä herkullista ja rentouttavaa joulua rakkaat lukijaiseni!

Delicious and relaxing Christmas to all of you my dear readers! 

Tuliaisia tupaan

Niin kuin jo etukäteen arvelin, niin ei ollut mitenkään vaikeaa löytää veronpalautuslanteille käyttötarkoitusta Ruotsinmaalla. Granitista mukaan tarttui musta kierrätyspaperinen joulutähti ja aakkosleimasimet. Sitten teimme kohtalokkaan syrjähypyn Illums Bolighus- nimiseen putiikkiin. Olin jo kauan haaveillut Normann Copenhagenin Norm 69- valaisimesta ja nyt en enää voinut vastustaa kiusausta. Niinpä lunastimme mukaamme paketillisen muoviosia, joista sormenpäät lähestulkoon verillä eilen kyhäsimme kokoon tuon ihanuuden.

Tuosta Illums Bolighusista vielä. Jos et ole tuohon kauppaan vielä Tukholman reissuillasi eksynyt, suosittelen tekemään niin ensi kerralla. Kyseessä on siis kolmekerroksinen paratiisi tanskalaisen (ja yleensäkin pohjoismaisen) muotoilun ystäville, josta saman katon alta löytyy muun muassa Muuton, Hayn ja Design House Stockholmin tuotteita. Juu ja tietenkin niitä Arne Jacobsenin kynästä peräisin olevia kaunokaisia, joiden sataatuhatta kruunua hipovat hinnat hengästyttivät vielä euroversioita enemmänkin. Vaan kukas estää kuolaamasta niitäkin!

Pelkäsimme (tai no minä pelkäsin) vähän ennalta, että shoppailuaika loppuisi kesken. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, osittain varmasti siksi, että tiesimme tarkkaan, missä haluamme käydä. Ja toiseksi sen takia, että rahat loppuivat ennen kuin aika oli läheskään kulunut.. Niinpä aikaa jäi vielä Gamla Stanin uskomattoman kauniiden jouluvalaistujen pikkukujien kuljeskeluunkin. ..josta mielellään näyttäisin teille kuvia, mutta minä tahvo unohdin kameran laivan hyttiin. Way to go girl!

Ai niin, hommattiin me vähän rätei ja lumpuikin, mutta en nyt niitä ala sen kummemmin esittelemään. Esittelisin, jos olisin ehtinyt Cosiin ennen rahojen loppumista. Ehkä ensi kerralla sitten..

Siinäpä vähän ostosrapsaa, Doodalle ja tietenkin muillekin kiinnostuneille!:)

Just as I thought, it wasn't hard at all to find something to buy from the fabulous Stockholm. The Christmas star made out of recycled cotton paper is from Granit, as well as the rubber stamps. And then there's my long time dream come true: Norm 69 pendant by Normann Copenhagen. It comes in 69 pieces that you have to fold into right shape and then put them together in a certain order to form the actual light. We did that last night with my hubby and oh boy, it almost brushed up our fingertips but we finally made it!

We bought that Norm 69 from a store called Illums Bolighus, which is a must see if you're into Danish and other Scandinavian design. They have all the coolest brands under same roof, Muuto, Hay and Design House Stockholm to name a few.

I was a bit scared of not having enough time but luckily that wasn't the case. Partly because we knew exactly where we wanted to go to, so we didn't waste time on wandering around aimlessly. And the other reason was that we ran out of money long before the time was up. This meant that we also had time to walk the beautiful little alleys of the old town, which were decorated nicely for Christmas. I'd love to show you pictures but I forgot our camera to our cabin in the ship.. Way to go girl!

We did also buy some clothes but I won't be telling much about them now. If I had made it to Cos before we ran out of money, I'd show clothes too. Maybe next time..

Suihkuharmautus

Pukkiparka, kun tuli valikoiduksi meidän joulua koristamaan. Kovin rauhaisaa ei nimittäin herran elo ole ollut tänne saapumisen jälkeen. Ensin lähti armotta kaikki vaatteet ja sitten pukki joutui nakuna partsille värjöttelemään. Olisikin siinä ollut kaikki, mutta ei. Seuraavaksi pukki joutui maalisuihkuun, vieläpä monta kertaa peräkkäin. Tässä vaiheessa se kuitenkin sai jo kohtalotovereitakin, sillä huolimattomasta suojaamisesta huolimatta (eli sen vuoksi) myös parvekkeen puuritilät saivat vähän hopeanharmaata huntua ylleen. Vähän tuolta pukin kyljistä vielä kuultaa sen oma ihonväri ja nyt tämä barbaari pohtii, josko antaisi sen jo olla vai vieläkö kiusaisi parilla suihkukerralla. Ja tietenkin lisäkaranteenilla siihen asti, kun haju haihtuu.

That poor goat had such a bad luck because he was chosen to become our Christmas decoration. His life has not been very calm after entering this house. First he was mercilessly undressed and then he had to go to the cold balcony all naked. If only that was it, but no. Next the poor thing was targeted with a spray of paint, several times in a row. At this point he got a fellow sufferer because of bad covering: the wooden tiles on the balcony floor also got a veil of silver-grey paint on them. Goat's own skin color still shows through a bit and now this barbarian thinks, whether she should let him be already or bother him with some more spraying. 

Arpajaiset päättyvät tänään klo 21:00, vielä ehdit mukaan!

Ihanaa, että osallistujia on jo noin monta<3


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

The lottery ends today at 9 pm, take part before that!

Kuva alkuperäisestä pukista Ikean sivuilta.

Lisää kortteja

Askarteluinnostus jatkui eilenkin, tosin homma meni yötöiden puolelle. Joka paikkaan ehtivä, kaikkiruokainen pikkumies ja askartelu ei jostain kumman syystä oikein sovi yhteen. Odottelin siis suosiolla siihen asti, että tuo rakas riiviö oli nukahtanut ja jatkoin vasta sitten korttitehtailua.

Ei kaikki kyllä ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Johtuiko se sitten tuosta myöhäisestä ajankohdasta vai vain taitamattomuudesta, vaikea sanoa. Osansa sopassa oli varmasti molemmilla. Yhteen korttiin piti esimerkiksi tulla jouluinen kilikello. Lopputulos ei oikein vakuuttanut itseänikään, joten päätin kysäistä veljeltä mielipidettä. "No joo, eniten tuo näyttää rusettipäiseltä naiselta, jolla on huonosti istuva mekko ja helman alta roikkuu jotain epämääräistä". Ookoo. Voitte arvata, ettei tuo taidonnäyte ainakaan pääse postin kuljetettavaksi.

Toinenkaan vähän monimutkaisempi versio ei näyttänyt lopulta miltään kovin tunnistettavalta asialta. Päätinkin vakaasti pitäytyä vain noissa yksinkertaisissa malleissa. Muuten olen kyllä tyytyväinen, mutta tuo pienempi enkeli näyttää ainakin kaukaa katsottuna siltä, kuin sillä olisi päässään keltainen työmaakypärä.. Tai sitten mä olen taas vain ylikriittinen omia tuotoksiani kohtaan.:)

My drive to make Christmas cards continued yesterday, although I had to make them in a night shift. Very quick little man who eats just about anything he gets his hand on and crafts aren't particularly a very good combination. That's why I decided to wait until he's gone to sleep and start working on the cards after that.

Everything didn't quite turn out to look the way I planned though. One of them was supposed to be a jingle bell but I wasn't very impressed when I finished it. I asked my brother his opinion and he said: "Well, that looks mostly like a lady wearing a bowtie and an unflattering dress, something weird hanging underneath her hem." Okay. For sure that one doesn't get delivered to anyone. I guess I learned something from that as I didn't try to make anything too complicated anymore and sticked with the more simple designs..:)

Joulukorttitehtaalta päivää

Eipä ollut edes montaa ideaa päässä, kun suuntasin tänään kaupuntiin korttitarpeita ostamaan. (Olin myös unohtanut, miten kylmästi Oulussa tuulee. Nyt muistan taas.) Mukaan tarttui sekalainen valikoima matskua, jonka värimaailma on *krhm* hyvinkin yllätyksellinen minut tuntien. Sitten jostain iskikin inspis ja jo kotimatkalla päässäni surisi vimmatusti ideakone.

Niinpä täällä on tänään viuhuneet sakset ja liimapuikko. Ja mun kädet, kun olen joka toinen minuutti ottanut kopin uhkarohkeasta pikkumiehestä, joka lievästi sanottuna yliarvioi omat taitonsa ja aliarvioi eri paikkojen etäisyydet. Ei noista korteista ehkä niitä perinteisimpiä versioita muodostunut, mutta tuli jotain sellaista, mitä olin toivonutkin!

I didn't have too many ideas in my mind, when I headed to Oulu to buy some materials for Christmas cards. I ended up randomly choosing some different kinds of stuff and the color scheme looks somewhat *ahem* familiar. And suddenly, already on the way back home, my head was full of cool ideas.

This means, that today I've done a lot of cutting and gluing. And also catching, the little man of course. He's so reckless, overestimates his own skills and underestimates distances between places. Talking about those cards again, they may not look very traditional, but they are exactly how I wanted them to be!

Joulusta minäkin

Kuva Lovi Oy:n sivuilta

Joulu on ihanaa aikaa. Yleensä olen kuitenkin ollut vakaasti sitä mieltä, että JOULUkuu riittää aiheesta hössöttämiseen. Kertoohan sen jo nimikin. Mutta taitaa olla tarttuvaa sorttia tuo monet blogit/bloggaajat jo viikkoja sitten vallannut jouluinnostus, koska niin vain yllätin itseni haaveilemasta kuusesta. En kuitenkaan siitä perinteisestä metsän kasvatista, vaan kerrostaloasujana ihan tilapoliittisista syistä tuollaisesta symppiksestä, kotimaisen Lovin valmistamasta vanerikuusesta. Kyseisiä puita on tarjolla kolmen kokoisia, 30, 60 ja 120 cm korkeita. Olisi niin kiva koristella tuollainen, vaikka se kaikista pieninkin, luomaan vähän joulutunnelmaa kotiin. Rakas mieheni ei kylläkään oikein lämmennyt kuusihaaveilleni vaan edustaa tarmokkaasti perinteinen kuusi tai ei kuusta ollenkaan- porukkaa. Katsotaan, katsotaan.. Onhan tässä vielä aikaa.

Joku vastaava, mutta enemmän oikean kuusen korkuinen versio olisi kiva toteuttaa myös kotiväelleni, joiden on jo vuosia täytynyt tyytyä muovikuuseen. Saatiin nimittäin aikoinaan selville, että jo perinteeksi muodostunut nuhainen joulumme johtui kuusesta. Onneksi muoviset joulupuutkin ovat nykyään ihan siedettävän näköisiä, mutta kyllä tuollaisessa puisessa olisi vain enemmän fiilistä. Minun tumpelon käsissä ei kylläkään kummoista kuusta saisi aikaan, vaan lopputulos olisi korkeintaan samaa tasoa kuin Viirun ja Pesosen viritelmä. Siinä rimanpätkään oli porattu reikiä ja reikiin tökitty kuusenoksia, joista roikkui kaikenlaista sälää lusikoista lähtien. Muistatteko sen sadun?

Vaikka tässä olikin nyt ensimmäinen jouluaiheinen postaukseni niin älkää kuitenkaan hajotko ihan totaalisesti. Voin luvata, että tulen varmasti monesta muustakin aiheesta jorisemaan näiden tulevan kahdeksan viikon aikana! Niin ja hyvää ykköspäivää! Meillä se on ainakin ollut perushyvä, ja tuonut mukanaan jo pari mukavaa tapahtumaa tuttaville. Ensinnäkin ystävät saivat vauvan, jonka syntymäpäivän muistaa varmasti hatarapäisinkin ja lisäksi työkaveri päräytti naimisiin. Onnittelut molempiin osoitteisiin vielä tätäkin kautta!

I love Christmas but I don't love the fact that the celebration of it seems to start earlier every year. I have always thought that December has enough days to fuss about it. But this Christmas enthusiasm that seems to have struck many blogs/bloggers must be contagious as I caught myself dreaming about Christmas trees. Not the original ones that grow in forests though, but that tree pictured above, which is made of plywood by a Finnish company Lovi. It comes in three different sizes, 30, 60 and 120 cm. I would love to decorate it, even the smallest one, to bring some Christmas feeling to our home (we don't have too big an apartment, so we couldn't really have a real Christmas tree in here).

Even though I already posted something Christmas-related, don't worry: I can promise you that I'll be talking about many many other things as well during the next 8 weeks! Oh, and happy one-day everybody! It has been a good one for us so far and we have heard some really good news today too: our friends got a baby, who's birthday will sure be remembered even by the most oblivious people and also my workmate got married. Congratulations to both!