28.11.11

Tutista asiaa


Välillä tämä täällä kirjoitteleva äiti-ihminen on suorastaan mestari siinä lajissa, jossa syyllistytään riittämättömyyden tunteeseen erinäisiä vauvan hoito-oppaita lukiessa, unohtamatta tietenkään näitä rakastettavan ihania ja kannustavia vauvapalstoja. Joihin mulla on kylläkin tätä nykyä eräänlainen porttikielto, rakkaan mieheni toimesta. Kyllästyi kuulemma siihen, kun keskellä yötä menin lukemaan lastenruokakeskusteluja ja unet olikin sitten siinä. Tai niihin outoihin diagnooseihin, joita olin jo ehtinyt lapsellemme antaa niin monta, että mies keksi niistä kokonaisen laulun, jota se sitten rallatteli päivät pitkät heiluttaen samalla poikasen käsiä..

Tuttipaketin mukana tullutta käyttöohjetta (kyllä, sellaisiakin näemmä kirjoitetaan) lukiessani en kuitenkaan osannut syyllistyä sitten pätkääkään ja hyvä niin. Enemmänkin huvitti. Jaa mikäkö? No, tässä teille parhaat palat:

"Tutki huolellisesti huvitutti ennen jokaista käyttökertaa, erityisesti, kun lapsella on hampaita. Vedä huvituttia kaikkiin suuntiin. Tarkista huvitutin hyvä kunto myös vetämällä sitä äärirajoille nähdäksesi irtoaako tutti"

"Ennen jokaista käyttökertaa pidä hyvän hygienian vuoksi huvitutti upotettuna kiehuvassa vedessä 5 minuutin ajan, anna sen viilentyä ja purista mahdollisesti tutin sisään jäänyt vesi ulos. Puhdista ennen ja heti jokaisen käytön jälkeen."

Käsi sydämelle arvon äidit, onko tullut venytettyä ja vanutettua ja keitettyä ihan joka kerta? Tottakai on tärkeää, että tutti on turvallinen ja puhdas, mutta silti. Hei haloo. Jos olisi oikeen noheva/tunnollinen, niin ei sitä varmaan ehtisi mitään muuta tekemäänkään, kuin toteuttamaan kaikki ne mahdolliset ja mahdottomatkin varotoimet, mitä käsketään tekemään kaikessa lapsiin vähänkään liittyvässä. Tottakai tässä on taustalla yrityksen vastuut sun muut hienoudet, mutta en mä siltikään ihan ymmärrä.

Olen niin samaa mieltä sen jonkun viisaan kanssa, joka sanoi, että nykyään ollaan lasten suhteen ihan liian varovaisia. Ja steriilejä. Ja mitähän muutakin vielä.. Mitä sinä olet mieltä?

(Ei tänne koskaan mitään kommenttitulvaa ole tullut, mutta välillä mä sillä ajatuksella leikin. Että mitä jos tämä teksti nyt saakin vihaiset anonyymimammat, joiden koti tuoksuu ulos asti desinfiointiaineelta ja joilla on itselläkin konttauskypärä vaikka meteoriittien varalta, avaamaan sanaisen arkkunsa ja lyttäämään mun vastuuttomat kasvatusajatukset. Katsotaan, käykö tällä kertaa flaksi)

Sometimes I feel like I am not good enough as a mum, while reading all the child care guides and particularly those sweet and supportive places called parenting forums in the internet. Although my husband told me I'm not allowed to go there anymore. I think he got sick of my sleepless nights after reading the baby food conversations. Or the endless list of random diagnoses for our baby I was so sure about, without any reason. He thought it was so funny that he actually made his own silly song of them and sang it waving our son's hands at the same time..

Reading the instructions that came together with a pack of pacifiers didn't make me feel inadequate at all though. I found the instructions rather hilarious instead. Want to know why? Well, read these clips and find out:

"Inspect carefully before each use, especially when the child has teeth. Pull the soother in all directions."

"For good hygiene, before each use, keep pacifier immersed in boiling water for 5 minutes. Clean before and immediately after each use."

Moment of truth, all fellow mums: have you done all that pulling, inspecting and boiling before each and every use? I mean really, give me a break. Of course it is important that the pacifier is safe and clean, but that just goes way over the top if you ask me. If I'd make sure and inspect every little thing we are told to do regarding the stuff for kids, I think I wouldn't have to worry about how to spend my days. Naturally all that text has something to do with the responsibility of the manufacturer and all that, but still.. I totally agree with the wise person, who once said that people are overprotective and too careful with everything that's related to their kids these days. What do you think?

12 kommenttia:

  1. Noniin. Minä kyllä venytän joka ikinen kerta tutin ja keitänkin sen vielä ja ihan vielä varuiksi laitan keittämisen jälkeen pakastimeen tunniksi, ennenkuin annan tutin rakkaalle puolivuotiaallemme. NO EN TOD :D:D

    Mäkin nauroin tolle. Ihan kreisiä. Mut saa lytätä, mut esim puistossakin jos tutti tipahti hiekkalaatikkoon, putsasin rutiininomaisesti tutin housunlahkeeseen ja on the road vaan ;D

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että joku muukin tajuaa miten tärkeitä varsinkin ne venytykset on tehdä joka välissä! :D Ei vaan, tosiasia on se, että ainakin omien äitituttujen kesken on kyllä tuo tutin pyyhkiminen housunlahkeeseen paljon tavallisemman kuulosta. Voisinpa vielä lisätä, että onneks. Saattasin ehkä vähän hitaasti kattoa, jos kohdalle osuis joku tunnollinen venyttelijä-keittäjä :D

    VastaaPoista
  3. No joo. En tod. olisi tehnyt, meillä ei nääs syöty tuttia, maisteltiin pari kertaa vaan. Olen samaa mieltä, liian varovaisia ollaan joissain asioissa ja joissain sitten ei olla. Tunnustan, että meidän neiti veti heti ryömimään opittuaan suuhunsa koiran kuivamuonaa, nuoli eteisen lattiaa ja kalusi (joo-o) keittiön tuolin jalkoja. Ja kyseessä on siis ihmistaimi :D Kieleen ei tullut rakkuloita, vatsa ei mennyt sekaisin ja kehittyy ja kasvaa ihan normisti :D

    Ps. ihkui kortteja, pakko varastaa tuo jouluballs-idea! Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Ihan käsi sydämellä voin sanoa, että esikoisen aikana venytin ja vanutin lähes joka kerta. :D Mutta silloin mulla meni kaikki muukin överiksi. Elämä oli minuutilleen kellotettua ettei lapsen maailmaan tulisi reikää, ja harkitsin jopa hankkivani jonkin desinfioidun suojakuplan meille kahdelle, jossa voitaisiin elää keskinäisessä symbioosissa ilman turhia bakteereja tai onnettomuuksia. XD
    Keskimmäisen kanssa osasin käyttäytyä jo lähestulkoon normaalisti, kun huomasin, ettei esikoinen ollutkaan kuollut tai mennyt rikki - keskimmäisen lapsosen tutin kanssa saattoi mennä jopa viikkoja ettei sitä keitelty, uuu...!

    Ja tarviiko sanoakaan, että tämän nuorimman tutteja en tainnut koskaan edes huuhtaista, hehe.

    VastaaPoista
  5. niin ja muuten, kortit on aivan supersöpöjä!

    VastaaPoista
  6. RuusuLiisa: Ei meilläkään paljoa tuttia syödä, jotenkin poju ei oo koskaan siitä älyttömästi innostunut. Siks kai mun varsinkin pitäs jaksaa tehdä nuo kaikki varotoimet, kun ei edes tarvis ihan viiden minuutin välein.;)

    Jee ihanaa, meilläkin taitaa siis olla toivoa normikehityksen suhteen, kun kaikki tuolinjalan kaluamiset ja kynnysmaton kumireunan pureskelut on arkipäivää täälläkin.:)

    Niin ja joulukortti-ideat on vapaasti varastettavissa, sehän on vain vallan mukavaa jos noista ideoista on muillekin iloa!

    Dooda: Niin se taitaa useimmiten mennä, että ekan lapsen kanssa vetää överiksi ja sit seuraavien kohdalla uskaltaa jo vähän höllätä. Mä oon ollu jo jossain vaiheessa kovaa vauhtia menossa tuohon desinfioitu kupla- suuntaan.. Pahimmillaan musta oikeesti tuntu siltä, ettei varmasti saada tuota lasta pidettyä edes hengissä, saati sitten annettua riittävästi virikkeitä ja rakkautta ja turvaa jne jne. Mutta onneks oon tajunnu ainakin jonkun verran relata :D

    Kiitokset korttikehuista, lämmittää kovasti amatöörinäpertelijän sytäntä :)

    VastaaPoista
  7. Hih, hymy huulilla lueskelen tätä juttua ;) ..en ole venytelly enkä vanutellu /saatikka keitelly meidän lasten tutteja ! :D -Mari

    VastaaPoista
  8. Mari, luulenpa että kuulut aikalailla enemmistöön tässä asiassa.:)

    VastaaPoista
  9. Meillä ei tuota tuttia ollut koskaan käytössä mutta koiran ruoka ja vesikuppi sitäkin suuremmassa. Erinomaisen terveitä poikia on tullut!

    VastaaPoista
  10. Jee kiitos Terhi, lisää toivoa meille ja muihinkin pikkulapsiperheisiin.:) Ja ehkäpä se terveys osittain tuleekin siitä, että on pistetty immuunijärjestelmät kunnolla töihin maistelemalla vähän kaikkea eikä pyrittykään mihinkään täydelliseen steriiliyteen!

    VastaaPoista
  11. Tää on rassannu mua vuosikaudet ja V I H D O I N K I N uuh kivi pois syrämmeltä - en ookaan ainoa!

    Hehee ootte kaikki mahtavia tarinoinenne! XD

    VastaaPoista
  12. Arvaa mikä ropina täälläkin on käynyt kun kiviä on vierinyt syrämmeltä useampia :D Nää on todellakin huikeita tarinoita, kertokaa lisää vaan jos niitä löytyy!

    VastaaPoista

Kommentti ois kiva! - A comment would be nice!