Hyvä kiertämään

Poika on hurahtanut pyöräilyyn, vaikka ei itse vielä yltäkään polkemaan. Omassa istuimessa istuminen äidin tai isin hikoillessa on parasta. Tänään isi hurautti pyörällä töihin ja pienet silmät tuijottivat varmaan kymmenen minuuttia toiveikkaasti mäkeen, jonne pyörä iseineen kurvasi. Etkö huomannut että jotain jäi? Kypäräkin olis tässä hollilla.

Ensi kesänä meidän ukkeli voi varmaankin jo hurauttaa itse perään. Tuo huikea kruiseri oli kyllä sellainen onnenpotku, että sitä on jaksettu ihmetellä pitkään. Kävi nimittäin niin, että oltiin kerran lähdössä kylästä ja alaovelle osui samaan aikaan meille tuntematon talon asukas. Tämä mies kysäisi meiltä ihan yllättäen, että tahdottaisko kolmipyöräinen. Me kilpaa nyökyteltiin ja kohta oli nokan edessä kaksikin pikkufillaria, joista pääsimme valkkaamaan. Toinen oli pinkki, eikä muutenkaan läheskään yhtä päheä kuin tämä yksilö, joten valinta oli helppo. Kiitos sinulle, kuka ikinä oletkin. Teit meidät onnellisiksi!

edit. Olen muuten yrittänyt ylipuhua miekkosta, että saisin maalata keittiön tulevan pikkupöydän (jahka sopivan sellaisen löydän) tuolla rähjäisen remppajakkaran sinisellä. Vielä toinen puolisko ei ole lämmennyt.

Our little one loves cycling, even though he can't reach the pedals himself just yet. Sitting in his own seat while mom or dad sweats, that's the best! Today daddy went to work by bike and the little eyes stared out for quite some time . Didn't you notice that something's missing? I even have my helmet here ready to go.

Next summer he'll probably be able to go after him on his own bike. We are so happy about that green little cruiser. The story goes like this: we were leaving from a friend's house and down at the front door we met an unknown man who lives in the same house. He asked us, totally out of the blue, if we wanted a tricycle. We both nodded enthusiastically and he went to the storage room and came out with two little bikes to choose from. The other one was pink and not nearly as cool as this one anyway, so it was an easy pick. Thank you, whoever you are. You made us happy!

Ikealempparit

Vastarintamasta heitettiin haasteella ja nyt siihen vastataan. Alunperin Sisusta siis- blogista liikkeelle lähtenyt haaste kuuluu näin: valitse Ikean uutuuksista kolme suosikkia ja heitä lisäksi villi veikkaus, mistä tuotteesta tulee kuvaston hitti. Ei mainoksia ja ilmaisjakelua ovessa - ei uutta Ikean kuvastoakaan. Pöh. Onneksi eletään nykyaikaa: kaivelin kuvaston netistä ja aloin etsiskellä jotain mainiota.

Aika moni osanen uudesta PS 2012- sarjasta kolahti, eniten kuitenkin nojatuoli ja tv-taso. Itse asiassa pari viikkoa sitten kun käyskenneltiin livekierroksella kyseisessä puljussa, mies jopa uskalsi ehdottaa noita mustia tuoleja meille keittiön tuoleiksi niiden kuolailemieni Hayn ihanuuksien sijasta. Rahaahan siinä säästyisi, mutta vielä pidän unelmastani kiinni. Keltaisen tv-tason tahtoisin lastenhuoneeseen penkiksi ja säilytyskalusteeksi. Kolmanneksi listaan laitoin Malin Figur- pussilakanat. Kaunis väritys ja sopivasti epäsymmetrinen kuosi vähän vinksahtaneille nukkujille, ei kai siihen muuta syytä tartte.

Hitiksi veikkaan Hektar- kattovalaisinta. Monessa blogissakin jo ihastellut Lappljung Ruta- tuotteet ja Kajsamia- verhot tulevat varmaan myös olemaan suosikkien joukossa.

Laitan haasteen eteenpäin Doodalle, Aniliinille ja Riikalle, olkaapa hyvät!:)

I got a challenge to pick three of my favorites from the new Ikea catalogue. I like the whole PS 2012- series, but especially I like the black chair and the tv-stand. Another item that I found interesting was Malin Figur- duvet cover.

And then what I predict to be a hit: Hektar pendant light definitely. 

The tapetti

Nysse saapui, tapettilähetys suoraan sateisilta ja sumuisilta saarilta. Kaiken jahkailun nro 1 ja 2 jälkeen päädyin lopulta tilaamaan tämän aaltoilevan mallin poikasen huoneen yhtä seinää koristamaan. Nappivalinnalta vaikuttaa ainakin vielä näin rullassa! Jos tästä ei saa lisäpotkua remppaan niin sitten ei varmaan mistään. Viikonloppuna aiotaan siis uusin voimin setviä tuota nimenomaista huonetta täyttävää rempparojua vähemmäksi ja toiveissa on, että ensi viikolla pakerretaan jo pintojen kimpussa. Kovasti polttelis jo nähdä mitä tästä tulee!

My wallpaper order from England arrived today. After all the hesitating I finally decided to go for this wavy one to decorate one wall of our son's room. I'm very happy with my choice right now! This might even give us a little boost to continue the renovation. So in the weekend we're planning to get rid of all the junk in that room and hopefully next week we'll be working on the walls and the floor. I can't wait to see how it all looks when it's ready!

Ihanaakamalaa

Onko ihanampaa näkyä kuin nukkuva lapsi? 

Joskus sitä ihastelee herkkiksenä ja huokailee ihan vain muuten vaan, jossain äitihuuruissaan. Toisinaan on sitten niitä päiviä, kun tätä näkyä ihailee huojentuneena siksi, että vielä puoli tuntia sitten ruoka syljettiin pitkin pöytiä, tavarat lensivät ja huuto raikui, pienimmätkin asiat saivat aikaan heittäytymisen mahdottomasti käsiteltäväksi makaroniksi ja patterin pinnastakin löytyi kakkaa.

Is there a sweeter thing than a sleeping child?

Homma etenee

Eteisessä on maalisuti viuhunut, yleisesti ottaen vieläpä ihan onnistuneesti. Jos ei lasketa sitä tästäeitulemitäänapuagoogleeisieltäkäänmitäänlöydyräjäytänkökokoseinän- kohtausta, jonka liitutaulumaali sai aikaan. Minä vauhkosin, mies piti napit tiukasti korvissa ja jatkoi maalaamista. Ensimmäinen maalikerros näytti kyllä suorastaan järkyttävältä. Pinta ei ollut pimeässä tihrustaessakaan yhtään tasainen ja valkoinen kuulsi läpi sieltä täältä. Lisäksi yläosaan silmämääräisesti lätkäisemäni teippi oli vinompi kuin Pisan torni. Toinen kerros maalia teki onneksi ihmeitä ja vahingosta viisastuneena yläosan teippikin aseteltiin paikoilleen oikein vatupassin kanssa.

Aurinkoiseen välioveen olen oikein tyytyväinen, vaikka myönnetään nyt, että sekin aiheutti minussa alkuun pienen sävydepiksen. Maalien ostaminen on totta vie hankala laji, kun väri näyttää lopullisessa paikassaan aina niin erilaiselta kuin niillä 5x10cm liuskoilla. Nyt täällä sitten pohditaan, maalataanko oven puuosat valkoisella vai mustalla. Tällä hetkellä olen kallellaan valkoisen puolelle, koska se saattaisi saada tuon keltaisen sävyn näyttämään vielä vähän kirkkaammalta.

We have made some progress again here. The glass on the door is now bright yellow and one wall got some chalkboard paint on it. The chalkboard looks great now, but I can tell you that after the first layer of paint I was ready to explode the whole thing. Luckily another layer made a huge difference and now it looks just the way I want it to look. 

Asuntovelallinen ajatuksissaan

[Ovet karmeineen odottelee edelleen maalausta, kuten kuvasta näkyy]

Mies: Mitä mietit?

Minä: Lasken tässä vaan, 

että miten kauan menee,

 ennen kuin yks neliö tästä kodista 

on oikeesti meidän oma.

Mies: Mitä sä tollasia lasket. 

Kauan.

:D

My hubby: What are you thinking about?

Me: Just counting how long time 
does it take, until we really 
own one square meter
of our home.

Hubby: Long time. 
Stop counting those kind of things.

Mistä täältä pääsee pois

Narinaa. Thump. Läps läps läps, pienet askeleet kuuluu makkarista ja kohta naaman eteen ilmestyy voitonriemuisesti hymyilevä pieni poika. Takaisin sänkyyn. Ja sama kertaa kaksikymmentä per ilta.

Ehkä meidän ois aika siirtyä tavalliseen lastensänkyyn, 

kun ei tuo pinnasänky näytä enää pidättelevän 

meidän miniakrobaattia.

I guess we have to get rid of the cot and move him into a normal bed,

because it seems those high walls can't prevent

him from escaping anymore.