Sähkösuunnitelmia

           

Meillä kuuluu Siklan talopakettiin ns. perussisältö sähköpuolen jutuista ja niitä halusimme ehdottomasti päivittää. Niinpä sovittiin tapaaminen sähkösunnittelijamme kanssa ja istuttiin alas pohtimaan meidän talon valaistusta, pistorasioiden paikkoja ja muita kommervenkkejä. Tästä on jo joku tovi aikaa, mutta parempi raportoida aiheesta myöhään kuin ei ollenkaan, eikö niin? Kun heittää lapset haalareihin ja miehen kanssa puistoon niin saattaa jopa jonkun rivin tekstiä saada aikaankin. Kokeillaan!

Muille rakentajille haluan sanoa vinkkinä, että käyttäkää aikaa jo hieman ennen vastaavaa tapaamista sähköpuolen ihmisten kanssa, ja miettikää omia toiveita ja tarpeita niin suunnittelu on joutuisaa. On nimittäin yllättävän aikaavievää puuhaa jos haluaa ottaa kaiken huomioon. Ja siitä voi olla varma, että jotain jää kuitenkin miettimättä, mutta jos nyt edes suurin osa asioista. Meillä erityisesti mies panosti tähän suunnitteluun ja piirteli valmiiksi luonnostelman toiveistamme. Niitä sitten käytiin yhdessä sähkösuunnittelijan kanssa läpi. Hän antoi vielä monta kullanarvoista vinkkiä ja ajatusta ja lopputulos on mielestämme oikein onnistunut.

Yleisiin tiloihin lisättiin useita led-spotteja, olohuoneeseen himmentimellä varustettuna. Suurin osa ledeistä on 13W ja valon sävyksi halusimme 4000 kelviniä. Koska olohuone-keittiötilassa on katto korkeammalla kuin muualla talossa ja kattokaltevuus jyrkähkö, laitettiin olohuoneen ja ruokailutilan spotit suunnattaviksi. Näin vältytään siltä, ettei valo killitä suoraan silmään toiselta puolelta huonetta. Keittiön ja kodarin tylsät työtasovalaisimet vaihtuivat led-listoiksi. Myöskään vessoihin ei haluttu perinteisiä peilivaloja vaan niiden tilalle kattoon tulee pieniä spotteja, tästä inspiraatiokuva alla. Makuuhuoneisiin ei tule ledejä muualle kuin meidän makkarin yhteydessä olevaan vaatehuoneeseen. Meidän huoneeseen lisättiin vielä kattovalaisimille paikat molemmin puolin sänkyä. (Jotka muuten ovat aivan liian sumpussa tuossa kuvassa, pitääkin muistaa sanoa että laittavat väljemmin kun sähköjä aletaan vetämään)

http://www.decorfacil.com/bancadas-para-banheiros-e-lavabos/

Ylivoimaisesti vaikein osuus oli mielestäni miettiä katkaisijoiden sijoittelua niin, että ne olisivat mahdollisimman järkevissä paikoissa arjen sujuvuuden kannalta. Ongelmalliseksi tilaksi osoittautui muun muassa tupakeittiö. Vaikka tilaa on paljon, on ehjää seinäpintaa melko vähän suurista ikkunoista ja upotetusta keittiöstä johtuen. Tätä ei myöskään varsinaisesti helpottanut se seikka, että rouva tahtoo eteisen ja ruokailutilan välisen seinän rimasta, eli sekin oli pois laskuista kun katkaisijoille mietittiin paikkoja. Hupsista tuota. Kaikesta huolimatta katkaisijat löysivät lopulta kohdilleen ja kokonaisuus vaikuttaa ainakin paperilla toimivalta. Katsotaan miltä sitten käytännössä tuntuu.

Ulkovaloja ei järin montaa perussisältöön kuulunut. No, nyt niitä on seitsemän. Pitäisi riittää. Ulkovalon malliksi valittiin selkeälinjainen antrasiitinvärinen ylösalasvalo, samantyylinen kuin tuo alimman kuvan Konstsmiden valaisin. Tykkään niin kovin! Talon nurkalle tulee liiketunnistin, joka räppäisee päälle ulkovaista kaikki paitsi takapihanpuoleiset valot, niin näkee roudailla niitä kauppakasseja ja rimpuilevia pikkuihmisiä iltahämärissä kotio. Liiketunnistin asennetaan omaan pihaan päin, ettei ihan jokainen ohi tarpova koiranpissattaja aktivoisi valoja. 

Kuva Taloon.comista

Ai niin ja se tärkein: jouluvaloille on pistorasiat molemmin puolin tupakeittiötä katossa keskimmäisten ikkunoiden kohdalla. Koska pääasiat on pääasioita ;) Mitähän siitä alkuperäisestä sisällöstä jäi voimaan? Eipä paljon mitään ja hintalappuakin näille muutoksille tuli, mutta olen varma että tämä satsaaminen ei tule myöhemmin harmittamaan, päinvastoin.

Käytittekö te paljon aikaa sähkösuunnitteluun? Palkkasitteko valaistussuunnittelijan? Olisi mukava kuulla muiden rakentaneiden ja rakentavien mietteitä aiheesta.

We spent quite a lot of time and effort trying to come up with a decent electricity plan and I have to say I'm very happy about the result. Not much was left of the original "electricity package" they offered us from the house building company Sikla, and all these changes do come with a price tag but I'm confident it will all be worth the time and money. I especially love the charcoal coloured outdoor led lights we chose!

For the new home

Mistä se tuollainen otsikko mun Pinterestiin tupsahti? Entä minä piiiitkästä aikaa takaisin tänne blogin äärelle? Siinäpä vasta kysymykset, joita lähdetään nyt avaamaan. Sen sanon ainakin, että onpas mukava taas kirjoitella!

Sitten viimeisimmän postaukseni, meilläpäin on tapahtunut paljon. Kolmen hengen taloudesta tuli se perinteikäs 2 aikuista ja 2 lasta viime marraskuussa, kun pieni neitimme syntyi. Ihana pieni ja eläväinen arkemme ilo ja isoveljelle mainio höykkyytettävä. Tällä kokoonpanolla haaveiltiin lähtevämme nyt syksyllä joksikin aikaa asumaan Australiaan, paikkaan johon ollaan täysin ihastuttu. Vaikka tätä miten selviteltiin, tuntui kuitenkin että tällä kertaa tämän haaveen edessä tie nousi pystyyn. Oli liian monta kättä ojossa vaatimassa tonneja sinne ja tonneja tänne, eikä siltikään olisi voinut olla varma siitä, että kaikki onnistuisi. Ei auttanut kuin haudata tämä haave ainakin toistaiseksi ja kääntää katse kotimaahan. Mitäs me nyt täällä sitten tehdään muuta kun jäädytään pystyyn?

Kerrostalokolmiomme oli sen kokoinen, että siinä olisi hyvin vielä kahdenkin lapsen kanssa asustellut, mutta meillä oli tunne, että johonkin on lähdettävä. Jotain on tehtävä. Laitettiin asunto myyntiin vähän kokeilumielessä ja sehän vietiin käsistä ennen ensimmäistä näyttöä. No jotain oli siis tosiaan tehtävä. Pitkällisen ja tuskastuttavan asunnonetsintärallin päätteeksi tultiin siihen tulokseen, että sitä mitä rouva (ja herrakin tietty) haluaa ei taida olla myynnissä. Ainakaan sopivalla hintalapulla.. Ja niin lyötiin kesällä euroja tonttikauppiaan kouraan.

Mööpelistä tulee täten jonkinsortin raksablogi. Ei kovin tekninen sellainen, koska se puoli hommasta on allekirjoittaneelle edelleen melkoista hepreaa. Täällä keskitytään siis siihen projektin kauniiseen puoleen, joka on toivottavasti edes jotenkin hanskassa. Tulossa on jotain melko mustavalkoharmaata höystettynä vaalealla puulla, marmorilla ja messingillä. Suukin tulee olemaan tuolla viimeksimainitulla, mikäli budjettimme kaikki nämä toiveet kestää. Missä ja miten näitä matskuja tulee talossa olemaan, ei vielä ole lyöty lukkoon. Mutta roikkukaahan matkassa niin eiköhän sekin ajan kanssa selviä!

Here we go again! This time Mööpeli will be all about our house building project. I'm not going to go into detail about all the technical stuff (mainly because it's pretty much beyond my comprehension), but concentrate on the beautiful side of the project here instead. Stay tuned for what it's going to be like!

Lamppulöytö

Ruokailutilamme on olohuoneen pimeimmässä kulmassa (ei muuten helpota tilan kuvaamista..) eikä ruokapöydän päällä ole paikkaa kattovalaisimelle. Siksi meillä on jo pidempään ollut hakusessa jalkalamppu valaisemaan tuota nurkkausta. Monenlaisia vaihtoehtoja, uutta ja vanhaa on pyöritelty, mutta sopivaa ei ole osunut silmiin.

Sitten harvemmin kirppisteleviä onnisti. Käynti kierrätyskeskukselle ajoitettiin kerrankin oikein, sillä siellä nökötti tuo kuvien kaunokainen! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ehkä sekunnin sadasosan harkinnan jälkeen lompakko tyhjeni kokonaisten 16 euron verran ja koti sai kaipaamansa valaisijan. Nyt silmä lepää ja ruokailijat näkevät mitä suuhunsa ahtavat. Kaikki oikein hyvin siis!

We found this floor lamp from a recycling center. It's so beautiful and exactly what our quite dark dining area has been screaming for. Happyhappyhappy!

Vaivan arvoinen vaneri

Pari päivää sitten kurvattiin vanerikaupoille. Rouva unohti ottaa mitat, joten summamutikalla mentiin, eikä siinä mitään. Nappiin meni siltä osin, se selvisi kotona. Mutta ennen kotiinpääsyä tapahtui paljon. Se nimittäin meni kauas napista, ettei tuo pahainen vanerinpala mahtunut meidän autoon vaikka kaikki takapenkit kaadettiin ja kaikki mahdolliset kommervenkit kokeiltiin. Mies oli sitä mieltä, että sinähän tuon halusit ja niin löysin kohta itseni bussista valtavan vanerin kanssa. Ensimmäiseen linjuriin pääsin sisälle, vaihtobussista käännytettiin ovelta. Siinä vaiheessa jäljellä oli vielä pari kilometriä ja ei auttanut muu kuin ottaa vaneri kantoon. Ensin kannoin pään päällä, sitten vasemmalla kädellä ja oikealla ja sama alusta. Olipahan iltalenkkeilijöille viihdettä! (terveisiä vaan jos tunnistat itsesi)

Kaukana ei ollut, että olisin nakannut koko komeuden jorpakkoon. Mutta onneksi löytyi sinniä ja sopivasti jerkkua ranteesta, koska paljon tyytyväisempi en voisi tuohon uuteen sängynpäätyyn olla!

This piece of plywood traveled to our home by bus together with me, because we couldn't fit it in our car. At some point of the journey that also consisted of a lot of carrying and cursing, I was almost ready to throw the whole thing away. But now I couldn't be happier! I love the result and I think it was all worth it in the end.

Olkkaria ja unelmia

Viimeksi valittelin, ettei meillä ole mikään muuttunut pitkään aikaan. Ihan koko totuus se ei sentään ole vaikka moni asia onkin pysynyt samana. Syöttötuolin tilalle on ilmestynyt Agam-juniorituoli. Joku saattaa muistaa tämän haaveeni http://www.moopeli.blogspot.fi/search/label/haaveita. Kun huomasin että Agamia onkin taas saatavilla ja vilkaisin tilille, ei tarvinut kauan harkita. Ikeaan kävi tuolittomien tie. Nyt kun saisi vielä pojan istumaan tuossa niin hyvä ois! Ehti mokoma liikaa tottua kurottelemaan aikuisten tuolilta eikä sieltä niin vaan enää siirrytä mihinkään lastentuolille.

Poikasen huoneeseen ostettu blogimatto kannettiin yhtenä iltana testimielessä olkkariin ja siihen se on jäänyt. Sopii kyllä hyvin, mutta olkkarin vanha karvamatto lapsen huoneessa ei ole se paras ratkaisu.

Kun hifistelyjuniorituolihaaveet (sori, äidinkielenopet) on haudattu, voi siis alkaa haaveilla uudesta matosta lastenhuoneeseen. Tai olohuoneeseen, jolloin raidallinen palaisi alkuperäiselle paikalleen. Enkä pahastuisi uusista ruokapöydän tuoleista tai jalkalampusta valaisemaan hämäriä ruokailuhetkiä. Mutta onneksi noilla ei millään ole kiirettä, odotellaan rauhassa sopivien kandidaattien ilmaantumista!

As I wrote last time, nothing much has changed here in our home lately. But we actually do have something new! We needed desperately something to replace the highchair and as we found out that Ikea is making Agam chairs again we knew immediately that it would be our choice. We also dragged "the blog rug" from our son's room to the living room just to see how it looks like and it's been there ever since. Looks great but now we need a new rug to the kids room. And new chairs to the dining table and a floor lamp to lighten up our dinner time. Just wondering when I will be satisfied.. :)

Täällä jälleen

Täällä jälleen, viis kuukautta hiljaisuutta peräjälkeen sanois varmaan keekki, mä sanon sori. Syksyllä iski inspiraation puute ja blogiahdistus joka jatkui ja jatkui vaan. Otin miljoona kuvaa joista ehkä yhden oisin voinut julkaista. Kirjotin toiset miljoona sanaa ja pyyhin kaikki pois. Muilla vaihtui järjestys ja koriste-esineet joka toinen päivä, meillä oli samat sohvatyynyt jo varmaan kolmatta vuotta putkeen ja hyllyä koristi suloisessa sekamelskassa volttareenigeelit ja eriparisukat. Vain rumaa ja tarpeellista, ei mitään sitä kaunista ja tarpeetonta mitä yleensä kuvataan. Sitten tuli kylmä ja pimeä ja kiinnosti vielä vähemmän. Elämä oli töitä ja jumppaa ja ruokakauppaa ja sama uudestaan.

Sitten sain uuden puhelimen, löysin instagramin* ja koukutuin. Löysin myös vanhoja blogituttuja ja yhtäkkiä rupesi kadonnut inspiraatio huutelemaan jostain syvältä omasta kaivostaan. Ja niin tapahtui, että eilen illalla tongin esiin kauan sitten ostetut akryylimaalit, koversin pottua pisaran muotoon ja aloin leimailla poikasen huoneen verhoja. Kas tässä yllä tuon inspispuuskan tulos! Voi miten se on hieno, sanoi huoneen omistajakin eikä valoja olisi saanut sammuttaa illalla koska pisarat ei näy. 

*ellimoopeli nimellä räpsin, alahan seurata! :)

Almost five months flew by and this blog remained silent. I'm very sorry! But now I finally found my lost inspiration and I hope that this flow continues. 

Above you can see what happens when a potato stamp, some paint and curtains meet. I must admit I love it, and I'm happy that our little guy living in that room is very excited about those drops as well!

13 euron kasvojenkohotus

Loputkin kesäisistä kirppissaaliistani alkavat löytää paikkansa tässä mökissä. Kympillä irronnut, vähän elämää nähnyt tuoli (yksi niistä kolmesta jotka kotiin roudasin) sai paikan yöpöytänä. Ja ettei paran ihan yksin tarvitse päivystää niin seuraa pitää kolmen euron lamppu. Lamppu oli ostettaessa ruskea, mutta mies suhautti sen kuparisprayllä uuteen loistoon. 

Simppeliä, levollista, tyhjät seinät. Jotain vanhaa ja sitä rataa, näillä mennään nyt jonkun aikaa!

Ps. Angiina numero kaksi iski ja on pitänyt allekirjoittaneen hiljaisena blogin puolella. Nyt sormet ja varpaat ristiin että tämänkertainen hevoskuuri tepsii ja vie pöpön lopullisesti!

The rest of my flea market finds have found their spots in our home. I love the old chair as a bedside table and my husband did a great job with the old lamp that keeps company for the chair! The lamp used to be dark brown, but now it's shiny again after some copper spray treatment. 

Toipilaan touhuilut

Enpä ehtinyt kuin vähän toista viikkoa paiskia töitä kesäloman jälkeen, niin iski angiina. Sitä on tämä viikko paranneltu ja nyt alkaa elämä taas voittamaan. Huh tätä kurkkukipua, en muuta sano!

Tänään olin jo sen verran tolpillani, että pistin maalaten eteisessä. Tuo väliovihan oli ennen keltainen, epäonnistuneen sävyinen sellainen. Maalikaupassa sävy oli vielä kaunis vaalea keltainen, mutta kun lyötiin se tuohon oveen se näytti lähinnä keltuaiselta. Nyt päätin että saa värikokeilut tämän oven osalta riittää ja turvauduin siihen tylsään ja tavalliseen, harmaaseen. Eikä muuten kaduta! Sävy on Tikkurilan Tuhka ja se on oikein oiva pari tuolle ovelle messinkinuppeineen.

En ole myöskään tainnut tänne asti laittaa kuvaa vaatetangosta työssään, joten siinä se nyt on hyvin arkisessa asussaan. Siellä on suomalaisten kansallistakki huppu nurinpäin ja henkarien sekalaisen seurakunnan muukalaisvahvistuksena näköjään yksi muovirumiluskin. Mutta näillä mennään, uusiakaan kuvia en enää tähän hätään viitsi ottaa :)

I've had tonsillitis for the past few days and it's been awful but now I finally start to feel better again. Even so good that I did some painting today in our hall. I got tired of the uglyish yellow tone on the glass of the door so I repainted it gray. It's not the bravest choice but after one failed pick I wanted to go for something safe. And I haven't regretted this decision at all. I think that color suits the door very well!

(Viimeinen) ylistys astianpesukoneelle

Koittakaa kestä vielä yksi tiskausaihetta sivuava postaus :) Olo on nimittäin tällainen: ah astianpesukone, tuo arkemme pelastaja! Hermot lepää ja silmä lepää. Ja kolme kerrosta vetää mahtavan määrän astioita, oma kori aterimille on kyllä suorastaan loistava keksintö! Jos jotain huonoa pitää tuosta uudesta laitteesta keksiä, niin nuhdellaan häntä liian innokkaasta ilmoittamisesta kun pesu on valmis. Pari sievää äänimerkkiä riittäisi, ei olis pakko piipittää sitä kymmentä kertaa ja niin kovaan ääneen. Mutta kyllä tuo pieni luonnevika annetaan anteeksi, koska hyvät ominaisuudet voittaa tuon yhden huonon satanolla.

Tänään iski vielä siivousvimmakin ja keittiö saatiin pitkästä aikaa kuvattavaan kuntoon. Seuraava missio on pitää se tuossa kuosissa.. Saa nähdä miten käy, mutta kyllä se kummasti motivoi kun ei joka paikkaa enää valtaa likaisten tai kuivuvien astioiden armeija. Jännä homma, miten yhdellä koneella voi olla niin suuri merkitys arjen toimivuuden kannalta!

Ja kirpparilöytöjen esittely pala palalta jatkuu. Pyöreä kippo kotiutui eurolla ja on hoitanut pestinsä kapustavarastona moitteettomasti!

I can't tell you how much easier our every day life is now that we have the new dishwasher! And now I love our kitchen even more than before, because the integrated dishwasher makes it look sleeker and more consistent (I guess that's almost the right word for it).

The round vase I found from a flea market and it cost me a whole euro!



*Astianpesukoneesta saatu alennusta HTH:n blogiyhteistyön tiimoilta.

Pikkumiehen valtakunta

Vannomatta paras, niinhän sitä sanotaan. En kyllä koskaan varsinaisesti vannonut, mutta melkoisen vakaasti päätin ettei meille muuten sitä blogimattoa hankita. Poikasen huoneeseen ei kuitenkaan millään löytynyt sopivaa mattoa, ja kun nähtiin tuo kuuluisa matto alennuksessa Ikeassa, puhui miekkonen minulle järkeä. Mistä löydät tuohon hintaan noin ison maton, josta tykkäät? No en mistään ja niin tehtiin kaupat. Ja hyvinhän se tuonne istahtaa, ei siitä pääse mihinkään.

Seinällä komeilee yksi kirpparilöydöistäni. Sympaattinen vuodenaikajuliste on tarran mukaan ollut joskus opetusmatskua samassa koulussa, jossa minäkin olen pari vuotta peruskoulustani viettänyt. Ei kylläkään enää minun aikanani, mutta hauska juttu kuitenkin. Tuosta vanhasta kuvasta on kaunistuksen lisäksi vieläpä hyötyäkin, koska toivoa sopii että minä tuon lorun avulla oppisin muistamaan montako päivää missäkin kuukaudessa on. Ei tarvitsisi turvautua enää vanhaan kunnon rystystekniikkaan.. :)

I always thought that we wouldn't buy "the blog rug" but there it is now in our son's room. It was super hard to find a nice and affordable rug of that size so my hubby convinced me to buy this one. It does look good there so I'm happy!

The old poster is one of my recent flea market finds. It has actually been used as teaching material in the same school where I went as a kid, not during my time though.

Vaaleampi koti

Tattadaa, suuri salaisuus paljastuu: tällasta meillä ny on! Hiottu ja valkolakattu lattia näyttää paremmalta kuin ikinä uskalsin unelmoida ja kun kerran hommiin ruvettiin niin mies maalasi samaan syssyyn makkarin päätyseinänkin. Jotain sille piti joka tapauksessa tehdä, koska viime maaluusta yläreuna oli jäänyt niin epätasaiseksi. Palloteltiin eri vaihtoehtoja, edellinen tummempikin harmaa kyllä miellytti silmää mutta vaihtelunhalu vei voiton. Minä toivoin jopa persikkaista seinää, mutta mies ei mistään hempukasta sävystä niin innostunut ja päädyttiin kompromissiin, Tikkurilan Laastiin. Se on ihana, vaikka näyttikin alkuun aika pliisulta verrattuna aiemman tumman seinän tuomaan kontrastiin. Mutta eipä tuokaan taida ihan nykyiseen asuunsa jäädä, sillä muutama värimallilappunen polttelee jo takataskussa ja jotan kuviota tuohon tekisi mieli vähän rustata. Kuusikulmioita tai jotain vinoja linjoja ehkä.. We'll see!

Loppuun vielä vertailun vuoksi yksi kuva lattiasta ennen ja jälkeen. On siinä vissi ero ja todellakin parempaan päin! 

(älkää antako kuvien erisävyisyyden ja muiden muotoseikkojen häiritä, minoon niin amatööri enkä sitten millään jaksanut alkaa rassailla noita parempaan kuosiin. Sorryjorry.). 

Here are the changes in our home that I talked about in my last post. I absolutely love the new floor because it looks far better than I ever dared to imagine it'd be like. And at the same time with the floor varnishing, my husband painted our bedroom wall lighter gray. We liked the old darker one a lot, and this one looked a little lame at first compared to the contrast that the dark color had brought to our home. But now we've got used to it, and who knows if it stays that way for a long timn anyway.. I already have a couple of plans in stock. We'll see what happens!

Hiirveen hyvä fiilis

Arska armas hellii, saatiin systeri kylään ja huomenna on vapaapäivä. Elämä jotenkin nyt niin hymyilee, täytyypä hymyillä takasin!

Ps. uusi astianpesukonekin on tilattu, siitä lisää huomenna. Tälle oikeen ekstraleveä hymy.

It's been sunny and beautiful, we have my sister visiting us and I have tomorrow off from work. Life's good!

Kuka muuttuisi tuoliksi?

Minä katselisin tuota perintösyöttötuolia tuossa pidempäänkin, mutta isoherra 2-vee on päättänyt ettei siinä enää istuta. Piste. Nyt pitää istua oikealla isolla tuolilla niin kuin isi ja äiti ja sokkona lappaa sapuskaa naamaan. Ja hups, siinä sivussa lattialle ja pöydällekin kun ei oikein näe mitä siellä lautasella on eikä sitäkään missä se käsi menee.

Ongelmalle on juu olemassa yksinkertainen ratkaisu, juniorituoli. Mutta kun ei se niin yksinkertaista ole löytää sellaista minkä tahtoo. Ja sitten kun sellaisen löytää, niin tottahan toki se on juuri se, josta minä ja tilipussi ollaan vain ihan vähän eri mieltä.

Photo: http://www.hukit.dk

Kun tämän kerran bongasin, ei muut kandidaatit ole sen jälkeen tuntuneet miltään. 

Rakkautta ensisilmäyksellä.

Photo: http://www.hukit.dk

Odotellaan siis sitä kuuluisaa ja kaivattua rahasäkkiä tippuvaksi jostain. 

Siihen asti vedetään kai samalla sokkosyömislinjalla,

 kuin tähänkin asti.

We'd desperately need a junior chair for our son, because he refuses to sit in his high chair and he's still a bit too short to be sitting on an adult size chair. It's super hard to find nice junior chairs and of course the one I found costs a fortune. But it's so lovely I can't think of any other chair anymore!

Muutoksia pojan huoneessa

Poikasen huoneessa on pyöritelty vähän tavaroita uusiin paikkoihin. Mylläkkä lähti liikkeelle "köyhän miehen stringin" hankkimisesta, jonka tieltä sänky siirrettiin toiselle puolelle huonetta tapettiseinän viereen. Nyt on kirjoillekin kunnon säilytyspaikka, niille siis joista on jotain vielä jäljellä.. Varmaan puolet pojan kotikirjaston antimista on jo ihan säpäleinä tai vähintään jesarilla paikattuja.. Mikä siinä onkin, että niitä pitää niin rajusti rakastaa?

We bought "a poor man's String shelf" for the books and other stuff in our little one's room.