Lakanahuvitus

Jos tämä olisi blondivitsi, se voisi mennä vaikka näin:

"Onko Marimekossa? No hyvä. 

Aloin sellasta vain soittelemaan, kun pitäisi pestä nämä Valpuri-lakanat. 

Tässä sanotaan, että pestään samanväristen kanssa, 

mutta en millään löydä meiltä mitään oranssia tai turkoosia.

Kaikkia muita lakanan värejä kyllä löytyi jostain vaatteista.

 Niin uskaltaako näitä nyt pestä?"

tai

"Tässä sanotaan, että pestään samanväristen kanssa,
mutta ei meillä ole toista vaatetta,
jossa olisi kaikki nämä samat värit."

If this was a blonde joke, it would probably go like this:

"Is this at Marimekko? Good.

I just wanted to call because I have to wash these Valpuri bed linens.

It says here, that wash with similar colors, 

but unfortunately I can't find anything orange or turquoise.

I was able to find clothes of all the other colors.

So do I dare to wash these now?"


Or


"It says here that wash with similar colors,
but we don't have any other clothes that
would have all those same colors on them"

We have the winner!

Onnea Riikka!

Laitathan yhteystietoja mailiini (moopeliblogi(at)gmail.com niin saan paketin postiin!

Arvonta on siis suoritettu pienen miespuolisen onnettaren (onko sille olemassa oma sana!?) toimesta. Joka tietenkin yritti ottaa kaiken irti tarjolla olevasta herkustaan eli paperista, ja melkein onnistuikin syömään valitsemansa lapun. Onneksi saimme sen pelastettua, eikä tarvinnut alkaa odottelemaan aamukakkoja tuloksen selvittämiseksi. Vaikka sehän se vasta olisi jotain ollut, varmaan blogihistorian ensimmäinen vaipasta kaivettu arpalippu. Ihan mielellään kuitenkin jätän tämän kunnian jollekin muulle..

Bloggerin ongelmista ei rokotettu, eli Anna sait kaksi arpaa vaikka et onnistunutkaan lukijaksi liittymään. Ja Nanainen, koska onni ei muuten suosinut niin pidän lupaukseni ja saat lohdutuspalkinnoksi sen rusettipääkortin, kunhan saan sen taas kasattua. Eli laita osoitetta mailin puolelle niin pistetään tulemaan.:) 

Vielä kerran kaikille kiitos osallistumisesta ja uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa joukkoon!

Ps. Ihanaa, kun kaikki kuvat pojasta on nykyään tuollaisia, missä hän yrittää vimmatusti tavoitella kameraa..

The winner of my lottery is Riikka. Congratulations!

Suihkuharmautus

Pukkiparka, kun tuli valikoiduksi meidän joulua koristamaan. Kovin rauhaisaa ei nimittäin herran elo ole ollut tänne saapumisen jälkeen. Ensin lähti armotta kaikki vaatteet ja sitten pukki joutui nakuna partsille värjöttelemään. Olisikin siinä ollut kaikki, mutta ei. Seuraavaksi pukki joutui maalisuihkuun, vieläpä monta kertaa peräkkäin. Tässä vaiheessa se kuitenkin sai jo kohtalotovereitakin, sillä huolimattomasta suojaamisesta huolimatta (eli sen vuoksi) myös parvekkeen puuritilät saivat vähän hopeanharmaata huntua ylleen. Vähän tuolta pukin kyljistä vielä kuultaa sen oma ihonväri ja nyt tämä barbaari pohtii, josko antaisi sen jo olla vai vieläkö kiusaisi parilla suihkukerralla. Ja tietenkin lisäkaranteenilla siihen asti, kun haju haihtuu.

That poor goat had such a bad luck because he was chosen to become our Christmas decoration. His life has not been very calm after entering this house. First he was mercilessly undressed and then he had to go to the cold balcony all naked. If only that was it, but no. Next the poor thing was targeted with a spray of paint, several times in a row. At this point he got a fellow sufferer because of bad covering: the wooden tiles on the balcony floor also got a veil of silver-grey paint on them. Goat's own skin color still shows through a bit and now this barbarian thinks, whether she should let him be already or bother him with some more spraying. 

Arpajaiset päättyvät tänään klo 21:00, vielä ehdit mukaan!

Ihanaa, että osallistujia on jo noin monta<3


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

The lottery ends today at 9 pm, take part before that!

Kuva alkuperäisestä pukista Ikean sivuilta.

Pikaiset arpajaiset

Mööpelin lukijakunta on ehtinyt jo tuplaantua siitä kymmenestä, minkä joskus asetin tavoitteeksi jouluun mennessä. Sen kunniaksi halusin pitää pienet arpajaiset, palkintona kuvassa paistattelevat Marimekon meikkilaukut Pirput parput- kuosilla sekä neljä tämän mööpelittären omin kätösin väsäämää joulukorttia. 

Homma menee niin kuin monissa muissakin blogeissa:

Kaikki kommentin jättäneet: 1 arpa

Lukijat ja sellaiseksi itsensä klikkailevat: 2 arpaa

Omaan blogiinsa linkittäjät: 3 arpaa

Anonyymit ovat myös tervetulleita mukaan, mutta keksikää ihmeessä joku nimimerkki itsellenne niin helpottaa tunnistamista. Kertokaa myös kommentissanne, monellako arvalla olette mukana. Arvonta päättyy itsenäisyyspäivänä 6.12. niin ehtii vielä nuo kortit joulupostiinkin jos voittaja ne tahtoo lähettää eteenpäin. Onnea kaikille osallistujille!

Because there are twice as much people following mööpeli than I dared to wish for earlier, I wanted to have another quick lottery. The prize is two Marimekko cosmetic bags and a set of four cards that I have made myself.

Everyone who leaves a comment: 1 lot

Followers of mööpeli and those who become one: 2 lots

Those who link this lottery to their own blogs: 3 lots

Anonymous readers and participants from outside Finland are also welcome to take part, but  remember to come up with a nick name so that I can identify you. Also tell in your comment the amount of lots that you have. This lottery ends on December 6th. Good luck everyone!

Kotona taas

Kotiin on palattu ja on se vaan mukavata olla täällä, vaikkei muuallakaan hassumpaa ollut. Joulukuun alun kunniaksi laitettiin lopulta myös meillekin joulukynttelikkö ikkunaan. Pillikyntteliköksi tuota katalookeissa haukutaan, mutta rumasta nimestään huolimatta tykkään siitä paljon. Sopivan pelkistetty mun makuun. Sen kaveriksi en kylläkään mitään kovin kummoista jouluasetelmaa vielä saanut koottua tuohon pikkupöydälle, mutta jotain kuitenkin: kynttilä ja  Kanarian tuliaiskäpy, jonka miun mammani toi kiitokseksi mörönsyöttinä olemisesta (plus itselleen ainakin kymmenen, reilu peli :). Tuo meille kotiutunut käpy saa kyllä piakkoin valkoisen värin ylleen, jotenkin tuo on liian käpynen tuo sen oma väri. Hyvät perustelut maalaamiselle, vai mitä? 

Kynttelikön virittämisen lisäksi ollaan tänään ravattu asioilla. Ensin käytiin neuvolassa kuulemassa se, mitä kyllä osattiin jo aavistella pikkumiehen syömisen ja liikkumisen määrien välisestä yhtälöstä: paino on ottanut sellaisen laskusuunnan, että tästä lähtien joka ruokaan on lisättävä tilkka ruokaöljyä. Ei me tähänkään mennessä meidän rimpulaa olla nälässä pidetty. Poika vaan sattuu olemaan sitä sorttia, joka ei hereillä ollessaan ole hetkeäkään paikallaan. Ilman tuota rasvalisää tai muita vippaskonsteja saisikin varmaan olla jatkuvasti työntämässä tuolle kaverille jotain suuhun, että energiantarve täyttyisi ja jotain jäisi vielä varastoonkin.. 

Toiseksi käytiin mun työpaikalla näyttämässä naamoja ja tekemässä elämän suuria valintoja. Puhutaan nimittäin pikkujoulumenusta ja pippuripihvihän sieltä vaatimattomasti valikoitui. Pikkuhiljaa täytyisi totuttautua siihenkin ajatukseen, että nokka alkaa taas kuukauden päästä näyttää viitisen kertaa viikossa kohti apoteekkia. Onneksi tosiaan on vielä se kuukausi aikaa, huhhuh.

We are back home with the little man after spending a week at my parent's. Feels good to be home even though I enjoyed it there too! We finally decided to dig up some Christmas decorations from the storage, for the sake of the beginning of December. There's nothing much yet, other than the candelabrum, but something at least: a candle and a big pine cone that my mom brought me from their holiday (and ten for herself, fair eh?:). I think I'll spray paint the cone white though. 

Today we went child health center as well for our monthly check, just to hear the news we already anticipating due to the amount the little man eats and how much he moves: he's not gained enough weight during the past couple of months so we have to start adding oil to his meals. He hasn't suffered from hunger before either, he just happens to be that kind of a baby who's not still for a moment when he's awake. Without adding that extra fat to his food or doing something else a bit different I think we'd have to be feeding him something all the time to not only keep up with his energy consumption but also make him gain some more weight..

Tahtoo talon

Kuvat Contemporist - Images via Contemporist

- Haifa House by Pitsou Kedem Architects

Täytyy nyt ihan kehua itseään: oon kuulkaas niin kiva kaveri (vaimo), koska mun unelmat on aina niin hirveen vaatimattomia. Yks tuollanen talo? Kyllä ja kiitos! No ehkä ihan himppasen verran pienempi kelpais. Mutta muuten: valkoinen, simppeli, valtavat ikkunat, korkeat huoneet, paljon tilaa (siivooja). Mikä jottei! Juu ja toki tuo uima-allas kävis kans, mutta se ei ehkä oikeen enää passais mihinkään Pihtiputaalle tai Kouvolaan. Eli sitten vielä muutto jonnekin lämpimään, kengurumaa esimerkiksi kuulostas hyvältä. Niin että miten on, pistetäänkö pakettiin?

[Mun mielestä ne haaveet on melkeinpä parhaita, jotka ei voi koskaan toteutua. Voi vetää kaiken surutta ihan överiksi.]

I guess I have to praise myself a bit. You see, I make such a good wife because my dreams are always  so very modest. A house like that? Yes, please! Okay, maybe it wouldn't have to be just as big as that and it'd still do. But otherwise: white, simple, huge windows, high ceilings, a lot of space (a cleaner). Why not! Oh and I wouldn't mind the pool either. But then it wouldn't suit any small Finnish town anymore. So one more wish, we'd move to somewhere far south, the kangaroo land would sound awesome. What do you think, do we have a deal?

[I think those kind of dreams, that you know will never come true, are almost the best. You can just carelessly make the whole thing go way over the top.]

Tutista asiaa

Välillä tämä täällä kirjoitteleva äiti-ihminen on suorastaan mestari siinä lajissa, jossa syyllistytään riittämättömyyden tunteeseen erinäisiä vauvan hoito-oppaita lukiessa, unohtamatta tietenkään näitä rakastettavan ihania ja kannustavia vauvapalstoja. Joihin mulla on kylläkin tätä nykyä eräänlainen porttikielto, rakkaan mieheni toimesta. Kyllästyi kuulemma siihen, kun keskellä yötä menin lukemaan lastenruokakeskusteluja ja unet olikin sitten siinä. Tai niihin outoihin diagnooseihin, joita olin jo ehtinyt lapsellemme antaa niin monta, että mies keksi niistä kokonaisen laulun, jota se sitten rallatteli päivät pitkät heiluttaen samalla poikasen käsiä..

Tuttipaketin mukana tullutta käyttöohjetta (kyllä, sellaisiakin näemmä kirjoitetaan) lukiessani en kuitenkaan osannut syyllistyä sitten pätkääkään ja hyvä niin. Enemmänkin huvitti. Jaa mikäkö? No, tässä teille parhaat palat:

"Tutki huolellisesti huvitutti ennen jokaista käyttökertaa, erityisesti, kun lapsella on hampaita. Vedä huvituttia kaikkiin suuntiin. Tarkista huvitutin hyvä kunto myös vetämällä sitä äärirajoille nähdäksesi irtoaako tutti"

"Ennen jokaista käyttökertaa pidä hyvän hygienian vuoksi huvitutti upotettuna kiehuvassa vedessä 5 minuutin ajan, anna sen viilentyä ja purista mahdollisesti tutin sisään jäänyt vesi ulos. Puhdista ennen ja heti jokaisen käytön jälkeen."

Käsi sydämelle arvon äidit, onko tullut venytettyä ja vanutettua ja keitettyä ihan joka kerta? Tottakai on tärkeää, että tutti on turvallinen ja puhdas, mutta silti. Hei haloo. Jos olisi oikeen noheva/tunnollinen, niin ei sitä varmaan ehtisi mitään muuta tekemäänkään, kuin toteuttamaan kaikki ne mahdolliset ja mahdottomatkin varotoimet, mitä käsketään tekemään kaikessa lapsiin vähänkään liittyvässä. Tottakai tässä on taustalla yrityksen vastuut sun muut hienoudet, mutta en mä siltikään ihan ymmärrä.

Olen niin samaa mieltä sen jonkun viisaan kanssa, joka sanoi, että nykyään ollaan lasten suhteen ihan liian varovaisia. Ja steriilejä. Ja mitähän muutakin vielä.. Mitä sinä olet mieltä?

(Ei tänne koskaan mitään kommenttitulvaa ole tullut, mutta välillä mä sillä ajatuksella leikin. Että mitä jos tämä teksti nyt saakin vihaiset anonyymimammat, joiden koti tuoksuu ulos asti desinfiointiaineelta ja joilla on itselläkin konttauskypärä vaikka meteoriittien varalta, avaamaan sanaisen arkkunsa ja lyttäämään mun vastuuttomat kasvatusajatukset. Katsotaan, käykö tällä kertaa flaksi)

Sometimes I feel like I am not good enough as a mum, while reading all the child care guides and particularly those sweet and supportive places called parenting forums in the internet. Although my husband told me I'm not allowed to go there anymore. I think he got sick of my sleepless nights after reading the baby food conversations. Or the endless list of random diagnoses for our baby I was so sure about, without any reason. He thought it was so funny that he actually made his own silly song of them and sang it waving our son's hands at the same time..

Reading the instructions that came together with a pack of pacifiers didn't make me feel inadequate at all though. I found the instructions rather hilarious instead. Want to know why? Well, read these clips and find out:

"Inspect carefully before each use, especially when the child has teeth. Pull the soother in all directions."

"For good hygiene, before each use, keep pacifier immersed in boiling water for 5 minutes. Clean before and immediately after each use."

Moment of truth, all fellow mums: have you done all that pulling, inspecting and boiling before each and every use? I mean really, give me a break. Of course it is important that the pacifier is safe and clean, but that just goes way over the top if you ask me. If I'd make sure and inspect every little thing we are told to do regarding the stuff for kids, I think I wouldn't have to worry about how to spend my days. Naturally all that text has something to do with the responsibility of the manufacturer and all that, but still.. I totally agree with the wise person, who once said that people are overprotective and too careful with everything that's related to their kids these days. What do you think?