Yksin kotona I

Tajusin juuri, että olen ensi kertaa erossa pikkumiehestä yön yli. Mies lähti pojun kanssa viikonlopuksi kauas pois serkkunsa valmistujaisiin, itse en päässyt mukaan kun lauantainakki napsahti kohdalle. Myönnetään, vähän kurkkua kuristaa täällä tyhjässä kodissa nyt illan tullen. Vaikka kyllä mä olen osannut myös ottaa tästä omasta ajasta kaiken irti ja olen jopa nauttinutkin. Kotimatkalla jäin aiemmin bussista pois ja kävelin kaunista metsäpolkua kaikessa rauhassa. Istuin välillä kivennokkaan nauttimaan äänistä ja tuoksuista (niin, ja Subwayn patongista, mutta jotenkin se ei sopinut kovin hyvin tuon lauseen fiilikseen).

Olen seikkaillut blogistaniassa ja roikkunut Pinterestissä piiiitkään, ilman että kukaan yrittää varastaa hiirtä tai sammuttaa näyttöä. Fiilistellyt ja suunnitellut mahdollista tulevaa remonttia. Luin parin viikon lehdet ilman, että kukaan iskee vaippapyllyään keskelle lukemaani aukeamaa ja ryttää sivut. Herkuttelin ja laiskottelin.  

Kyllä tämä ilta vielä meni ihan mukavasti, mutta luulenpa että huomenna on jo iso ikävä. Luulen myös, että ensi yönä teen ihan vanhasta tottumuksesta pari syöksyä pelastaakseni pojan tippumiselta.. Joskus tuntuu, että nämä äidinvaistot voisi olla vähän vaimeampiakin. Kyllä vähempikin riittäisi..

I just realized this is the first time me and our little man spend the night in different places. My hubby went far away to Eastern Finland for the weekend to celebrate the graduation of his cousin and he took our son with him because I have to work tomorrow.

It feels very strange but I've also been able to enjoy having my own time today. On my way back home from work I jumped off the bus a little earlier, took a detour across a beautiful forest track and loved everything: the scenery, scents, being alone. 

I've also surfed around the blog world and hanged out in Pinterest without anyone interrupting me by switching off the screen or trying to steal the mouse. I read all the magazines from the past couple of weeks without anyone sitting on the page and scrunching the whole thing. I ate a lot of junk and was lazy.

So this evening went on just fine but I know tomorrow I'll already miss them a lot. It was fun for a little while, but please, come back home soon!

Se on täällä taas

Kamera (tai no se laturi) on taas kehissä ja tämä rouva onnellinen. Olen näemmä onnistunut kehittämään melko pahanlaatuisen riippuvuussuhteen tuohon vekottimeen, niin tiukille nimittäin otti tämä ero. On tosin myönnettävä yksi juttu, ettehän kerro tämän suhteen toiselle osapuolelle? Olen jo pitempään sivusilmällä vilkuillut muita kandidaatteja ja odotellut tilin saldon ihmeparantumista. Järkkäri olisi niin makea juttu, että upottaisin siihen ilomielin euron jos toisenkin! Katsotaan, katsotaan..

Mutta nyt mars ulos nauttimaan tuosta ihanasta auringonpaisteesta.

Parvekkeella tarkeni jo shorsteissakin, tervetuloa kesä!

Now I finally got my camera charger back and I couldn't be much happier. This separation was so hard that I guess I've managed to develop a pretty serious addiction to that device. Although I have to admit one thing, please promise you won't tell the other half of this relationship. For a longer time I've been checking out other candidates and waiting for a miracle to happen in my bank account. A digital SLR camera would be so awesome that I'd happily spend an euro or two on it. We'll see, we'll see..

But now I'm heading outside to enjoy that beautiful sunshine.

I was wearing just shorts on our balcony and still was warm enough. Welcome summer!

Nyt mahtuu taas olemaan

Päivän Pirkka-niksi: pienemmänkin huoneen saa näyttämään ja tuntumaan ruhtinaallisen tilavalta, kun työntää sen pariksi kuukaudeksi täyteen tavaraa. Nyt kun asustelemme taas vain oman väen voimin, on kummasti enemmän tilaa olla ja hengittää. Aikansa kutakin, mutta kyllä näin on hyvä. Jo ihan vaikka siitäkin syystä, että makkarissaan mahtuu taas kävelemään. 

Mielentilaa nostaa myös se, että ehdimme jaksoimme pitkästä aikaa siivota oikein pitkän kaavan kautta. Vielä pari päivää sitten kätevin kulkupeli tässä huushollissa olisi ehkä ollut joku pikkuinen Bobcat. No, eipähän ainakaan kopsahtanut pahasti, kun pikkumies keksi taas kokeilla, josko se sukeltaminen sittenkin olisi se paras tapa laskeutua sängyltä. Lattiaa kuorruttavat vaateröykkiöt pehmensivät sopivasti alastuloa. Meno täälläpäin ylsi loppua kohti yhdeltä kantilta jopa lähes ylhäisellekin tasolle: poikaselle tarjoiltiin apetta hopealusikalla kaikkien muiden pikkulusikoiden ollessa tiskikoneessa.

Vaan voi pojat, nyt on taas siistiä ja mukava olla. Ja tokihan voi lohduttautua silläkin tosiseikalla, että aina löytyy joku joka vetää vielä paremmat pohjat tässäkin asiassa. Joku suomalainen näyttelijätär nimittäin kertoi männä viikolla lukemassani haastattelunpätkässä pesseensä vessan viimeksi puoli vuotta sitten. "Siivous on elämässämme sekundääristä." No ei ole kuule omassakaan elämässäni varmaan toisella tai kolmannellakaan sijalla tuo touhu, mutta kyllä sitä nyt kuitenkin vähän useammin pyrkii itse näitä nurkkiaan hankaamaan.

Ai niin, oli mulla toinenkin niksi: mattopiiskan puuttuessa hommaan sopii vallan mainiosti katuharja (talkkari saattaa kyllä olla eri mieltä). Sillä on myös kätevä harjata nukkamatoista enimmät hiukset irti :D

Tip of the day: if you wan't to make your small room seem more spacious, squeeze it full of furniture for a couple of months. When you finally get to haul all the extra stuff out, you feel like you've got the biggest bedroom in the world.

What also cheers me up right now is the fact that we finally had time the power to clean up our home thoroughly. A couple of days ago the best way to move around in here would probably have been a small Bobcat. Well, at least I can come up with one positive outcome of this: our little man didn't get hurt at all when he (once again) decided to try if diving would be the best way to get off the bed after all. The piles of clothes on the floor softened the landing very effectively. He also got somewhat aristocratic service at one point: we fed him with silver spoon because all the other tea spoon sized ones were in the dishwasher.

But oh boy how nice and tidy it is now! And of course you can always comfort yourself by thinking that there's always someone who is a lot lazier than you. Like that one Finnish actress who in an interview said that the last time she cleaned up their bathroom was half a year ago. "Cleaning up is a secondary thing in our life." For sure it isn't the second or even the third thing on the list of my life's priorities either, but at least I rub these corners a bit more often.

Karannut päivä

Eilen keltainen valoilmiö paistoi jo melkoisen keväisesti, mutta tottakai kaunein osa päivästä kului työmaalla.

Yesterday it was nice and sunny, felt already like spring. But of course I had to spend the most beautiful time of the day inside working.

Kotiin päästyäni sain unohtaa haaveet bloggailusta. Kunnioitettava tiskivuori kertyi ylläolevaan osaan kotiamme ja pyykkivuori uhitteli jo Mount Everestin asemaa maailman korkeimpana. Asioille oli tehtävä jotain ja se jotain kesti luvattoman pitkään.

When I finally got home I had to forget about blogging. This part (plus a couple of others..) of the house looked nothing like the picture above and I had to do something to it. That something took way too long time.

Haaveet kauniissa luonnonvalossa kuvaamisestakin sai heittää romukoppaan. No, onneksi on edes kauniita keinovalon lähteitä. Ja onneksi päivä pitenee koko ajan.

My dream to take pictures in the beautiful natural light had to be ignored as well. But luckily we have pretty sources of artificial light. And luckily the days get longer all the time.

Myräkkäpäivä

Aiottiin viedä poikanen tänään vähän testaamaan pulkkamäkeä ensimmäistä kertaa elämässään. Jäi aikomuksen tasolle, kun katsahdettiin aamulla ikkunasta ulos. Kyllä nämä lumet olisi jo riittäneet! Yritin silti käydä aamupäivällä ulkona nukuttamassa pikkumiestä, mutta en päässyt kovin kauas ulko-ovelta. Saako joihinkin rattaisiin lisävarusteina lumiauraa? Ainakin tuli todistettua, ettei tuo kankainen tavarakori ole oikein toimiva siihen tehtävään..

Koska ulkoilusuunnitelmat kariutui, on täytynyt keksiä tekemistä sisällä. Rullamitta on ollut ehdottomasti yksi tämän päivän lemppareista!

We had been planning on taking our little man to try sledding today for the first time in his life. Couldn't make it happen though, because it's been snowing awful lot today. We'd have been fine already with this amount.. I went outside anyway in the morning to put our little one to sleep, but I didn't get far from the front door. Can you possibly get a snow plow attached to any strollers? At least I proved today that the space for stuff underneath the stroller isn't suitable for that use..

Because we couldn't go outside we had to come up with something to do inside. The measuring tape has absolutely been one of the favorites today!

Uutta ja ihmeellistä

Meillä on viime päivät mööpleerattu huonejärjestystä uusiksi ja hommattu yksi sänky lisää. Syystä että: eilen meille muutti kolmeksi kuukaudeksi au pair pikkumiehelle. Hassua, jännittävääkin. Mutta samalla myös mielenkiintoista! Ja tuntuu jotenkin helpommalta palata sorvin ääreen, kun tietää, että tuo vielä niin pikkuruinen poikamme saa vielä olla kotona.

During the last few days we've been moving furniture around and also bought one extra bed. The reason is the au pair for our little man who just moved in yesterday. Funny and exciting. And very interesting as well! I also think it's a bit easier to return to work knowing that our still so small boy gets to stay at home for a few more months. 

Tuliaisia tupaan

Niin kuin jo etukäteen arvelin, niin ei ollut mitenkään vaikeaa löytää veronpalautuslanteille käyttötarkoitusta Ruotsinmaalla. Granitista mukaan tarttui musta kierrätyspaperinen joulutähti ja aakkosleimasimet. Sitten teimme kohtalokkaan syrjähypyn Illums Bolighus- nimiseen putiikkiin. Olin jo kauan haaveillut Normann Copenhagenin Norm 69- valaisimesta ja nyt en enää voinut vastustaa kiusausta. Niinpä lunastimme mukaamme paketillisen muoviosia, joista sormenpäät lähestulkoon verillä eilen kyhäsimme kokoon tuon ihanuuden.

Tuosta Illums Bolighusista vielä. Jos et ole tuohon kauppaan vielä Tukholman reissuillasi eksynyt, suosittelen tekemään niin ensi kerralla. Kyseessä on siis kolmekerroksinen paratiisi tanskalaisen (ja yleensäkin pohjoismaisen) muotoilun ystäville, josta saman katon alta löytyy muun muassa Muuton, Hayn ja Design House Stockholmin tuotteita. Juu ja tietenkin niitä Arne Jacobsenin kynästä peräisin olevia kaunokaisia, joiden sataatuhatta kruunua hipovat hinnat hengästyttivät vielä euroversioita enemmänkin. Vaan kukas estää kuolaamasta niitäkin!

Pelkäsimme (tai no minä pelkäsin) vähän ennalta, että shoppailuaika loppuisi kesken. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, osittain varmasti siksi, että tiesimme tarkkaan, missä haluamme käydä. Ja toiseksi sen takia, että rahat loppuivat ennen kuin aika oli läheskään kulunut.. Niinpä aikaa jäi vielä Gamla Stanin uskomattoman kauniiden jouluvalaistujen pikkukujien kuljeskeluunkin. ..josta mielellään näyttäisin teille kuvia, mutta minä tahvo unohdin kameran laivan hyttiin. Way to go girl!

Ai niin, hommattiin me vähän rätei ja lumpuikin, mutta en nyt niitä ala sen kummemmin esittelemään. Esittelisin, jos olisin ehtinyt Cosiin ennen rahojen loppumista. Ehkä ensi kerralla sitten..

Siinäpä vähän ostosrapsaa, Doodalle ja tietenkin muillekin kiinnostuneille!:)

Just as I thought, it wasn't hard at all to find something to buy from the fabulous Stockholm. The Christmas star made out of recycled cotton paper is from Granit, as well as the rubber stamps. And then there's my long time dream come true: Norm 69 pendant by Normann Copenhagen. It comes in 69 pieces that you have to fold into right shape and then put them together in a certain order to form the actual light. We did that last night with my hubby and oh boy, it almost brushed up our fingertips but we finally made it!

We bought that Norm 69 from a store called Illums Bolighus, which is a must see if you're into Danish and other Scandinavian design. They have all the coolest brands under same roof, Muuto, Hay and Design House Stockholm to name a few.

I was a bit scared of not having enough time but luckily that wasn't the case. Partly because we knew exactly where we wanted to go to, so we didn't waste time on wandering around aimlessly. And the other reason was that we ran out of money long before the time was up. This meant that we also had time to walk the beautiful little alleys of the old town, which were decorated nicely for Christmas. I'd love to show you pictures but I forgot our camera to our cabin in the ship.. Way to go girl!

We did also buy some clothes but I won't be telling much about them now. If I had made it to Cos before we ran out of money, I'd show clothes too. Maybe next time..

Elämää Draculalandiassa

Kyl ny on kommee kollaasi, kun sain vielä pari ystäväiseni korttia kehystettyä kiikkumaan seinälle. Siinä olikin päivän hyvät uutiset. Kolikon toinen puoli: poikanen puskee draculan hampaita sopivasti halloweeniksi, ja meno viime yönä oli sen mukaista (kenelle edes tulee kahden alahampaan jälkeen seuraavana kulmahampaat ylös?). Ja noista kuvista en sano mitään. Keskittykää sisältöön laadun tai asettelun tai tuon mun heijastuvan pärstän sijaan.. 

Kiitos ja hei tältä päivältä, ettei mene pelkäksi valitukseksi. Hyvin mulla oikeasti menee.:)

I guess my collage is pretty much complete now as I got framed and put up on the wall two of my friend's cards. That was the good news today. Bad news: our son's dracula teeth are emerging right on time for halloween and last night was very very restless because of it. And please concentrate on the contents of those pictures instead of the quality of them..

Before this whining gets out of control it's time to say bye for now. Everything's fine really!:)

Kortteja + kärhämä

Jippii, kollaasini on edennyt huimin askelin yhdestä taulusta peräti neljään kuvaan! Vähän turhan sekalaiselta tuo seurakunta näyttää edelleen, mutta on se jo tuollaisenakin huomattavasti tyhjää seinää parempi. Raita- ja pallokortti on Tukholman DesignTorget-nimisestä putiikista Sergelin torilla, joka kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa jos seikkailee tois puol lahtte. Bee Geesin lp-levyn kansi valikoitui kirpparilta mukaan puhtaasti kannen kuvan perustella, porukan musiikki ei herätä minkäänlaisia intohimoja. Olen vielä vähän kahden vaiheilla saako kansi säilyttää paikkansa tuossa seinällä vai ei, koska sävy ei ole aivan sellainen kuin toivoin. No, aika näyttää, päätyykö se takaisin kiertoon.

Eilen sattui myös niin, että minä, suhteellisen rauhaa rakastava immeinen jouduin miehineni melkein käsirysyyn paikallisen pikaruokalan jonossa. Ihan keskellä kirkasta päivää. Tilanne meni niin, että paikalla oli kaksi kassaa, joiden palveltaviksi noin 10 nälkäistä jonotti yhdessä jonossa. Seuraavana vuorossa oleva siirtyi sitten aina kumman tahansa ensiksi vapautuvan kassan pakeille tilaamaan. Okei, myönnetään ettei tuo ole se järkevin tapa, mutta se kuitenkin toimi. Kunnes paikalle ryykäsi perhe, joka muodosti pitkähkön jonomme viereen ihan oman, tietenkin lyhyemmän jononsa toiselle kassoista. Kyseisen kassan vapautuessa tämä perhe yritti alkaa tilaamaan, mutta jonossa vuoroaan odottanut nainen oli eri mieltä. Ja niin olimme me muutkin pitempään jonottaneet, joten liityin naisen taustajoukkoihin ja pyysin perhettä siirtymään jonon hännille. Sinne, mistä me muutkin olimme aloittaneet. Tästäkös tuo porukka sitten suivaantui, ja alkoi melko kovaääniseksi yltynyt sananvaihto siitä, kuka mahtaa olla oikeassa. Lopulta he sitten siirtyivät jonon perälle mulkoillen meitä ja julistaen "ettei tässä nälkään kuolla".

Joskus maailmassa en varmaankaan olisi sanonut tuossa tilanteessa mitään, kyräillyt vain hiljaa mielessäni. Nykyään minussa on kuitenkin nostanut päätään pieni, mutta ärhäkkä oikeudenmukaisuuden vaatija. Se saattaa saada minut esimerkiksi ruuhkabussissa huomauttamaan itsekkäälle matkaajalle, ettei reppu luultavasti tarvitse omaa istumapaikkaa. Aika moni varmaan ajattelee tällaisiin asioihin puuttumisen olevan turhaa, koska aina löytyy lisää niitä ajattelemattomia ja omaan napaansa tuijottavia urpoja, joita ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mitä sinä teet vastaavissa tilanteissa?

Yippee, I finally have not only one but four pictures on our little room's wall. They don't make a very harmonic entirety yet, but at least to me it looks a whole lot better than an empty wall. The card with stripes and dots is from DesignTorget, located in Sergel plaza in Stockholm. That store is really worth visiting if you are wandering around that beautiful city! The cover of Bee Gees record I found from a flea market, and it was simply chosen because of the picture and colors. That group's music isn't necessarily something I would listen to. I'm still not sure whether to keep it on the wall or not, because the tone of that yellow isn't quite what I was looking for. We'll wait and see, will it stay or end up back to the flea market.

tiktaktiktak

Jotkut ihmiset varmasti kutsuisi tätä meidän toista huonetta työhuoneeksi. Minä en kehtaa, koska totuus on, että töitä täällä harvoin tehdään. Lähinnä tämä kammari on pyhitetty tietokoneelle ja xboxille (..miksi mun arpaonni kääntyi just tämän kohdalla, eikä vaikka etelänmatkan), mutta vain siihen asti kun poikanen lakkaa bunkkaamasta meidän kanssa samassa huoneessa. Pelihuone tai konehuone kuulostaisivat nekin liian pahalta tai harhaanjohtavilta, joten meillä tätä on alettu kutsua pikkuhuoneeksi. Arvasit oikein, pienen koon takia tietenkin. Tähän asti huoneen seinät ovat edustaneet hyvin minimalistista linjaa, toisin sanoen tyhjää. Haaveissa on kuitenkin ollut jonkinlaisen kuvakollaasin kokoaminen sitä koristamaan. Penni oli muinoin miljoonan alku ja sama logiikka päteköön nyt tähän kollaasin kokoamiseen: yhdestä taulusta on aloitettava.

Miekkoselta ei aluksi oikein herunut ymmärrystä valinnalleni, koska "onhan tietokoneessakin kello". Mutta kuten näkyy, tunteet voittivat järjen tässä(kin) ottelussa.

Olen muuten tullut siihen tulokseen, että kannattaa olla huonon huumorin ystävä niin saa nauraa usein. Täällä on viime päivinä hihitelty muun muassa sille, että yleisurheilijat on päästetty valloilleen "Deegussa" ja sille, kun Hesarin Nyt-liitteen toimittaja kysyi poliisiylijohtajalta, onko tällä ollut pidätysvaikeuksia. Lisäksi Laukaasta löytyi niinkin mieltäylentävä paikka kuin Löysänperä. Jopa minä voisin harkita muuttoa sinne, vaikka joskus vannoinkin etten koskaan aio asua paikassa jonka nimen lopussa on perä. Löysänperässä on vaan jo niin paljon sitä vanhaa tuttua jotain. Hehaheha.

Some people might call our other room office/workroom. But I don't have the nerve, because the truth is that no one ever really works here. What happens here is mostly just being on the computer and playing xbox, but only until our baby boy moves out of our bedroom. Gameroom sounds too bad as well, so we just call it the little room. You guessed it right, because of it's small size. Until now all the walls in this room have been very minimalistic, in other words empty. I have been dreaming of getting a nice collage to decorate it though. It is a Finnish saying, that a penny (which we had before euros) is a start for a million. I'll apply the same logic to my collage project: one piece is a good start.

My hubby wasn't very convinced about my choice, because "there already is a clock on the computer".  As you can see, feelings won this battle against rationality (again).

Elämä tuolille

Blogissa on vietetty hiljaiseloa, koska viikonloppu kului hyvässä seurassa ystävien luona Keski-Suomessa. Vieläpä netin ulottumattomissa, mikä teki eetvarttia tällaiselle "käyn-äkkiä-kurkkaamassa-mailit..oho-istunkin-koneella-koko-sen-ajan-kun-poikanen-laski-lampaita"-nettiholistille. Samalla kotiutettiin anoppilasta meidän viimeisin tee se itse-projekti, tuo kuvissa komeileva tuoli. Tosin tässä hommassa oma tuunailu rajoittui siihen että huom! obs! achtung! (en siis osaa saksaa, mutta tiedän kyllä että tuo meni mönkään) mies ideoi tuolin uuden ulkonäön ja minä nyökyttelin innoissaan, mies hioi ja yhdessä maalasimme puuosat mustiksi. Toivottavasti annoin nyt riittävästi kunniaa sinne minne kunnia kuuluu..:) Verhoilujen ompelu teetettiin suosiolla sellaisella joka homman osaa. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että jo peruskoulun kässätuntien saldo allekirjoittaneen kohdalla oli lähinnä kasa katkenneita ompelukoneen neuloja, lammikoittain kyyneliä, riekaleisia hermoja opettajalla ja oppilaalla ja muuta yhtä mukavaa. Ymmärtänette siis, etten viitsinyt tuohon suhteellisen tyyriiseen kankaaseen alkaa kokeilemaan, sattuisiko lopputulos tällä kertaa yllättämään positiivisesti. Vaan kyl maar nyt ollaan siihen tyytyväisiä! 

Paitsi nyt kun uuden päällisen sai paikalleen, alkoi häiritsemään tuolin taustan savenvärinen eleganssi, joten ehkä se viimeinen silaus on vielä edessä:  näytämme sille mustaa spraymaalipurkkia.

It has been quiet here on my blog lately, because we spent the weekend in good company at our friends' place in central Finland. Out of reach to the internet too, which was a good thing for a netaholic like me, who intends to just check her e-mail but somehow ends up surfing online all the time  that the little man catches Z's. On the weekend we also got our latest DIY-project home from my in-laws, the armchair shown in the pictures above. Although this time we didn't do everything ourselves. My husband did come up with the new design of the chair and I kept nodding enthusiastically, he also polished/grinded/sanded/whatever is the correct word the wooden parts and we together painted them black. I hope I made it clear who to give credit the most..:) The sewing was done by a professional. The reason is, that I sure wasn't born with a sewing machine in my hands and so far I've only managed to make a mess with that thing. So I guess you understand why I didn't dare to try my luck with that rather expensive fabric, and see if the outcome possibly would look good this time. And we are so happy now that we had someone else to do it, because the result is fantastic!

Although the wonderful clay colored back of the chair started to bug me a lot now that the new cover is on.. So maybe the final touch still has to be done: we will introduce black spray paint to the back of it.