Kustille poljettavaa

Tässä osoitteessa eilen: minä väänsin kortteja. Aina yhtä ajoissa joka asiassa.

Mies irtisanoutui apulaisen hommasta jo siinä vaiheessa, kun ensimmäistä pelletti*rivistöä alettiin liimata. (* miehet-suomi-miehet: paljetti) Askartelukaupan tätikään ei kai oikein luottanut mun kykyihin, kun varovasti muistutteli epämääräisen tarvikekasan ja joulupostimerkkien ostajaa, että se lähetyspäivä on sitten huomenna.  Juu-u. Luu kurkkuun vaan kaikille epäilijöille, sillä niin vain lähti meiltäkin aamulla kasa tervehdyksiä tutuille ja kylänmiehille. 

The last day to send Christmas cards here in Finland was today, which means that I spent last night making cards. Always on time, no matter what.

My husband resigned from the project by the time we started gluing the first line of sequins, but  he did his best being my mental support. And I did it, this morning I had a pile of cards ready to be sent all around Finland. Yay! 

Adios!

Me lähdetään kohta miekkosen kanssa ihan kahelleen pienelle reissulle. Ekan kerran 1,5 vuoteen, vain me kaks. Pari yötä paatissa, päivä yhdessä mun lempparikaupungissa. Arvaatte varmaan missä? Sopi taas parhaiten meidän budjettiin..:) Mutta oikeastaan on ihan sama mihin mennään kunhan mennään.

Parin tunnin kiireetön aamupala, kiitos. Ei tartte huolehtia muusta, kuin siitä että omaan suuhun eksyy ruokaa. Kaikessa rauhassa kaupoissa kiertelyä. Omaa aikaa. Ei ketään, joka karkaisi heti kun silmä välttää (tai ei miehellä ainakaan ennen ole ollut tapana).

Ja aina välillä iso ikävä.

We are going to Stockholm for a short holiday with my husband. First time in 1,5 years just the two of us. Crazy. I'm going to enjoy every bit of it even though I'm sure I'm also going to miss that little cutie so much.

Hajamielisen hätävara

Arvatkaa naurattiko, kun avasin (kyllä, mukana olleilla avaimilla) perjantai-iltana kotioven ja huomasin sen taakse maalarinteipillä ripustetut avaimet. Taitaa tuo mies tuntea minut touhottajan vähän liiankin hyvin. Ajatteli varmaan, että parempi pelata varman päälle. Eipähän tarvitse sitten illalla alkaa miettiä rouvalle väliaikaista sijoituspaikkaa, kun se uuno on kuitenkin juuri tänään lähtenyt ilman avaimia liikenteeseen.

I laughed so hard when I opened our front door on Friday night (yes, with the keys that I had with me the whole day) and noticed these other keys hanging on the inside of the door. My husband sure knows me and my absent-mindedness too well. He must have thought that he'd better play it safe, so in the evening he doesn't have to try to figure out a place for me to go for the next two nights.

Vuokko ja moni muu

Kauppamatkan varrelta bongattiin näitä sinisiä kaunokaisia. Ihanaa, kun luonto vihdoin alkaa heräillä ja tienvarsia koristaa muutkin kuin lumen alta paljastuneet koirankakkakasat. Ne jokakeväiset tekstaripalstojen tunteiden kuumentajat..

Kuvat on sunnuntailta, kun oli meidän tämän vuoden eka jätskit ulkona- päivä. Itse ostin kolmella erilaisella suklaalla kuorrutetun kaloripommin, mies Kuningatar-tuutin. Miten niin kumpi meistä on enemmän perso makealle? 

Poikanenkin sai vähän maistella omalla tikullaan äidin jätskin uumenista kaivettua herkkua. En tiedä, yritänkö estää jotain väistämätöntä, kun vielä pidän tiukasti kiinni siitä ohjeesta, ettei mitään omassa suussa käynyttä laitettaisi suoraan lapsen suuhun. Jos tällä kuitenkin onnistuu välttämään reiät pojan suussa jopa kokonaan, niin mää tykkään jotta se on ollut kaiken asiaankuuluvan ronkkimisen ja säädön arvoista.

Tulipahan sillisalaattipostaus, melkoinen draaman kaari koirankakoista hampaiden reikiintymiseen..:)

We saw some beautiful Hepatica on our way to get the first ice creams of the year on Sunday. It's nice that the nature is finally waking up after winter and there's something else on the roadside than piles of dog poo..

I bought a triple chocolate coated calorie bomb and my hubby got a small ice cream cone with some berry jam. What do you mean which one of us is a worse sweet tooth!?

Ihana mieheni mun

Blogeissa kiertelee haaste, jossa pitää kertoa 8 hyvää asiaa itsestään. Minut haastettiin tekemään vastaava, mutta miehestä. Teki tosissaan gutaa oikein pysähtyä miettimään, että kuka tuossa vieressä tätä elämänpolkua jolkottelee, ja miksi. Kakkavaipantuoksuisessa arjessa ne toisen hyvät puolet tuppaa välillä hämärtymään. Tässä siis vähän siirappia, 8 asiaa joita rakastan miehessäni:

(ps. sisustuksestakin ja muista sellaisista tulossa pian taas postausta pitkästä aikaa, sain vihdoin kameran laturin lainaan:)

1. Sinulla on mahtava huumorintaju ja juttuja, jotka saavat minut takuuvarmasti nauramaan. Homma toimii toiseenkin suuntaan, olet varmaan yksi harvoista, kelle voin selittää minkä tahansa hölmöimmänkin tarinan ja tiedän, että ymmärrät.

2. Olet kadehdittavan reipas kotitöissä, melkeinpä se meidän talon "emäntä" paljon enemmän kuin minä. Lämmin ruoka odottelee, kun tulen töistä kotiin. Tartut imuriin ja rättiin paljon laiskahkoa vaimoasi herkemmin, ja silmänräpäyksessä olet siistinyt enimmät roinat lattioilta.

3. Osaat suhtautua elämään sopivan rennosti. Erittäin tarpeellinen ominaisuus, kun elelee tällaisen turhista huolehtijan ja panikoijan kanssa.. Kiitos, että olet sadat ja tuhannet kerrat jaksanut mua rauhoitella: "älä huolehdi, kyllä me tästä selvitään"!

4. Olet huippu isä, vaikka välillä itse muuta luuletkin. Ei ole mitään ihanampaa, kuin katsoa sinua pelleilemässä ja touhuamassa poikamme kanssa!

5. Jaksat mieheksi ihan ihmeellisen hyvin ravata kanssani sisustuskaupoilla ja miettiä erilaisia ratkaisuja. Ja onneksi makumme täsmäävät!

6. Sua kelpaa kattella ja sinulla on myös varma vaatemaku (näihin asioihin kiinnitin huomiota jo silloin 15-vuotiaana (!), kun ensimmäisen kerran tavattiin ja veit jalat altani:). Minun ei todellakaan tarvitse raahata sinua väkisin vaateostoksille tai vielä pahempaa: ostaa sinulle vaatteita kun et itse suostu..

7. Et ole mikään jämähtäjäluonne, vaan sopivasti seikkailunhaluinen. Ollaan jo saatu tehdä ihana pitkä ulkomaanreissu yhdessä, ja toivottavasti haaveemme muutosta pallon toiselle puolelle toteutuu vielä joskus (joka taitaa kyllä olla vähän enemmän minun toiveeni, mutta et ole pistänyt hanttiin, vaan olet valmis lähtemään jos se on joskus mahdollista).

8. Olet korvaamaton tietotekniikkatuki ja sinulta olen oppinut yhtä ja toista lisää tietokoneista. Puhelinneuvontakin onnistuu moitteettomasti, kun rouva on jossain kaukana ja säätää koneen kanssa.

Haastanpa jokaisen, jolta mies löytyy pohtimaan vähän tätä.:) Jos ei ole blogia, niin kirjoita vaikka jääkaapin oveen listaa. En usko, että siitä kukaan mies pahastuu vaikka vähän kehutaankin. Ja kanssabloggaajat, tarttukaa ihmeessä tähän onkeen. Tahtoo kuulla, miksi teidän siipat on justiinsa niitä parhaita!

I got a challenge to tell 8 things about my husband that I love. It's good to stop and think about these kind of things. Sometimes you forget all the best stuff in the middle of the poop diaper smelling every day life. I don't translate the whole thing because our friends just came over. Translation available in the next one again, and I promise I'll blog more about interior and such now that I finally got my camera charger back.

Siellähän minäkin

Rk Designin, Varpusen ja kumppaneiden myyjäisissä lauantaina siis, niin kuin varmaan joka toinen pk-seudun bloggareista. Mukaan tarttui tuo ensimmäisenä mainitun suunnittelema leikkuulauta, jota aion visusti varjella mieheltäni. Hän kun meni leikkaamaan kaikista maailman raaka-aineista sipulia ja kalaa sillä Marimekon laudalla, jonka antoi minulle synttärilahjaksi. Ei se onneksi pilalle vielä mennyt, mutta ei ollut kuulkaa sydäri kaukana. Minä olin ajatellut, että tuolla vähän paremmalla leikattaisiin vain sievästi vaikkapa joku sämpylä kahtia. Likaiset työt saisi edelleen hoitaa niillä vanhoilla muovisilla. Mies oli näemmä eri mieltä, mutta nykyään kantani taitaa olla tullut selväksi hänellekin. 

Ja sitten täytyy vähän hyvitellä tätä julkista parjaamista, että säilyy kotirauha: juu tykkään susta edelleen ja unohtelen jugurttipurkkeja sun just siivoamalle pöydälle ja tiskirättejä myttyrään, enkä tosiaankaan ole mikään pullantuoksuinen kätevä emäntä. Tasapeli?:)

Myyjäisiin palatakseni. Jäin vielä haaveilemaan Varpusen isosta säkistä, koska meillä on huutava pula lelujensäilöjästä. Tällä hetkellä ne makoilevat rumassa kirjakerhon vihreässä kassissa, mutta saavat siellä luultavasti ainakin seuraavaan palkkapäivään asti rauhassa ollakin..

Ps. Meidän uusi pyykinpesuaine-huuhteluainekombo haisee itseruskettavalle. Varokaa sitä tällä hetkellä tarjouksessa olevaa yhdistelmäpakettia. Enkä sitten ole raskaana, mulla on vain outo ja herkkä hajuaisti ihan perusominaisuutena.

I bought this very pretty cutting board from the sale happening Rk Design, Varpunen and a couple of others had on last Saturday. This one I'm going to keep out of reach of my husband, because he actually cut onion and fish on the Marimekko cutting board he gave me for my birthday. Luckily it's not totally ruined (yet) but believe me, I almost had a heart attack when I found out what he'd done. I had thought that the better board would just be used to cut a bun to half and the dirty work would still be done on the old plastic boards. My husband had other opinion, but these days he knows for sure what I think about it.

Then something to compensate this public diss to maintain peace at home: I still like you a lot and I do forget empty yogurt cans on the table you've just cleaned up, and I'm definitely not the perfect housewife. Are we even?

Back to the actual topic. I'm still dreaming of a big sack made by Varpunen, because we are lacking a proper place to hide all the toys. At the moment all that stuff is stored in an ugly green bag I got for free from a children's book club..

Älä kokeile tätä kotona. Vakuutamme, että tempun aikana kukaan ei loukkaantunut ja stuntpianistin turvallisuudesta piti huolta sankka asiantuntijoiden joukko.

Don't try this at home. We reassure you that no one was hurt during the trick and a generous amount of people were present to ensure the safety of the little stunt pianist.

Viikonloppu on mennyt maakuntamatkaillessa. Torstai-iltana lenneltiin tänne pohjoiseen ja eilen ajeltiin Kuopijoon ja takaisin. Sisko täräytti kihloihin ja eilen pidettiin Savossa pirskeet. Olipahan herkkuja tarjolla, vaikka itse sanonkin ja vaikka en niitä itse edes voinut maistaa jonkun aikaa vielä jatkuvan viljattomuuteni takia. Oli niiden oltava hyviä, niin urakalla me mamman kanssa niitä paakkelsseja ja kakkuja perjantaina väännettiin. Jossain sadannen pullan jälkeen meinasi jo iskeä turnausväsymys. Ohjeen mukaan pullia olisi kyllä pitänyt tulla monta kymmentä vähemmän. Joko me oltiin liian hyviä kohottajia tai liian huonoja mittaajia. No, eivätpähän ainakaan kesken loppuneet ne nisut.

Tänään on sitten vain otettu rennosti. Käytiin aamupäivällä vähän talsimassa keväistä pellonreunaa, pikkumies veti väsyneenä sikeitä rattaissa. Valoisuus on nimittäin tehnyt pojasta aamuvirkun ja kaveri herääkin nykyään jo aamuseitsemältä. Ei ehkä kuulosta pahalta monenkaan pienen lapsen vanhemman mielestä, mutta kun me ollaan totuttu niin hyvälle. Ennen poikanen posotti helposti yhdeksään tai puoli kymmeneenkin. Arkiaamuina tuo aikaisin herääminen on tietenkin ihan hyvä, mutta näin viikonloppuisin me unikeot sitten kinastellaan siitä, kumpi saa jäädä vielä hetkeksi nukkumaan. Tänä aamuna onneksi voitin.

We've been on the move this weekend. First we flew up north to my parent's on Thursday. Yesterday we drove couple hundred kilometers from here to Kuopio and back. My sister got engaged and we had their engagement party there. Parties are always nice, not the least because of all the good food. We spent all day baking on Friday but it  was so worth all the work. Although I have to admit that somewhere between the bun number 100 and 150 I almost felt like giving up. According to the recipe it should have become many less though. Either we were too good at raising them or too bad at measuring the ingredients. Anyhow, at least we didn't run out of them.

After all the activities, today we have just relaxed. In the early afternoon we went on a little walk along the springlike fields and enjoyed the beautiful sunlight, while little man slept happily in his stroller. He was very tired, because due to the increased light in the morning he has started to wake up at seven. Might not sound bad for many of you with little kids, but for us it's hard because earlier he slept easily until nine or even 9.30. Of course it's great that he wakes up early during the week, but on weekends we end up arguing who's turn it is to wake up together with him. Luckily I won this morning and got to catch Z's for a bit longer.

Yöllinen yllätys

Muutama yö sitten yläpuolella olevan kuvan makuuhuoneessa tapahtui odottamaton päällekarkaus. Pahaa-aavistamattomana nukkunut mies heräsi syvästä unesta siihen, kun hänen vaimonsa yllättäen syöksyi hänen kimppuunsa ja käänsi miesparan salamannopeasti selältä kyljelleen. Tämän jälkeen vaimo mutisi jotain epämääräistä ja jatkoi rauhassa uniaan.

Aamuisissa selvityksissä kävi ilmi, että vaimolla oli tapahtuneesta vain hataria muistikuvia. Ainoa, mitä hän kykeni palauttamaan mieleensä oli uni, jossa pariskunnan pieni poika oli tippumassa sängyltä, mutta äiti ehti onneksi pelastamaan pojan putoamiselta.

A couple of nights ago a sudden assault took place in the bedroom pictured above. A man slept unsuspectingly until he woke up because his wife attacked her totally out of the blue, and turned him super quickly from his back to his side. After this his wife mumbled something and fell back to sleep.

During the investigations in the following morning, the wife couldn't recall much about the incidence. She only remembered a dream she had, in which the couple's little son was about to fall off the bed, but luckily she was able to rescue him.

Noheva rikospaikkatutkija työssään. Tapauksen esitutkinta on vielä kesken.

A crime scene investigator busy at work. Preliminary investigation of the case is still going on.

Paperihäät

Eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä kirpeästä pakkaspäivästä, jolloin luvattiin rakastaa toisiamme kaikenlaisissa mäissä. Toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä moninkertainen määrä edessä!

<3

Yesterday was our second wedding anniversary. I hope there'll be a multiple amount of years together ahead of us!

Kuvat: Marko Liedes

Good old times

Naurettiin eilen miekkosen kanssa, että tässähän tulee ihan teiniajat mieleen, kun soitettiin videopuhelua Facebookissa. Elettiin nimittäin joitakin vuosia kaukosuhteessa ja silloin yhteyttä toiseen pystyi pitämään lähinnä soittelemalla ja netin kautta. Mese olikin auki monta tuntia päivässä, ja suttuisesta webbikameran kuvasta katseltiin kaiholla toisiamme.

Nyt tuohon kuvaan on tosin tullut mukaan myös vaikeasti aloillaan pidettävä pieni venkuaja, joka kaikin keinoin yrittää päästä näppiksen kimppuun kertomaan omat alkfadkfnsdsji-terveiset iskälle. Eroa on myös siinä, ettei onneksi enää tarvitse koko aikaa miettiä, että onko kuvakulma varmasti imarteleva. Tai näyttääkö tämä hymy nyt ihan idiootilta, ja mitähän se tästä paidastakin ajattelee. Mies kun on takuulla nähnyt jo kaikki ne virttyneimmätkin kotikalsongit ja ilmeiden koko skaalan, myös ne vähiten kauneimmat. Ja silti tuo tuntuu edelleen tykkäävän!

We had a lot of fun last night while having a video conversation on Facebook, because it reminded us of our teenage years. We had a long distance relationship for some years and we kept in touch mostly by calling each other and talking in the internet. Messenger was online for many hours a day, and we watched each other through the blurry picture of our webcams.

Nowadays there's also one little monster in the picture, who I'm struggling to keep still and not touching the keyboard. He'd love to write his own jasjfahöfisdfhu-greetings to daddy. Another difference these days is that I luckily don't have to make sure that the view angle is the most flattering at all times. Or to wonder if this smile looks stupid to him, or how does he like my shirt. For sure he's already seen me at my worst and also at my best, and it seems that he still likes me after all!