Kirpparikierroksella

Olipa ihana sunnuntaipäivä! Aurinkoinen, aika lämminkin. Juuri täydellinen Vanhan Herttoniemen kirppistapahtuman kiertelyyn, jonne löydettiin tiemme ihanan Lauran vinkistä. Laura oli pistänyt itsekin kirppispöydän pystyyn ystäviensä pihaan, ja minä arkajalka uskaltauduin jopa juttusille. Tunnustettava on, että matkalla mua jopa vähän jännitti, mutta kannatti kerrankin uskaltaa avata suunsa! Tämä huikean hieno blogimaailma saa ihan uusia ulottuvuuksia, kun tapaa livenä ihmisiä tekstien ja kuvien takaa.

Saatiin me ihan mukava kirpparisaaliskin, ainakin siihen nähden, ettei mitään erityistä edes etsitty: pari vaatetta ja kirjaa sekä pojalle syksyksi kumpparit. Olisin kyllä ollut onnellinen mitään löytämättäkin, sillä tuo Vanhan Herttoniemen alue vei sydämeni täysin. Koko paikka henki sellaista suloisen ränsistynyttä charmia, ettei edes väsyneet jalatkaan haitanneet missään vaiheessa (milloin opin laittamaan käytännöllisyyden muun edelle, ja hylkään ne korkkarit tällaisina päivinä?). Ehkä minuun teki vaikutuksen myös eräs nykyaikana uhanalainen ilmiö: yhteisöllisyys, jonka hyvät vaikutukset tänään aisti niin monista.

Thanks to wonderful Laura, we found our way to a flea market happening today, which was held in an idyllic old suburb in eastern Helsinki. All the people gathered outside their houses to sell their old stuff and I loved everything: a bit ramshackle but charming looks of the area, the atmosphere and the sunny nice weather. We found some clothes and books as well as rubber boots for our son for autumn. I love Sundays like this!

Unikaveri

Kuikkaan kaikki nössöt uninallet ja muut. Tää lämpömittari on just riittävän rouhee. Voin rassailla näitä nappuloita niin pitkään, että uni tulee. On äiti kyllä yrittäny mulle tarjota tota isosilmästä kaveriakin halittavaks, mutta ei se mua kiinnosta.

Keep your stupid cuddly toys, this thermometer is the right thing for me. I can play with the buttons until I fall asleep. Mom has tried to offer that big-eyed grey buddy for me to hug though, but I'm not interested.

I love Tiger (too)

Ah tuota Tikrua, kaikkien tilpehöörikauppojen kaikissa blogeissa hehkutettua kunkkua! Toista kertaa tallustelin ne kiemuraiset käytävät läpi ja taas tarttui jotain pientä ja halpaa mukaan. Meidän N sai oman kirjaimen. Koko nimi oli haaveissa, mutta harmittavasti viimeinen kirjain uupui. Ehkä toisella kerralla on parempi tuuri, koska näyttää olevan aina aika sekalainen tuon putiikin kulloinenkin kirjainvalikoima.

Lisäksi hommasin tuon numerotaulun, jonka veikkaan olevan tulevaisuudessa tämän huushollin hittilelu. Niin keskittyneesti poikanen on jo harrastanut kaikenlaista kippojen ja kuppien sisäkkäinasettelua. Vielä nyt eniten kiinnosti kylläkin noiden palikoiden ja kirjaimen muovikotelon kanssa värkkääminen, ei niinkään itse palapeli. Kaikki aikanaan!

Ps. Onko teillä mielipidettä, alanko käyttää tuota muissakin blogeissa yleistä lapsen nimen etukirjainta, jatkanko tätä poika/poikanen/poju/pikkumies-linjaa vai siirrynkö suosiolla koko nimeen? Kaikenlaisia ongelmia sitä osaakin itselleen kehittää!

I went for a second time to shop in Tiger, which is an awesome store full of cheap little stuff that opened in Helsinki just a short time ago. It's already become sort of a blog favorite around here and for good reason! There's always so many fun things to buy.

This time I bought the letter N for our son. I would have liked to get his whole name, but unfortunately they were lacking the last letter of his name. Maybe I'll have better luck next time because it seems that they have very varying selection of those letters every time.

Ps. Do you have an opinion, whether I should do as many other bloggers and start using the initial letter of our son's name here in my blog, or keep on the boy/little man/son style I've used so far or just skip the complexity and talk about him by his full name?

Vuokko ja moni muu

Kauppamatkan varrelta bongattiin näitä sinisiä kaunokaisia. Ihanaa, kun luonto vihdoin alkaa heräillä ja tienvarsia koristaa muutkin kuin lumen alta paljastuneet koirankakkakasat. Ne jokakeväiset tekstaripalstojen tunteiden kuumentajat..

Kuvat on sunnuntailta, kun oli meidän tämän vuoden eka jätskit ulkona- päivä. Itse ostin kolmella erilaisella suklaalla kuorrutetun kaloripommin, mies Kuningatar-tuutin. Miten niin kumpi meistä on enemmän perso makealle? 

Poikanenkin sai vähän maistella omalla tikullaan äidin jätskin uumenista kaivettua herkkua. En tiedä, yritänkö estää jotain väistämätöntä, kun vielä pidän tiukasti kiinni siitä ohjeesta, ettei mitään omassa suussa käynyttä laitettaisi suoraan lapsen suuhun. Jos tällä kuitenkin onnistuu välttämään reiät pojan suussa jopa kokonaan, niin mää tykkään jotta se on ollut kaiken asiaankuuluvan ronkkimisen ja säädön arvoista.

Tulipahan sillisalaattipostaus, melkoinen draaman kaari koirankakoista hampaiden reikiintymiseen..:)

We saw some beautiful Hepatica on our way to get the first ice creams of the year on Sunday. It's nice that the nature is finally waking up after winter and there's something else on the roadside than piles of dog poo..

I bought a triple chocolate coated calorie bomb and my hubby got a small ice cream cone with some berry jam. What do you mean which one of us is a worse sweet tooth!?

Ex-unikeko

Ennen vanhaan olin ehkä maailman toiseksi aamu-unisin. Torkutin ja torkutin. Sammutin kellon ja nukahdin autuaasti uudestaan. Opiskeluaikoina skippailin vähän turhan usein aamuluentoja. Onnistuin kerran jopa nukkumaan pommiin yhdentoista vuorosta työharjoittelussa. Tuo ei kuitenkaan ole edes se pahin tunnustus vaan tämä: tein yhtenä kesänä pelkkää yötä varastolla. Yhtenä iltana oli vähän uni maistunut, ja ehdin juuri ja juuri iltakymmeneksi työpaikalle tyynynkuva poskessa ja tukka hapsottaen (tämä ei kyllä ole muutenkaan mitenkään epätavallista). Kuka oikeasti meinaa nukkua pommiin yövuorosta?

Ennen ihmettelin myös, miten kukaan voi saada jotain aikaan aamulla. Jos minulla oli koulua tai töitä, heräsin niin, että nippa nappa ehdin pestä hampaat ja sännätä pyörän selkään tai bussiin. Joskus jäi aikaa aamupalaan, mutta useimmiten ei edes siihen. Jos taas sain nauttia vapaapäivästä, nautin siitä nukkumalla niin pitkään kuin nukutti. Ja minuahan nukutti.

Nyt varmaan siis ymmärrätte, miksi esimerkiksi eilisaamun aikaansaannokseni tuntuikin tosi oudolta: olin aamukymmeneen mennessä syönyt ja syöttänyt aamupalaa, vaihtanut pari vaippaa, pessyt koneellisen pyykkiä, raivannut lattioita tyhjäksi ja touhuillut kaikkea muutakin kotona, vienyt pojan kävellen hoitopaikkaan muutaman kilometrin päähän ja ehtinyt vielä takaisin kotiinkin. Minä, jota ei vielä vähän yli vuosi sitten olisi saanut iltavuoroaamuna ennen kymmentä edes välttämättä ylös sängystä.

Jos nyt jollekin jäi epäselväksi, niin syy tähän yhtäkkiseen aamureippauteen on siis tuo meidän rakas pieni (melkein) kävelevä herätyskello. Pikkukaveri on kai niin innostunut tästä elämästä, että uutta päivää pitää päästä ihmettelemään jo kuuden aikoihin. Samalla kellonlyömällä virkoaa nykyisellään myös allekirjoittanut ja päivä päivältä se tuntuu helpommalta. Päivä tuntuu myös paljon pidemmältä, kun herää aiemmin ja näyttäisi siltä, että saan myös entistä enemmän aikaan aamuisin. Ennen olin jopa hiukkasen kateellinen kaikkia aamuvirkkuja kohtaan ja nyt minusta on kovaa vauhtia tulossa sellainen. Olisikohan krooninen ja vaikealaatuinen aamu-unisuuteni sittenkin parantuvaa mallia? Paitsi sinne aamulenkille minua ei taida kyllä koskaan saada, kirveelläkään..

I used to be very sleepy in the mornings. I just switched the alarm off and happily continued sleeping. While studying in uni I skipped the morning lectures way too many times and just kept on sleeping. During one of my practical trainings I managed to sleep in and be late from work which started at 11. But that's not even the worst: one summer I worked night shifts only in a warehouse and once I  almost didn't make it to work on time (at 10 in the evening!), because I had been sleeping too long. I mean, who does that?


I also couldn't understand people who get a lot of things done in the morning. For me there were just two options: on a workday I woke up as late as possible and ran to the bus and on a day off I slept as long as I felt like.


After admitting all this, you probably understand why yesterday felt like such a weird day: by 10 am I had already fed our son porridge, had my own breakfast, changed a couple of diapers, washed some laundry, cleaned up stuff from the floors and a couple of other things at home as well, walked a couple of kilometers to take our son to the day care and also walked back. Yes, I did all that!


The reason for this sudden change to an early bird is our little one, who these days gets up at six. The days feel so much longer and it seems that I've started to get something done also in the mornings. Could it be, that my chronic morning sleepiness is cured? Although I'm never going to be jogging in the morning, that's for sure..

Se on täällä taas

Kamera (tai no se laturi) on taas kehissä ja tämä rouva onnellinen. Olen näemmä onnistunut kehittämään melko pahanlaatuisen riippuvuussuhteen tuohon vekottimeen, niin tiukille nimittäin otti tämä ero. On tosin myönnettävä yksi juttu, ettehän kerro tämän suhteen toiselle osapuolelle? Olen jo pitempään sivusilmällä vilkuillut muita kandidaatteja ja odotellut tilin saldon ihmeparantumista. Järkkäri olisi niin makea juttu, että upottaisin siihen ilomielin euron jos toisenkin! Katsotaan, katsotaan..

Mutta nyt mars ulos nauttimaan tuosta ihanasta auringonpaisteesta.

Parvekkeella tarkeni jo shorsteissakin, tervetuloa kesä!

Now I finally got my camera charger back and I couldn't be much happier. This separation was so hard that I guess I've managed to develop a pretty serious addiction to that device. Although I have to admit one thing, please promise you won't tell the other half of this relationship. For a longer time I've been checking out other candidates and waiting for a miracle to happen in my bank account. A digital SLR camera would be so awesome that I'd happily spend an euro or two on it. We'll see, we'll see..

But now I'm heading outside to enjoy that beautiful sunshine.

I was wearing just shorts on our balcony and still was warm enough. Welcome summer!

Ihana mieheni mun

Blogeissa kiertelee haaste, jossa pitää kertoa 8 hyvää asiaa itsestään. Minut haastettiin tekemään vastaava, mutta miehestä. Teki tosissaan gutaa oikein pysähtyä miettimään, että kuka tuossa vieressä tätä elämänpolkua jolkottelee, ja miksi. Kakkavaipantuoksuisessa arjessa ne toisen hyvät puolet tuppaa välillä hämärtymään. Tässä siis vähän siirappia, 8 asiaa joita rakastan miehessäni:

(ps. sisustuksestakin ja muista sellaisista tulossa pian taas postausta pitkästä aikaa, sain vihdoin kameran laturin lainaan:)

1. Sinulla on mahtava huumorintaju ja juttuja, jotka saavat minut takuuvarmasti nauramaan. Homma toimii toiseenkin suuntaan, olet varmaan yksi harvoista, kelle voin selittää minkä tahansa hölmöimmänkin tarinan ja tiedän, että ymmärrät.

2. Olet kadehdittavan reipas kotitöissä, melkeinpä se meidän talon "emäntä" paljon enemmän kuin minä. Lämmin ruoka odottelee, kun tulen töistä kotiin. Tartut imuriin ja rättiin paljon laiskahkoa vaimoasi herkemmin, ja silmänräpäyksessä olet siistinyt enimmät roinat lattioilta.

3. Osaat suhtautua elämään sopivan rennosti. Erittäin tarpeellinen ominaisuus, kun elelee tällaisen turhista huolehtijan ja panikoijan kanssa.. Kiitos, että olet sadat ja tuhannet kerrat jaksanut mua rauhoitella: "älä huolehdi, kyllä me tästä selvitään"!

4. Olet huippu isä, vaikka välillä itse muuta luuletkin. Ei ole mitään ihanampaa, kuin katsoa sinua pelleilemässä ja touhuamassa poikamme kanssa!

5. Jaksat mieheksi ihan ihmeellisen hyvin ravata kanssani sisustuskaupoilla ja miettiä erilaisia ratkaisuja. Ja onneksi makumme täsmäävät!

6. Sua kelpaa kattella ja sinulla on myös varma vaatemaku (näihin asioihin kiinnitin huomiota jo silloin 15-vuotiaana (!), kun ensimmäisen kerran tavattiin ja veit jalat altani:). Minun ei todellakaan tarvitse raahata sinua väkisin vaateostoksille tai vielä pahempaa: ostaa sinulle vaatteita kun et itse suostu..

7. Et ole mikään jämähtäjäluonne, vaan sopivasti seikkailunhaluinen. Ollaan jo saatu tehdä ihana pitkä ulkomaanreissu yhdessä, ja toivottavasti haaveemme muutosta pallon toiselle puolelle toteutuu vielä joskus (joka taitaa kyllä olla vähän enemmän minun toiveeni, mutta et ole pistänyt hanttiin, vaan olet valmis lähtemään jos se on joskus mahdollista).

8. Olet korvaamaton tietotekniikkatuki ja sinulta olen oppinut yhtä ja toista lisää tietokoneista. Puhelinneuvontakin onnistuu moitteettomasti, kun rouva on jossain kaukana ja säätää koneen kanssa.

Haastanpa jokaisen, jolta mies löytyy pohtimaan vähän tätä.:) Jos ei ole blogia, niin kirjoita vaikka jääkaapin oveen listaa. En usko, että siitä kukaan mies pahastuu vaikka vähän kehutaankin. Ja kanssabloggaajat, tarttukaa ihmeessä tähän onkeen. Tahtoo kuulla, miksi teidän siipat on justiinsa niitä parhaita!

I got a challenge to tell 8 things about my husband that I love. It's good to stop and think about these kind of things. Sometimes you forget all the best stuff in the middle of the poop diaper smelling every day life. I don't translate the whole thing because our friends just came over. Translation available in the next one again, and I promise I'll blog more about interior and such now that I finally got my camera charger back.