Makuuhuoneen suunnitelmat

 
Nyt kun raksalla on jo ensimmäinen pohjamaalikerros pinnassa, ovat väri- ja materiaalivalinnat entistä ajankohtaisempia. Kohta on jo pakko tehdä niitä lopullisia päätöksiä! Meidän makkarin osalta suunnitelmat ovat onneksi olleet selvät jo pitempään.

Seinät maalataan kauttaaltaan Tikkurilan upealla Nefriitin sävyllä, jonka toivomme tuovan tilaan sopivan utuista, pehmeää tunnelmaa. Vanerinen sängynpääty on ollut meillä jo vuosia ja tahdonkin nyt uuteen kotiin pukea sille uudet vaatteet. Suunnitelmissa on päällystää vaneri paanukaton tyyliin, joko vanhoilla nahanpaloilla tai esimerkiksi korkilla. Minut tuntien, projekti voi olla jonkin aikaa ajatuksen tasolla, mutta eikös sitä sanota että hiljaa hyvä tulee.. Hemin Key-yöpöydät hankittiin jo edelliseen kotiin enkä malta odottaa että pääsen taas kaivamaan ne kaapista, johon ne oli vuokralla asumisen ajaksi pakko työntää tilanpuutteen vuoksi. 

Sängynpäädyn molemmille puolille tulee paikat valaisimille kattoon ja yöpöytien kohdalle pistorasiat missä voi sitten kumpainenkin luuriaan latailla. Päätyä pääsee valaisemaan toissa vuonna joulupaketistani kuoriutunut kuparinvärinen Work lamp, ehkä täytyy yrittää olla tosi kiltisti ja toivoa sille toveria ensi jouluksi ;)

Makuuhuoneen yhteyteen halusimme vaatehuoneen, joka jää suurimmaksi osaksi piiloon väliseinän taakse. Ihanaa arjen luksusta! Kuten myös se, että huoneestamme on suora käynti liukuoven kautta pesutiloihin ja saunaan.
  
All the walls of our bedroom will be painted in a beautiful greyish green and I can't wait to see the result! I'm also going to update the plywood headboard we've had for years, and somehow make shingle pattern on it. Probably by using pieces of old leather if I happen to find enough, or maybe cork. Let's see!

Another thing I'm so looking forward to is having a proper walk-in closet in our room as well as straight access to bathroom.

Vaivan arvoinen vaneri

Pari päivää sitten kurvattiin vanerikaupoille. Rouva unohti ottaa mitat, joten summamutikalla mentiin, eikä siinä mitään. Nappiin meni siltä osin, se selvisi kotona. Mutta ennen kotiinpääsyä tapahtui paljon. Se nimittäin meni kauas napista, ettei tuo pahainen vanerinpala mahtunut meidän autoon vaikka kaikki takapenkit kaadettiin ja kaikki mahdolliset kommervenkit kokeiltiin. Mies oli sitä mieltä, että sinähän tuon halusit ja niin löysin kohta itseni bussista valtavan vanerin kanssa. Ensimmäiseen linjuriin pääsin sisälle, vaihtobussista käännytettiin ovelta. Siinä vaiheessa jäljellä oli vielä pari kilometriä ja ei auttanut muu kuin ottaa vaneri kantoon. Ensin kannoin pään päällä, sitten vasemmalla kädellä ja oikealla ja sama alusta. Olipahan iltalenkkeilijöille viihdettä! (terveisiä vaan jos tunnistat itsesi)

Kaukana ei ollut, että olisin nakannut koko komeuden jorpakkoon. Mutta onneksi löytyi sinniä ja sopivasti jerkkua ranteesta, koska paljon tyytyväisempi en voisi tuohon uuteen sängynpäätyyn olla!

This piece of plywood traveled to our home by bus together with me, because we couldn't fit it in our car. At some point of the journey that also consisted of a lot of carrying and cursing, I was almost ready to throw the whole thing away. But now I couldn't be happier! I love the result and I think it was all worth it in the end.

13 euron kasvojenkohotus

Loputkin kesäisistä kirppissaaliistani alkavat löytää paikkansa tässä mökissä. Kympillä irronnut, vähän elämää nähnyt tuoli (yksi niistä kolmesta jotka kotiin roudasin) sai paikan yöpöytänä. Ja ettei paran ihan yksin tarvitse päivystää niin seuraa pitää kolmen euron lamppu. Lamppu oli ostettaessa ruskea, mutta mies suhautti sen kuparisprayllä uuteen loistoon. 

Simppeliä, levollista, tyhjät seinät. Jotain vanhaa ja sitä rataa, näillä mennään nyt jonkun aikaa!

Ps. Angiina numero kaksi iski ja on pitänyt allekirjoittaneen hiljaisena blogin puolella. Nyt sormet ja varpaat ristiin että tämänkertainen hevoskuuri tepsii ja vie pöpön lopullisesti!

The rest of my flea market finds have found their spots in our home. I love the old chair as a bedside table and my husband did a great job with the old lamp that keeps company for the chair! The lamp used to be dark brown, but now it's shiny again after some copper spray treatment. 

Vaaleampi koti

Tattadaa, suuri salaisuus paljastuu: tällasta meillä ny on! Hiottu ja valkolakattu lattia näyttää paremmalta kuin ikinä uskalsin unelmoida ja kun kerran hommiin ruvettiin niin mies maalasi samaan syssyyn makkarin päätyseinänkin. Jotain sille piti joka tapauksessa tehdä, koska viime maaluusta yläreuna oli jäänyt niin epätasaiseksi. Palloteltiin eri vaihtoehtoja, edellinen tummempikin harmaa kyllä miellytti silmää mutta vaihtelunhalu vei voiton. Minä toivoin jopa persikkaista seinää, mutta mies ei mistään hempukasta sävystä niin innostunut ja päädyttiin kompromissiin, Tikkurilan Laastiin. Se on ihana, vaikka näyttikin alkuun aika pliisulta verrattuna aiemman tumman seinän tuomaan kontrastiin. Mutta eipä tuokaan taida ihan nykyiseen asuunsa jäädä, sillä muutama värimallilappunen polttelee jo takataskussa ja jotan kuviota tuohon tekisi mieli vähän rustata. Kuusikulmioita tai jotain vinoja linjoja ehkä.. We'll see!

Loppuun vielä vertailun vuoksi yksi kuva lattiasta ennen ja jälkeen. On siinä vissi ero ja todellakin parempaan päin! 

(älkää antako kuvien erisävyisyyden ja muiden muotoseikkojen häiritä, minoon niin amatööri enkä sitten millään jaksanut alkaa rassailla noita parempaan kuosiin. Sorryjorry.). 

Here are the changes in our home that I talked about in my last post. I absolutely love the new floor because it looks far better than I ever dared to imagine it'd be like. And at the same time with the floor varnishing, my husband painted our bedroom wall lighter gray. We liked the old darker one a lot, and this one looked a little lame at first compared to the contrast that the dark color had brought to our home. But now we've got used to it, and who knows if it stays that way for a long timn anyway.. I already have a couple of plans in stock. We'll see what happens!

Laatuaikaa

(mitä tämä linssi tekee tuolle putkelle? ei se oikeasti ihan noin mutkalla ole)

Mistä on hyvä viikonloppu tehty? Laatuajasta perheen kanssa tietty! Aloitettiin perjantaina polskimalla Flamingossa, jossa pikkumies veti käsipohjaa kuin vanha tekijä ja liukui pelottomasti isommistakin mäistä. Tänään korkattiin jätskikausi huitaisemalla huiviin pehmikset Kaivarin mutterissa. Huitaisu on aika sopiva termi kuvaamaan tuota tapahtumaa, koska vaikka mittarissa välkkyikin tänään jo varsin kesäiset lukemat, niin kyllä merenrannassa tuuli vielä melkoisen kylmästi. 

Mitähän huomenna? Sen jätän noiden kahden seremoniamestarin päätettäväksi. Aamulla aion vain kääntää kylkeä, kuunnella kolinaa keittiössä ja odottaa koiranunta nukkuen tarjoilua sänkyyn. Niin ne äidit kai aina tekee. :) 

We've had a great weekend so far. Swimming in Flamingo water park on Friday and summer's first ice creams by the sea today.

Vähän teippailin

Sen piti olla hieno. Vastaus suurkaupunkikaipuuseeni. Myöhäinen heräämiseni blogimaailmassa riehuneeseen teippailuvillitykseen. Hartaasti leikkasin ja teippailin iltahämärissä. Hieno se minusta itse asiassa olikin, mies ei innostunut ihan yhtä paljon. Vähän vinksahtanut ehkä kuten tekijänsäkin, se täytyy myöntää, mutta tykkäsin silti. 

Aamu valkeni ja totuus siinä samalla: sähköteippi ei näemmä ole mitään washiteippiä. Mikä lie terroristi oli iskenyt yön aikana torneihini ja pelkät rauniot oli jäljellä. Kivat sille, revin koko systeemin irti. 

Ehkä kokeilen myöhemmin uudestaan ihan sillä the teipillä, ehkä en. Nyt katsellaan taas hetki harmaata seinää sellaisenaan ja korjaillaan kolahtanutta askartelijan itsetuntoa.

Ps. Huomatkaa kolme tyynyä sängyssä. Hyvän omassahuoneessanukkumisputken jälkeen pikkumies on taas alkanut juoksennella öisin. Silmäpusseillani voisi aurata tietä tuolla aina vaan kasvavassa lumimäärässä ja olen melkein oppinut juomaan kahvia.

It was supposed to be cool. I cut and taped for quite some time in one evening this week. Actually I first thought it did look cool, until I found out the next morning that electrical tape certainly is not washitape. Half of the whole thing had fallen off the wall.

Keep your stupid washitapes. At least for a while, I have to recover from this disappointment first.

Mitä missä milloin

Asiaankuuluvat vuosimuistelot tuloo tässä.

Tänä vuonna minä palasin töihin, hain lentokentältä au pairin, opin paljon itsestäni ja muista, vein samaisen tyypin aika paljon aiottua aiemmin takaisin lentokentälle ja lapsen päiväkotiin itku kurkussa, totuin lopulta ajatukseen eikä laitosmaisuuskaan enää ahdistanut, kiitos ihanien hoitajien.

Tänä vuonna me kyllästyttiin vuokrankorotuksiin, kahlattiin asuntoilmoituksia haaveissa putki- ja kylppäriremontoitu, muuten pommikuntoinen kämppä, löydettiin yksi juuri sellainen ja ostaa pätkäytettiin, remontoitiin hiki hatuttomassa päässä koko heinäkuu, yritettiin, erehdyttiin ja onnistuttiin, muutettiin aivan keskeneräiseen kotiin elokuussa ja jatkettiin rassailua pikkuhiljaa asumisen lomassa.

Tänä vuonna myös juhlittiin 1-vuotiasta pikkumiestä, saatiin odotettuja Australian vieraita, venytettiin penniä ja budjettimatkailtiin Ruotsissa. Tänä vuonna kesällä satoi vettä ja keskellä talvea satoi vettä, auton mittari kääntyi yli kahdensadantuhannen, lähes huomaamattomat silmälasini vaihtuivat erittäin huomattaviin, en leikannut kertaakaan hiuksiani ja tein varmaan yhtä paljon puuroa kuin tähänastisessa elämässäni yhteensä.

Melko hyvä vuosi se oli. Ja se kului nopeasti.

This year I went back to work, our little one started at the day care which I found very difficult at first but as time went by, got used to that too. We bought our first own apartment, did a lot of renovation, made some mistakes but learned a lot, moved into an unfinished home and did the rest little by little. We also celebrated an 1-year old, had much anticipated guests all the way from Australia, and so on.

I think this year was a pretty good one.

Monitoimihuone

Melkoinen all-in-one on tällä hetkellä tämän pariskunnan makkari. Yhdistetty makuuhuone, lastenhuone, leikkihuone ja työhuone. Ihan kätevää yleensä joo, mutta kyllä mä ihan mielellään edes nuo lelut heivaisin muualle. Kyseinen tavara ei siis yleensä sijaitse mitenkään niin siistissä järjestyksessä kuin kuva ehkä antaa ymmärtää, vaan ympäri kyliä niin kuin leluilla on kai tapana. 

Siitä en kuitenkaan ole yhtään varma, että raaskitaanko laittaa poju omaan huoneeseen nukkumaan sitten, kun toinen makkari ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa valmistuu. Onneksi tilaa on meille kaikille kolmelle tässäkin, niin ei sillä asialla ole mitenkään kiire. Taitaa olla äidillä tässä(kin) asiassa vielä pitempi napanuora kuin lapsella.. Tuntuu, että toisella puolella asuntoa oleva huone on niin kaukana, vaikka ei sinne ole kuitenkaan kuin muutama hassu metri.

Minkä ikäisenä te olette laittaneet lapset omaan huoneeseen nukkumaan?

At the moment our bedroom serves also as a children's room, playroom and workroom. Mostly it's handy, but at least the toys I'd happily put somewhere else. But I'm not sure if we dare to move our little one into his own room, when his room (maybe in the near future) will be finished. Luckily we all fit in this room very easily so I can just delay that decision making.

At which age did you put your kids sleeping in their own rooms?

(I know these things are also cultural, and I guess in Finland kids generally sleep in their

parents' rooms for quite a long time compared to many others)

Näin on just hyvä

Stressi alkaa hellittää ja uusi koti tuntuu hyvinkin oivalta valinnalta. Varsinaiselta löydöltä superkalliilla pääkaupunkiseudulla. Pohjaratkaisu toimii ainakin näin lyhyen asumisen kokemuksella. Luonnonvaloa riittää ja tilaa, vaikka toinen makuuhuone ei ole vielä edes käytössä. Takapihanpuoleisista ikkunoista ulos katsahtaessaan näkee melkein pelkkiä puita, mikä suuresti lämmittää pohjimmiltaan maalaista sytäntäni. Metsää on ympärillä itse asiassa niinkin paljon, että ulkomaalaiset vieraat luulivat tulleensa kansallispuistoon, johon lupasimme heidät viedä. Ei tässä sentään ihan niin luonnonhelmassa olla, mutta viihtyisää on joka tapauksessa.

Takapihan perältä löytyy myös tänä kesänä uuteen uskoon kohennettu leikkipuisto, johon suuntaan poikasen askel lähtee aina ulko-ovelta toiveikkaasti kaartamaan. Ihmiset tulevat juttelemaan niin hiekkalaatikon kulmalla kuin roskakatoksellakin. Tuntuu, että enemmän kuin edellisessä asuinpaikassa. Voi tuo tunne johtua siitäkin, että niin kovasti halutaan viihtyä täällä, tuumii miekkonen. Saattaa pitää paikkansa, mutta ei rikota tätä onnelan illuusiota ennen kuin siihen on tarvis.

We are really falling in love with our new home. The floor plan seems to be very practical. There's lots of natural light coming in and we have enough space even without the second bedroom that still needs to be finished. From the backyard side windows you can mostly see trees and hardly anything else, which suits me as an old countryside girl very well.

There's also a recently updated playground in the backyard, which is already a favorite of our little one. Random people chat with us very often, more often than in the old place it seems. Maybe we just feel that way because we really want to enjoy it here, says my husband. He might be right, but let's not let it break the illusion just yet.. 

Nyt mahtuu taas olemaan

Päivän Pirkka-niksi: pienemmänkin huoneen saa näyttämään ja tuntumaan ruhtinaallisen tilavalta, kun työntää sen pariksi kuukaudeksi täyteen tavaraa. Nyt kun asustelemme taas vain oman väen voimin, on kummasti enemmän tilaa olla ja hengittää. Aikansa kutakin, mutta kyllä näin on hyvä. Jo ihan vaikka siitäkin syystä, että makkarissaan mahtuu taas kävelemään. 

Mielentilaa nostaa myös se, että ehdimme jaksoimme pitkästä aikaa siivota oikein pitkän kaavan kautta. Vielä pari päivää sitten kätevin kulkupeli tässä huushollissa olisi ehkä ollut joku pikkuinen Bobcat. No, eipähän ainakaan kopsahtanut pahasti, kun pikkumies keksi taas kokeilla, josko se sukeltaminen sittenkin olisi se paras tapa laskeutua sängyltä. Lattiaa kuorruttavat vaateröykkiöt pehmensivät sopivasti alastuloa. Meno täälläpäin ylsi loppua kohti yhdeltä kantilta jopa lähes ylhäisellekin tasolle: poikaselle tarjoiltiin apetta hopealusikalla kaikkien muiden pikkulusikoiden ollessa tiskikoneessa.

Vaan voi pojat, nyt on taas siistiä ja mukava olla. Ja tokihan voi lohduttautua silläkin tosiseikalla, että aina löytyy joku joka vetää vielä paremmat pohjat tässäkin asiassa. Joku suomalainen näyttelijätär nimittäin kertoi männä viikolla lukemassani haastattelunpätkässä pesseensä vessan viimeksi puoli vuotta sitten. "Siivous on elämässämme sekundääristä." No ei ole kuule omassakaan elämässäni varmaan toisella tai kolmannellakaan sijalla tuo touhu, mutta kyllä sitä nyt kuitenkin vähän useammin pyrkii itse näitä nurkkiaan hankaamaan.

Ai niin, oli mulla toinenkin niksi: mattopiiskan puuttuessa hommaan sopii vallan mainiosti katuharja (talkkari saattaa kyllä olla eri mieltä). Sillä on myös kätevä harjata nukkamatoista enimmät hiukset irti :D

Tip of the day: if you wan't to make your small room seem more spacious, squeeze it full of furniture for a couple of months. When you finally get to haul all the extra stuff out, you feel like you've got the biggest bedroom in the world.

What also cheers me up right now is the fact that we finally had time the power to clean up our home thoroughly. A couple of days ago the best way to move around in here would probably have been a small Bobcat. Well, at least I can come up with one positive outcome of this: our little man didn't get hurt at all when he (once again) decided to try if diving would be the best way to get off the bed after all. The piles of clothes on the floor softened the landing very effectively. He also got somewhat aristocratic service at one point: we fed him with silver spoon because all the other tea spoon sized ones were in the dishwasher.

But oh boy how nice and tidy it is now! And of course you can always comfort yourself by thinking that there's always someone who is a lot lazier than you. Like that one Finnish actress who in an interview said that the last time she cleaned up their bathroom was half a year ago. "Cleaning up is a secondary thing in our life." For sure it isn't the second or even the third thing on the list of my life's priorities either, but at least I rub these corners a bit more often.

Yöllinen yllätys

Muutama yö sitten yläpuolella olevan kuvan makuuhuoneessa tapahtui odottamaton päällekarkaus. Pahaa-aavistamattomana nukkunut mies heräsi syvästä unesta siihen, kun hänen vaimonsa yllättäen syöksyi hänen kimppuunsa ja käänsi miesparan salamannopeasti selältä kyljelleen. Tämän jälkeen vaimo mutisi jotain epämääräistä ja jatkoi rauhassa uniaan.

Aamuisissa selvityksissä kävi ilmi, että vaimolla oli tapahtuneesta vain hataria muistikuvia. Ainoa, mitä hän kykeni palauttamaan mieleensä oli uni, jossa pariskunnan pieni poika oli tippumassa sängyltä, mutta äiti ehti onneksi pelastamaan pojan putoamiselta.

A couple of nights ago a sudden assault took place in the bedroom pictured above. A man slept unsuspectingly until he woke up because his wife attacked her totally out of the blue, and turned him super quickly from his back to his side. After this his wife mumbled something and fell back to sleep.

During the investigations in the following morning, the wife couldn't recall much about the incidence. She only remembered a dream she had, in which the couple's little son was about to fall off the bed, but luckily she was able to rescue him.

Noheva rikospaikkatutkija työssään. Tapauksen esitutkinta on vielä kesken.

A crime scene investigator busy at work. Preliminary investigation of the case is still going on.

Silmänlumetta

[Kuva on vanha, viime kesältä. Emme vieläkään ehtineet päivänvalon kanssa samaan aikaan kotiin]

[This picture is old, from last summer. Me and daylight couldn't make it home at the same time today either]

Joskus väliaikaisratkaisut jäävät pysyviksi. Laiskuutta ehkä, tai sitten se hätäisesti kyhätty patentti osoittautuukin oikeastaan ihan hyväksi käytännössä. Jälkimmäinen vaihtoehto sopii meidän makkarin toisen verhon tarinaan. 

Pitkään mentiin niin, että ainoastaan toisessa ikkunassa oli tuo joutsenverho. Kun pikkumies syntyi, oli kuitenkin äkkiä keksittävä joku keino huoneen pimentämiseksi. Sitten välähti: musta aluslakanahan siihen ripustetaan! Siinä tuo kiikkuu edelleen ja hyvin on palvellut. Itse asiassa paremmin kuin lakanana konsaan, en tykännyt siitä miten mustasta lakanasta loistaa kaikki nukka ja nöyhtä ja pakkasilla hilseilevä iho..

Sometimes temporary solutions become permanent. Because of laziness maybe, or the other option is that the hastily jury-rigged solution turns out to be pretty good in practice. The last one matches with the story of our bedroom curtain.

For some time we only had the swan one there, When the little man was born, we had to quickly come up with something to darken the room with. Then I got an idea: why don't we use a black bed sheet on the window! There it is still hanging and it has served really well. In fact even better than as a sheet. I never liked how easily all the dust and fuzz showed from it..

Eihän tätä voinut vastustaa!

Sanokaa hei meidän uudelle asukkaalle! Näin joskus aikoja sitten näitä Monki-örkkejä Lauran blogissa ja ihastuin kovasti. Tänään käppäilin sitten Monkiin hetken mielijohteesta ja suorastaan rakastuin näihin otuksiin livenä. Niin symppiksiä! Oli pakko ostaa heti yksi unileluksi lapselle (vaikkakin äiti on tähän mennessä ollut paljon enemmän liekeissä tästä tulokkaasta kuin poika..) ja aion alkaa kartuttaa kokoelmaa pikkuhiljaa.

Harmaa! Et sitten muuta väriä keksinyt!? Rakkaalta puoliskoltani ei aina oikein heru ymmärrystä väriallergialleni. Okei, lupaan ostaa seuraavaksi värikkäämmän kaverin.

Say hi to our new family member! I saw these Monki-monsters a while ago in Laura's blog and liked them a lot. Today I walked into Monki and pretty much fell in love with these creatures. So sympathetic! I had to buy one for our little one to cuddle before falling asleep (although so far it seems that mum has been far more excited about this newcomer than the boy...) and I'm planning on collecting many more.

Grey! Couldn't think of any other color!? My dear hubby doesn't always understand my color allergy. Okay, I promise to get a more colorful one next time.

Mission failed

Myönnän rehellisesti tappioni. Luovutan. Yhden naisen päiväpeittohaasteeni päättyy nolosti. Vaikka miten yritin tsempata, niin enpä saanut päiväpeittoa viriteltyä paikalleen kuin ensimmäisenä aamuna, jolloin olin vielä muka niin topakkana. Eikä tämä edes oikein hyvään saumaan nyt sattunut, koska tietokonepöydän muutettua myös makkariimme, on sänky työnnetty kiinni seinään. Petaajan kannalta tämä tarkoittaa sitten sängyn päällä koikkelehtimista, jos päiväpeiton mielii saada kunnolla laitettua. Juu ei. Näillä herääjän lahjoilla täytyy priorisoida ja punnita tarkkaan, mihin ne muutamat aamun minuutit käyttää ennen bussiin juoksemista. Hammaspyykki ja itsensä ihmisen näköiseksi saattaminen voittivat sängyn puunailun sata-nolla.

Palaan asiaan joskus, ehkä. Nyt päiväpeitto työnnetään tylysti kaappiin odottamaan parempia aikoja. Positiivista ajattelua kehiin: saapahan ihailla enemmän noita kauniita lakanoita!

I admit that I failed. I give up. My one person's challenge to improve my laziness with putting the bed cover on ends in an embarrassing way. I have to put the bed cover to the closet and wait for better times. Now isn't a good time, because we had to move our bed against the wall. Which means that in order to put the bed cover on the bed properly, you have to climb on the bed. I'm so bad at waking up in the morning, that I have to use the few minutes that I have to something more important than fighting with the bed cover. 

Maybe I'll try again later, maybe. And the positive side: I get to look at the beautiful linen more this way.

Kulissien takaa

Superhyvän Weekdaycarnival- blogin Riikka kyseli joku aika sitten kuvia blogikotien todellisesta arjesta. Idea oli mielestäni huikea. Kauniiden ja siistien kotien katselu on toki mukavinta, mutta on jotenkin huojentavaa tajuta, että siellä kaikkien kauniiden tavaroiden keskellä eletään kuitenkin normaalia arkea - sotkuineen kaikkineen. Minulla jotenkin vain jäi se kuvien lähettäminen tuonne aikanaan, vaikka matskua olisi kyllä ollut. Tässä siis vähän jälkijunassa pala karua arkitodellisuutta meiltä. Halusin ihan vain varmistaa, ettei kukaan vaan erehdy kadehtimaan meidän kodin siisteyttä tämän blogin perusteella. Ei nimittäin kannata, koska totuus on aina silloin tällöin jotain ylläolevan kaltaista.

Kuvat ovat vain meidän makkarista, koska se tässä huushollissa se murheenkryyni on. Varsinkin nyt, kun au pairin tulon myötä siirrettiin myös tietokonepöytä tilpehööreineen näihin valmiiksi jo vähäisiin neliöihin. Entäpä sitten tuo päiväpeitto. Olen suorastaan luvattoman laiska sängynpetaaja. Näistä kuvista järkyttyneenä aloitankin yhden naisen haasteen: seuraavat kaksi viikkoa tsemppaan päiväpeiton kanssa. Lupaan lopuksi raportoida, miten tämän mission impossiblen kanssa kävi! Mukaan saa kyllä liittyä, jos tunsi piston sydämessään. Lähetä vaikka kuvia edistymisestäsi näiden parin viikon aikana.:)

Lohduttaudun aina välillä ajattelemalla sitä tutkimusta, jonka mukaan pölypunkit frendeineen viihtyvät sängyssä erittäin hyvin, jos se heti heräämisen jälkeen pedataan tiukasti. Siellä lämmössä ja kosteudessa on kai mukava temmeltää.

Some time ago Riikka from the fabulous Weekdaycarnival blog asked other bloggers to send reality pictures of their homes. I thought the idea was awesome. It is of course nice to see pictures of tidy and beautiful homes, but it is somehow relieving to realize that people live normal lives even when surrounded with just beautiful stuff and that they too have messy homes sometimes. I thought of sending pictures to that "reality blog" as well, but somehow I just forgot about it - even though I'd have had a lot of material to send. So here it is: a piece of the harsh reality from our home. I just wanted to make sure that no one mistakenly envies the tidiness of our home judged by the pictures I usually post. Don't waste your energy on that because sometimes the truth is a lot like in the pictures above.

The pictures are just from our bedroom because that is the worst part here. Especially now that the au pair is here and we had to move the computer and all that stuff to our already stuffed up small bedroom. What about the bed cover then.. I'm illicitly lazy when it comes to making our bed. Shocked by these pictures I'll start a one woman's challenge: during the next two weeks I'll try to improve my habits of making the bed. I'll tell you in the end how it went. And you're welcome to join, if you're as lazy as I am!

Hyllytulokas

Kyl maar uni on vaan yksi ihmisen parhaista ystävistä. Posoteltiin räkänokan kanssa melkein puolille päivin ja avot, on sekä äitimuorilla että pojalla tyystin erilainen kilinä kellossa kuin eilen.

Sisustuksen sarallakin on jälleen himpun verran edistytty. Jo tovi sitten mainitsemani makkarin hylly on vihdoin saapunut. Tämän seurauksena tavararuuhka poikasen sängyssä ja sen välittömässä läheisyydessä hälveni heti kerrasta. Mutta tavoilleni uskollisena en saanut tätäkään hommaa kerralla kondikseen, vaan nyt alkoi vimmattu kivojen korien haeskelu. Jos jokin makoisa tämän lajin edustaja pulpahtaa mieleen niin ilmianna ihmeessä!

Hyvältä se näyttäisi noin avohyllynäkin, mutta jotenkin vähän epäilen, ettei se pysyisi noin särmänä kovin pitkään. Ainahan voi tietenkin yrittää..

Sleeping really is one of man's best friends. Both me and the snot-nosed little man slept until almost midday today, and we've had so much better day today than recently.

Our interior has progressed a bit as well. The bedroom shelf that I talked about some time ago has finally arrived. The pile of stuff in our son's bed has vanished at last. But of course I couldn't finish this work either at once, because now I need some baskets to that shelf. If you happen to know any cool ones, let me know!

It does look good without the baskets too, but I doubt that it could be kept that tidy in the future. Well, I guess I can try, we'll see how it goes..

Makkari

Lupaan yrittää olla turhia vöyhöttämättä tässä blogissa. Siksi en ottanut uutta kuvaa, jossa päiväpeiton kulma olisi ollut täysin ojennuksessa, eihän sitä tosielämässäkään vatupassin kanssa suoristeta.

Makkarimme on juuri sopivan kokoinen kaikille meille kolmelle, tai ainakaan ei liian iso.. Värimaailma on samaa sarjaa kuin muuallakin kodissamme: hillittyä, lähinnä harmaata, mustaa ja valkoista. Olen kokonaisuuteen jo melko tyytyväinen, mutta ainahan sisustus elää ja niin sen kuuluukin olla. Haaveissa on hankkia vielä ainakin kivoja tyynyjä sängyn päälle ja tuo seinä melkeinpä huutaa jotain taulua!

Kattolamppu on Ikean Fillsta, muistaakseni keskikokoa. Sängynpeitto on Luhta homen, ihanan pehmoinen viltti Hemtexistä ja lakanat Marimekon. Lampaantalja kuoriutui joulupaketista viime vuonna kiitos mieheni Ripen.

Pinnasänky on Muuramen klassikko, jossa nukutaan jo toisessa sukupolvessa. Myös sängystä kurkisteleva sahanpurutäytteinen nallevanhus on perintökalleus, oman isäni lapsuudesta. Alunperin valkoinen sänky oli matkan varrella saanut vaaleanruskean maalipinnan, joka vaihtui hyvin nopeasti takaisin valkoiseen, kun sänky muutti meille. Maalausprojekti ei tietenkään edennyt niin kuin elokuvissa, minkä voi todistaa aiemmasta kuvasta. Epämääräiset läntit sängyn alareunassa ovat tuulen tekosia: juuri maalatut päädyt olivat parvekkeella kuivumassa sanomalehtien päällä. Järjen jättiläisenä jätin lehtien reunat vapaasti lerpattamaan tuuleen ja tottakai ne tarttuivat kiinni tuoreeseen maaliin. Ja selitys sille, miksi ne edelleen näyttävät tuolta on se, että sängyn käyttäjä päätti syntyä seuraavana päivänä ja tuleva isä kokosi viimeistelemättömät osaset pikapikaa sängyksi ennen kuin lähti minun perään Kättärille.. Sen jälkeen on taas ollut jonkun aikaa muuta tekemistä kuin heilua maalisudin kanssa, joten katsotaan milloin asia tuosta etenee.

Vuokrakotiin ei viitsi investoida sälekaihtimia, joten tummat verhot olivat oikeastaan ainoa mahdollinen vaihtoehto huoneen pimentämiseen. Niin kuin näkyy, ei niilläkään pilkkopimeää saa aikaan ainakaan päivällä, mutta onneksi se ei ollut toiveissakaan. Verhot Vallilan mallistoa, Kotiin päin.

PS. Kuvien laatu ei ole valitettavasti priimaa, koska työkaluna on vielä peruspokkari. Järkkäri on lisätty ostetaansittenjoskus-listalle.