Toipilaan touhuilut

Enpä ehtinyt kuin vähän toista viikkoa paiskia töitä kesäloman jälkeen, niin iski angiina. Sitä on tämä viikko paranneltu ja nyt alkaa elämä taas voittamaan. Huh tätä kurkkukipua, en muuta sano!

Tänään olin jo sen verran tolpillani, että pistin maalaten eteisessä. Tuo väliovihan oli ennen keltainen, epäonnistuneen sävyinen sellainen. Maalikaupassa sävy oli vielä kaunis vaalea keltainen, mutta kun lyötiin se tuohon oveen se näytti lähinnä keltuaiselta. Nyt päätin että saa värikokeilut tämän oven osalta riittää ja turvauduin siihen tylsään ja tavalliseen, harmaaseen. Eikä muuten kaduta! Sävy on Tikkurilan Tuhka ja se on oikein oiva pari tuolle ovelle messinkinuppeineen.

En ole myöskään tainnut tänne asti laittaa kuvaa vaatetangosta työssään, joten siinä se nyt on hyvin arkisessa asussaan. Siellä on suomalaisten kansallistakki huppu nurinpäin ja henkarien sekalaisen seurakunnan muukalaisvahvistuksena näköjään yksi muovirumiluskin. Mutta näillä mennään, uusiakaan kuvia en enää tähän hätään viitsi ottaa :)

I've had tonsillitis for the past few days and it's been awful but now I finally start to feel better again. Even so good that I did some painting today in our hall. I got tired of the uglyish yellow tone on the glass of the door so I repainted it gray. It's not the bravest choice but after one failed pick I wanted to go for something safe. And I haven't regretted this decision at all. I think that color suits the door very well!

Vaaleampi koti

Tattadaa, suuri salaisuus paljastuu: tällasta meillä ny on! Hiottu ja valkolakattu lattia näyttää paremmalta kuin ikinä uskalsin unelmoida ja kun kerran hommiin ruvettiin niin mies maalasi samaan syssyyn makkarin päätyseinänkin. Jotain sille piti joka tapauksessa tehdä, koska viime maaluusta yläreuna oli jäänyt niin epätasaiseksi. Palloteltiin eri vaihtoehtoja, edellinen tummempikin harmaa kyllä miellytti silmää mutta vaihtelunhalu vei voiton. Minä toivoin jopa persikkaista seinää, mutta mies ei mistään hempukasta sävystä niin innostunut ja päädyttiin kompromissiin, Tikkurilan Laastiin. Se on ihana, vaikka näyttikin alkuun aika pliisulta verrattuna aiemman tumman seinän tuomaan kontrastiin. Mutta eipä tuokaan taida ihan nykyiseen asuunsa jäädä, sillä muutama värimallilappunen polttelee jo takataskussa ja jotan kuviota tuohon tekisi mieli vähän rustata. Kuusikulmioita tai jotain vinoja linjoja ehkä.. We'll see!

Loppuun vielä vertailun vuoksi yksi kuva lattiasta ennen ja jälkeen. On siinä vissi ero ja todellakin parempaan päin! 

(älkää antako kuvien erisävyisyyden ja muiden muotoseikkojen häiritä, minoon niin amatööri enkä sitten millään jaksanut alkaa rassailla noita parempaan kuosiin. Sorryjorry.). 

Here are the changes in our home that I talked about in my last post. I absolutely love the new floor because it looks far better than I ever dared to imagine it'd be like. And at the same time with the floor varnishing, my husband painted our bedroom wall lighter gray. We liked the old darker one a lot, and this one looked a little lame at first compared to the contrast that the dark color had brought to our home. But now we've got used to it, and who knows if it stays that way for a long timn anyway.. I already have a couple of plans in stock. We'll see what happens!

Aleshoppailua

Alennusmyyntien aikaan uskaltaa tehdä vähän erikoisempiakin hankintoja ja hyvä niin! Yksitoikkoinen vaatekaappini sai kauan kaivattuja värejä ja printtejä täytteekseen. Eikä nämä ole todellakaan jääneet hyllyjä koristamaan vaan viihtyvät päällä varmaan joka toinen päivä. Väriallergiasta voi sittenkin parantua!

Uudesta lattiastakin näkyy pieni siivu. Siinä väri väheni, mutta nyt se näyttää niin hyvältä että! Ei tuota uskoisi samaksi lattiaksi enää. Hionnalla ja lakkauksella saa tosiaan ihmeitä aikaan!

Kuvapläjäys keittiöstä

Keittiöstä toivottiin lisää kuvia, siinäpä niitä nyt on.

Niin kuin näkyy, välitilan lasitkin on jo paikoillaan. Tai jos totta puhutaan, vain yksi on oikeasti kiinnitetty ja kaksi tsillailee seinää vasten. Peeämässäoireisen eukon kärsivällisyys ei kestänyt yhtä lasia pitemmälle.. Täytyy odotella parempia aikoja ja jatkaa homma loppuun sitten. Lasit kiinnitettiin vahvalla kaksipuoleisella akryyliteipillä. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta toimii (ainakaan toistaiseksi ei ole laseja tippunut) ja ei näy mihinkään.

Alunperin haluttiin raudattomat, kirkkaat lasit, mutta minä tilasin ajatuksissani tavalliset. Vähän ne vihertää, mutta eiköhän silmä totu ja ärsytys laannu ajan kanssa.

Some readers have been asking for more picture of our kitchen. Here you go, finally. Another thing that finally happened is that we got the glasses for the walls. We attached them on the walls with a tough double-sided tape. Might sound a little crazy but it's really working and is a very invisible way to put them up.

Tapettia seinään

Kolme kuukautta tätä hetkeä on odotettu ja eilen se tapahtui. Saatiin laineet liplattamaan pojan huoneen seinälle. Salaa pitää aina käydä kurkkaamassa miten hieno siitä tuli. Tosi hieno. Kai tapettiinkiin voi rakastua? Kiitos äiti, oot sinä melkoinen tapiseeraaja! Vaikka tämä miljoonine viivoineen ehdittiin jo jossain vaiheessa julistaa tapetoijan painajaiseksi, niin ei sitä tuosta lopputuloksesta huomaa. 

(Ja kiitos papan ja postipaten, sai mamma apulaisineen työrauhan..:)

We finally got the wallpaper on its place in our son's room. Thanks mom for doing it, you're super!

Harmaa + minttu = ihana

Poikasen huoneen kaapeissa silmä lepää. Varsinkin kun iskee vertailukohdaksi kaappien alkuperäisen asun. Jos minun täytyisi nimetä tuo sävykoodi, tulisi siitä ehdottomasti kakka. Ja sen voin kertoa, ettei kakkaa ole ikävä.

Olen melkeinpä tyytyväisin tähän huoneeseen jo nyt, vaikka tapetti vielä puuttuukin. Sekin asia tosin korjaantuu tuossa kuukauden päästä, kun meille saapuu tapetointimaestro, toisin sanoen miun mammani. Sitä odotellessa!

I love how these cabinets in our little man's room turned out to look like. I love them even more when I look at the picture of them in their original color. If I had to name that color tone, that'd be poop for sure. And I can tell you I'm not missing that poop at all.

Heipat elähtäneelle eteiselle

Eteisen ja pojan huoneen kiinteiden kaappien kohtaloa pohdittiin paljon remppaa suunnitellessa. Lopulta päädyttiin säästämään ne, koska kunnossa ei pahemmin ollut moitittavaa ja hökötysten mitat oli niin outoja, ettei kohtuuhintaisia (lue: Ikean) kaapistoja olisi noihin paikkoihin standardimitoissaan voinut asetella. Mittojen mukaan teettäminen olisi syönyt niin valtaisan loven budjettiimme, että sitä vaihtoehtoa ei edes harkittu. 

60-luvun jokseenkin sympaattinen kiinteä kaapisto päätettiin siis säästää, ja sehän muuttui ihan erinäköiseksi, kun tunkkainen kermaan vivahtava väritys peittyi raikkaalla valkoisella. Puiset kirpparinupit dipattiin mustassa maalissa ja liimattiin paikoilleen. Liima epäilytti kyllä alkuun, ajattelin että se jää pojalle käteen ensimmäisellä kerralla kun hän päättää roikkua kahvasta. Mies nauroi ja käski kurkata liimapötkyn kylkeä. Kestää 2000 kg. Palataan tähän hätään siis silloin, kun kahvassa roikkuu 200 kymmenkiloista vekaraa..

Ps. Tervetuloa uudet lukijat, on aina mahtava huomata että joku uusi tyyppi on löytänyt tiensä tänne!:)

My hubby has worked hard on the cabinets in our hall and now they are finished. Quite a transformation from the stuffy creamy yellowish look they had before, to their bright whiteness now. The knobs we bought from the recycling center were dipped in black paint and glued on the doors.

Koskaan ei voi olla liian tarkka

Mulla oli jo pitkään visio vaatetangosta eteisen syvennykseen. Laittelin sähköpostia muutamaan takomoon ja yhden kanssa tehtiin kaupat. Tänään mies sitten meni hakemaan toiveideni mukaista tankoa sepältä. Tai sellainen sieltä olisi pitänyt tulla, mutta lopputulos ei ihan ollutkaan sitä mitä odotin. Kyllä minä kuvan piirsin, vielä oikein huippusuunnitteluohjelma Paintilla. Omaan silmääni se näytti hyvinkin selkeältä, kas tässä kuva

Toteuttajapuoli oli kuitenkin luullut piirroksen ylintä viivaa seinäksi ja nyt minulla on täällä puolet siitä mitä halusin. Jippijaijee..

Tarkoitus oli siis teetättää tuohon yksinäisten yläkaappien alle syvennykseen seinästä seinään ulottuva vaatetanko, jossa on alemmas laskeutuva osio hengareille. (näköjään en osaa sitä sanoiksikaan kovin selkeästi pukea, niin onpa ihme kun ei mun kuvatkaan aukea muille.. :) Periaatteessa idea voisi toimia noinkin, jos tangon ruuvaisi kiinni yläkaapin pohjaan. Se vaan mietittyttää, millaista painoa tuo pohja jaksaa kannatella. Eli yritän kuitenkin ensin lähestyä seppää viestillä ja tietustella, josko tangon ehkä sittenkin saisi fiksattua haluttuun muotoonsa.

Kehveli. Olin niin intona tästä etukäteen. Ensi kerralla piirrän pihapiirin pikkukivetkin suunnitelmiini, niin ei jää mikään epäselväksi.

Ever since I saw this apartment for the first time, I've wanted to have a metal clothing rack in the nook in our hall. I sent a picture of what I wanted to a couple of blacksmiths and made a deal with one. Today my hubby went to get home the finished rack. Looks good, but it's only half of what I ordered.. I know my picture is not the best of quality, but it looks pretty clear at least to me. He must have misunderstood that one of the lines is a wall, not part of the actual rack. Well, it would work out this way too if we put it hanging from the underside of the small cabinets up there. But I'm worried about how much weight it can hold up. So I still want to stick with the original plan and I'm going to contact the blacksmith and ask if it could still be fixed.

Dang. I was so thrilled about this in advance. Next time I need to get something done I'll sketch up everything, so there's no way my expectations would be misunderstood again.

The tapetti

Nysse saapui, tapettilähetys suoraan sateisilta ja sumuisilta saarilta. Kaiken jahkailun nro 1 ja 2 jälkeen päädyin lopulta tilaamaan tämän aaltoilevan mallin poikasen huoneen yhtä seinää koristamaan. Nappivalinnalta vaikuttaa ainakin vielä näin rullassa! Jos tästä ei saa lisäpotkua remppaan niin sitten ei varmaan mistään. Viikonloppuna aiotaan siis uusin voimin setviä tuota nimenomaista huonetta täyttävää rempparojua vähemmäksi ja toiveissa on, että ensi viikolla pakerretaan jo pintojen kimpussa. Kovasti polttelis jo nähdä mitä tästä tulee!

My wallpaper order from England arrived today. After all the hesitating I finally decided to go for this wavy one to decorate one wall of our son's room. I'm very happy with my choice right now! This might even give us a little boost to continue the renovation. So in the weekend we're planning to get rid of all the junk in that room and hopefully next week we'll be working on the walls and the floor. I can't wait to see how it all looks when it's ready!

Homma etenee

Eteisessä on maalisuti viuhunut, yleisesti ottaen vieläpä ihan onnistuneesti. Jos ei lasketa sitä tästäeitulemitäänapuagoogleeisieltäkäänmitäänlöydyräjäytänkökokoseinän- kohtausta, jonka liitutaulumaali sai aikaan. Minä vauhkosin, mies piti napit tiukasti korvissa ja jatkoi maalaamista. Ensimmäinen maalikerros näytti kyllä suorastaan järkyttävältä. Pinta ei ollut pimeässä tihrustaessakaan yhtään tasainen ja valkoinen kuulsi läpi sieltä täältä. Lisäksi yläosaan silmämääräisesti lätkäisemäni teippi oli vinompi kuin Pisan torni. Toinen kerros maalia teki onneksi ihmeitä ja vahingosta viisastuneena yläosan teippikin aseteltiin paikoilleen oikein vatupassin kanssa.

Aurinkoiseen välioveen olen oikein tyytyväinen, vaikka myönnetään nyt, että sekin aiheutti minussa alkuun pienen sävydepiksen. Maalien ostaminen on totta vie hankala laji, kun väri näyttää lopullisessa paikassaan aina niin erilaiselta kuin niillä 5x10cm liuskoilla. Nyt täällä sitten pohditaan, maalataanko oven puuosat valkoisella vai mustalla. Tällä hetkellä olen kallellaan valkoisen puolelle, koska se saattaisi saada tuon keltaisen sävyn näyttämään vielä vähän kirkkaammalta.

We have made some progress again here. The glass on the door is now bright yellow and one wall got some chalkboard paint on it. The chalkboard looks great now, but I can tell you that after the first layer of paint I was ready to explode the whole thing. Luckily another layer made a huge difference and now it looks just the way I want it to look. 

Kurkistus keittiöön

Nyt loppuu se jännityksessä pitäminen: vihdoin keittiö alkaa olla valmis ja tässä on muutama kuva todisteeksi. Vielä täytyy laittaa uuni ja astianpesukone paikalleen sekä muutama sokkeli, listoja ja sähköjä. Sitten saakin jo heittää mäkeen nuo ihanan pirtsakat vaaleansiniset suojakalvot ja paljastaa kaapit kaikessa valkeudessaan. 

Keittiö on tietenkin edelleen yhtä pieni kuin ennenkin, mutta yläkaappien jättäminen pois toiselta puolelta avartaa tilaa hurjan paljon.  Avaran vaikutelman lisäksi olen erityisen tyytyväinen liesituulettimeen sekä tason ja altaan väriin. Hyväkuntoinen hana on ainoa asia, joka vanhasta keittiöstä pelastettiin ja sekin sopii kokonaisuuteen tosi hyvin. Huh ja jes. Ei valittamista ollenkaan!

Huomenna tulee odotettu vieras kaukaa Australiasta asti, joten päätettiin suosiolla muuttaa vasta ensi viikon alussa ja keskittyä viikonlopun ajaksi nauttimaan harvinaisesta seurasta. Lisää juttuja uudesta kodista tulossa siis taasen seuraavalla viikolla!

Here it is finally, our new kitchen! There are still things to do though as you can see. The oven and dishwasher need to be moved to their right places and a couple of other little things has to be done. After that we'll be able to remove those lovely light blue protective coatings and reveal the glossy white cabinets.

Naturally the kitchen is still as small as it has been but I think the fact that we don't have any upper cabinets on the other side makes it look more spacey. I'm also very happy about the kitchen hood as well as the color of the counter and the sink. Nothing to complain about at all!

Tomorrow we'll get a special guest all the way from Australia and that's why we decided to move our stuff in the new home next week instead of this weekend. For a couple of days we just want to enjoy the company of a rare visitor!

Apdeitti ja tapettipohdintoja

Image sources: 1, 2 , 3, 4

No niin ihmiset rakkaat, täällä sitä vihdoin taas ollaan näppiksen äärellä naama ja kädet maalitahroissa. Meillä oli miekkosen kanssa tänään harvinainen yhteinen vapaapäivä ja saatiinkin paljon remppahommia rouhittua eteenpäin. Melkein kaikkien huoneiden katossa on tätä nykyä kerros kamalalta käryävää ainetta (tixojotain) ja parissa seinässä pohjamaali. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta voi peijjuuni että tuo remontointi on aikaavievää puuhaa kaikkinensa. Enemmän kuin tyytyväinen tässä saa siis päivän aikaansaannoksiin olla!

Paljastetaan vielä, että keskeltä olohuoneen lattiaa löytyy myös pari muuta aihetta iloon. Eilen saapui köökimme kasattuna  (ah, luksusta) Tanskanmaalta ja tänään roudattiin tupaan tuliterät keittiömasiinat ja vempaimet. Ensi viikolla pitäisi päästä ne asentamaan ja sitten lupaan laittaa kuvia ihan paikan päältä.

Ja eihän tämä blogi olisi enää entisensä, jos ei joka toisessa tekstintekeleessä yhtä ongelmaa olisi. Tässä tämänpäiväinen: millainen tapetti laitetaan pojan huoneen seinälle? Haaveilin saavani tuolle seinälle ystäväiseni taiteilemana jotain kaunista, mutta seinä oli eri mieltä. Se ei suostunut tasoittumaan riittävän säädylliseen asuun ja kärsii tästä syystä peittotuomion.

Kuvassa komeilee kolme vahvaa vaihtoehtoa tapetiksi. Yksi niistä, numerolla kolme kilpaileva kaunokainen on kylläkin jouduttu diskaamaan kalleutensa vuoksi. Hyvin valitettavaa, mutta pakon sanelemaa. Mille noista jäljellejäävistä sinä antaisit äänesi? Saa toki kuuluttaa jos mielessä olisi muitakin hyviä vaihtoehtoja. Varoitus, mää oon kranttu. Ei mitään liian poikamaista tai tyttömäistä, ei migreenikuviointia, ei liian lapsellista, ei varsinkaan mitään tällaista. Pyrin herättämään lapsen oppimishalun (!?) jollain muulla keinolla kuin yltiövärikkään tapetin avulla..

Hi guys, I'm back with my hands and face covered with paint. Today we both had a day off so we finally made some progress renovating our apartment, which painting the ceiling and some walls for the first time. Our new kitchen and appliances have arrived too and they are now hanging around in the middle of the living room waiting to be set up. 

I also have one question again for you my readers: which one of the wallpapers in the picture above would you choose for one of the walls in our little one's room? The beauty number three has been disqualified though, due to it's expensivity. And if you happen to have something else in mind, speak out but remember, I'm picky. Nothing too boyish or girly, nothing too childish either, no migraine-causing patterns, nothing overly colorful..

Tänään ohjelmassa

Reikien ja halkeamien tasoittelua. En tiedä onko tässä asunut kotigalleristi vai porausaddikti.

Niin tai näin, reikiä oli järjettömän monta.

Raskas työ vaatii raskaat ruuat. Viimeisetkin tapetinpalaset saatiin irti. Oli melkein mansikkakakun paikka.

Ah tuota valon määrää! Ei ole ollut öljykriisistä haisuakaan, kun näitä ikkunajättiläisiä on lyöty paikoilleen.

Today I finally got every single little piece of wallpaper removed. Yay! Almost felt like a moment worth of a nice strawberry cake. My hubby and his uncle spent the day working with all the holes in the walls. There must have been a home gallerist or a drilling addict living here because I can tell you there were a lot of holes. 

Ps. I'm so happy about the huge windows and the amount of natural light they let in! Let's see if I'm still this happy when we get the electricity bill in the winter..

Terveisiä remppalandiasta

Tässäpä pikainen kurkistus uuteen tupaan teille blogin lukijoillekin. Kovin paljon ei ole ehtinyt koneella istumaan tai mitään muutakaan ylimääräistä tekemään viime aikoina. Alkuviikon ajan on päivän (kiro)sana ollut tapetti. Sitä on revitty ja revitty ja revitty. Välissä kostutettu ja taas revitty. Illalla kun on silmänsä ummistanut, on verkkokalvoilla pyörinyt vain tapetinrepaleita. Toivottavasti tämä tosiaan on se rasittavin osa remontointia.. Ja kaikesta hajoilusta huolimatta ollaan ihan liekeissä meidän projektista. Seinien lisäksi olemme ehtineet paljon muutakin: vanha keittiö on purettu, uusi keittiö ja kodinkoneet tilattu sekä muovimatto revitty koristamasta keittiön ja toisen makkarin lattioita. 

No, sitten taas pari kysymystä teille ystäväiset. Kertokaahan ensiksi, mitä tekisitte tuolle lattialle? Materiaalina on ilmeisesti suhteellisen laadukas tammiparketti, jonka olin jo vetäisemässä Betoluxilla valkoiseksi, mutta muut ovat heittäneet kapuloita rattaisiin. Pikkuhiljaa alan myöntyä, koska maalaaminen olisi ehkä turhan lopullinen teko noin hyväkuntoiselle lattialle. Vaihtoehdoiksi jäävät tämänhetkiseen kellertävähköön parkettiin tyytyminen tai kallis hiominen ja lakkaaminen uudelleen. Mielipiteitä, anyone?

Toinen probleema, tuo ah-niin-60-lukulainen väliovi. Tässäkin pallotellaan kahden vaihtoehdon välillä. Lasin maalaaminen lasimaalilla vai lasin poisto ja tilalle todennäköisesti liitutaulumaalilla maalattu vaneri? Vai ehkä jotain ihan muuta?

Ps. Kuvat otettu ennen tapettiturnajaisia. Nyt tuolla on ihan vähän erinäköistä, kamera vain on maannut akku tyhjänä laukun pohjalla niin tämänhetkisestä tilanteesta ei ole valitettavasti näyttää kuvaa.

Here's a little sneak peek on our new apartment that we have been renovating during the past week. (Which explains the silence here on my blog, I try to improve with this from now on again. ) Mostly we've been removing the wallpapers from the living room and the master bedroom. It's been such a struggle sometimes but finally we're almost done with it. I have seriously seen shreds of wallpaper in my eyes while trying to fall asleep at night. Luckily we've also got something else done there: the old kitchen is demolished and new one is ordered as well as all the new appliances for cooking. Oh and let's not forget that the awful plastic mat that covered the floors of the kitchen and the other bedroom is gone too.

I also have a couple of questions again to ask you. First of all, what would you do with that floor? Apparently it's a pretty good quality oak parquet, which I was actually going to paint white but now I've become a little hesitant as so many people have told me not to. I guess we're left with only two options: either be satisfied with the floor as it is (kind of yellowish) or get it polished and varnished, which is really expensive. Thoughts, anyone?

Another problem is that oh-so-from-the-60's door. Two options again, either painting the glass with a glass paint or getting rid of the glass and replacing it with a painted piece of plywood. I don't know..

Viimeiset valitukset

Anteeksi, tiedossa vielä muutaman kappaleen verran remonttivuodatusta. Minkäs teet, olen vain niin itsepäinen. Jos jotain päähäni saan, ei se sieltä kovin helposti lähde ja tällä kertaa tuntuu vievän yöunetkin mokoma päähänpinttymä.

Tilanne on nyt se, että todennäköisesti sunnuntaina saadaan avaimet uuteen kotiin, jos edelliset asukkaat on saaneet kamppeensa roudattua ulos. Ensi viikon torstaihin heillä on siihen aikaa sopimuksen mukaan, mutta jos asunto vapautuu aiemmin niin ei totisesti valiteta. Sormet syyhyää jo ihan kiitettävästi päästä remppaamaan. Totta puhuen tämä viivytys on ollut hyväkin juttu. Olen ehtinyt kaikessa rauhassa (mieskin toki, mutta minun kriisini tämä enemmän on) opetella hautaamaan haaveitani uudesta pohjasta ja pohtimaan hyviä ratkaisuja vanhaan. 

Yhdessä vaiheessa kylläkin päätin yrittää vielä kerran. Soittelin vaikka mihin tekniselle isännöitsijälle, rakennusvalvontaan, tutulle LVI-suunnittelijalle ja aina välissä miekkoselle. Näytti jo melkein valoisalta ja ehdin hetken iloita. Viimeisen naulan tähän arkkuun löivät kuitenkin byrokratia ja rakennusvalvonnan heput, jotka tietenkin lomailevat niin kuin muukin Suomi. Kesäsijaiset tekevät vain välttämättömän, enkä usko  meidän tavisten keittiönsiirtohaaveiden olevan kovinkaan korkealla prioriteettilistalla. Ei ehtisi luvat varmaan edes siihen heinäkuun loppuun, jolloin meidän olisi tarkoitus jo muuttaa uuteen. 

Hyvää kannattaisi toki odottaa, mutta asunnon nykyisen keittiön suhteen edes laitteiden toiminnasta ei ole takeita, joten senkään väliaikaisen käytön varaan ei voi laskea. Lisäksi tunnen itseni jo sen verta perusteellisesti, että tiedän, etten voi muuttaa kovin keskeneräiseen kotiin. Vaarana nimittäin on, että asumme keskeneräisyyden keskellä vielä viiden vuoden päästäkin ja sitä en halua.

Eli nyt kai sitten lopullisesti on todettava: se siitä. Ei tätä tyytymistä kylläkään helpota se, että monet ovat kehuneet vuolaasti suunnittelemaani pohjaa ja rohjenneet jopa väittää minun olevan täysin väärällä alalla... Argh. Mutta nyt lupaan ja vannon, että tämä valitus loppuu ja jatkossa keskityn oman kodin omannäköiseksi remontoinnin hyviin puoliin. Muistuttakaa, jos tämä lupaus unohtuu.:)

Probably next week we'll get the keys to our new home and will be able to start renovating. I'm really looking forward to it but at the same time I'm still struggling to forget my dreams of the better floor plan. I really tried to make it work for the one last time, but this time those dreams were shattered because I was told that it can take more than 2 months to get the much needed construction permit. Oh how I love the super complicated bureaucracy here in Finland.. 

But now I promise I'll quit whining about this here and from now on concentrate on the positive sides of really getting our own home and getting to make it look the way we want. 

Joutuu tyytymään

Vähän hattu kourassa ja nöyränä tyttönä täytyy nyt tulla kertomaan, että uudessa asunnossa on sittenkin mentävä sillä mitä on. Pohjan suhteen siis, ja puhtaasti budjettisyistä. Kysyttiin kyllä tarjousta keittiön siirrosta remppafirmasta ja vaikka sieltä kohtuullista hintaa esitettiinkin, oli tehtävän työn määrä niin valtaisa, että se kaikki olisi nielaissut koko remonttiin varatun eurokasan. Kokonaan itsekään ei uskalleta tehdä tällä olemattomalla remontointikokemuksella (eikä oikein voidakaan kaikkien lupa-asioiden ja vastaavien mestarien ja muiden tarpeen vuoksi).

Olisihan ne uudet putket toki siinä nykyisen olkkarin paikalla olleet kerrassaan mainioissa asemissa, mutta pelkkien seinästä töröttävien putkien avulla on kuulemani mukaan aika hankala kokata. Eikä niihin oikein mahdu murto-osaakaan allekirjoittaneen kiitettävästä astiakokoelmasta säilömään. On siis tylysti haudattava nämä unelmat ja kehitettävä jotain tilalle, ei tässä muu auta.

Kyllä sen oikeastaan tiesi jo etukäteen, ettei tuollaista hommaa ihan markalla tai kahdella tehdä. Silti halusin yrittää ja pakko myöntää, että harmitti ja edelleen harmittaa aika lailla. Mutta turkanen, tähän en kyllä jää märehtimään. Nyt pistetään kaikki mahdolliset parhaat ideat nippuun ja niiden avulla me muuten loihditaan siitä hyvä ja toimiva. Kaikista puutteista välittämättä. Eikä se ainakaan mikään puute ole, että minä, joka olen valitettavan kaukana reippaasta kodinhengettärestä, saan rauhassa jättää romppeet ja skeidat piiloon keittiön puolelle vieraita kestiessäni. Ja makkarit on niin isoja, että molempiin mahtuisi vaikka kaksi parisänkyä, mikä kyllä ei sinällään ole mitenkään toivottavaa kun ei tässä mitään kommuunia olla perustamassa. Tuli vaan mieleen ensimmäisenä mittarina, jonka avulla tuosta huoneiden koosta voi leuhkia. Että repikää vaikka siitä nyt sitten.

Kaikesta tästä märmätyksestä huolimatta olen siis edelleen hyvin onnellinen tuleva asunnonomistaja. Muutaman haasteen edessä oleva sellainen kylläkin, mutta otetaan haasteet vastaan ja katsotaan mitä tästä tulee. Toivottavasti jotain hyvää!

I'm a bit embarrassed to say this, but the truth is that we can't make the changes to our new apartment's floor plan that we wanted. It'd have been too expensive to have someone do it for us and because we don't have too much experience in renovating we didn't want to try doing it ourselves. So we just have to stick with the existing plan and make the new kitchen as functional as possible even though the space for it isn't very large. 

If I try to look on the positive side of things, at least I will not have to worry about the mess in the kitchen when having guests over. Which suits me more than well as I'm not the briskest housewife in town.. And the bedrooms will be very spacious which is nice too.

So don't get me wrong, even after all this whining I'm still a really happy home-owner-to-be. Who has a couple of challenges ahead but I'll take them and see what happens. Hopefully something great!