Adios!

Me lähdetään kohta miekkosen kanssa ihan kahelleen pienelle reissulle. Ekan kerran 1,5 vuoteen, vain me kaks. Pari yötä paatissa, päivä yhdessä mun lempparikaupungissa. Arvaatte varmaan missä? Sopi taas parhaiten meidän budjettiin..:) Mutta oikeastaan on ihan sama mihin mennään kunhan mennään.

Parin tunnin kiireetön aamupala, kiitos. Ei tartte huolehtia muusta, kuin siitä että omaan suuhun eksyy ruokaa. Kaikessa rauhassa kaupoissa kiertelyä. Omaa aikaa. Ei ketään, joka karkaisi heti kun silmä välttää (tai ei miehellä ainakaan ennen ole ollut tapana).

Ja aina välillä iso ikävä.

We are going to Stockholm for a short holiday with my husband. First time in 1,5 years just the two of us. Crazy. I'm going to enjoy every bit of it even though I'm sure I'm also going to miss that little cutie so much.

Harmaa + minttu = ihana

Poikasen huoneen kaapeissa silmä lepää. Varsinkin kun iskee vertailukohdaksi kaappien alkuperäisen asun. Jos minun täytyisi nimetä tuo sävykoodi, tulisi siitä ehdottomasti kakka. Ja sen voin kertoa, ettei kakkaa ole ikävä.

Olen melkeinpä tyytyväisin tähän huoneeseen jo nyt, vaikka tapetti vielä puuttuukin. Sekin asia tosin korjaantuu tuossa kuukauden päästä, kun meille saapuu tapetointimaestro, toisin sanoen miun mammani. Sitä odotellessa!

I love how these cabinets in our little man's room turned out to look like. I love them even more when I look at the picture of them in their original color. If I had to name that color tone, that'd be poop for sure. And I can tell you I'm not missing that poop at all.

Väsähtänyt väliraportti

Uskokaa tai älkää, tuo ylläolevakin

 voi olla huojentava näky. 

Ainakin, kun vielä viikko sitten 

tämä kammari näytti tältä:

Välissä on ehtinyt tapahtua paljon. Tosielämässä, blogin puolella ei niinkään. Paljon olisi ollut kerrottavaa ja näytettävää, mutta aika ja puhti on olleet kortilla täällä suunnalla. Pistetään syksyn ja sateiden ja yleisen en osaa mitään- alakulon piikkiin. Ja vähän kiireiden.

Toivottavasti jaksatte silti roikkua mukana, nimittäin luulenpa, että saan taas uutta virtaa tähänkin hommaan kun pääsen huomenna vihdoinkin hommaamaan uuden kameran! Sitten lupaan ottaa kuvia vähän paremmassa valossa ja toivon mukaan paremmalla laadullakin. Eikä sitä tiedä vaikka juttujenkin taso lähtisi sitä myötä ihan uuteen huimaan nousuun. Ehheh.

No niin, nyt tää meni marttyyriksi. Parempi painua pehkuihin ja kattella huomenissa uudelleen. Mistä sitä tietää, maailma saattaa olla paljon valoisampi uuden linssin läpi.:)

Here's a sneak peek to our little one's room that we have been working on lately. 

I admit it's been really quiet here on my blog lately. I've had a lot of things to show you and write you about, but haven't had much time to spend on the computer. And to be honest I think some of my enthusiasm has gone into hiding too for some reason. But hold on, I'm sure I'll get some new energy and drive to do this when I get my new camera tomorrow!

Hay vaan kaikille

Nyt on keittiössäkin tuolit, joihin voi istahtaa hotkaisemaan aamupalansa. On komiat. Ikivanha ja auttamattoman matala Ikean pöytä ei ole ollenkaan niin komia, mutta ajaa asiansa väliaikaisesti. Uutta pöytää nimittäin työstetään parasta aikaa. Miehen veli lupasi sen nikkaroida meille savusaunan ylijäämäpuusta, tällä kertaa miekkosen piirustusten mukaan. Toivotaan, että tuo puolisko osaa havainnollistaa aivoituksensa vähän minua paremmin, ettei tälle projektille käy kuten eteisen vaatetangolle. Joka sekin on muuten jo hoidossa, seppä korjaa sen ilman eri korvausta. Hiphei!

Ennen kuin tuoleista pystyi ottamaan kuvia, piti keittiötä vähän siistiä. Onneksi hairahduin eilen ostamaan [ensanomistäenkäminkävärisessäkassissakotiinkannoin] uutta pesuainetta ja välinesiivoajan uudella innolla hyökkäsin lian kimppuun. Nyt kiiltää ja tuoksuu kööki ja purkkikin on niin kaunis että sen voi jättää esille. Ainakin siihen asti kun pikkumies bongaa sen.. 

Our Hay chairs arrived yesterday and now we finally have something to sit on in the kitchen while having a quick breakfast. I absolutely love them! The age-old Ikea table I don't love that much at all but that'll have to do until we get the table my husband's brother is making for us out of some leftover wood. My other half did the sketching this time and I hope he did a better job than I did with the clothes rack. Which by the way will be fixed by the blacksmith without any extra costs. Hooray!

Kotiutunut

Siinä se nyt on meidän olkkarissa, keinu kaikkine koukeroineen. Tykätään ihan älyttömästi! Vähän se vaappuu vanhuuttaan ja pinnat on kuluneet, mutta annetaan se anteeksi ilmeisesti jo yli sadan vuoden ikään ehtineelle vanhukselle. Mikä parasta, vauhdit on hyvät ja poikakin on ainakin tähän asti pysynyt kyydissä. 

There it is now in our livingroom, the rocking chair with all of its frills. We like it a lot! It's a bit wobbly and worn out but that's understandable for someone who's probably more than 100 years old.

Kiikkustuoli

Nyt jos olisitte täällä, kuulisitte (sm-liigapelin selostuksen lisäksi..) liveselostusta viehättävästi kiekuvalla äänellä siitä, mitä mies luulee että tänne kirjoitan.

"Järkyttävää. Siis ihan kamalaa. Mies osti koukeroisen keinutuolin."

Ihan noin en sentään ajattele, mutta piti tätä uutista vähän sulatella. Mies kyllä näytti minulle eilen jo etukäteen kuvan tästä tuolista ja sanoi aikovansa mennä sitä tänään huutokauppaan katsomaan. Siinähän menee, ajattelin. Joku turkkimummo kuitenkin huutaa siitä viisisataa ja mies palaa tyhjin käsin kun ei budjetti venynyt mihinkään. Niinpä vissiin. Puhelin piippasi tänään kesken työpäivän: "Sain sen tuolin, makso 50e". Kääk.

Oikeastihan tuo kiikku on törkeän makea. Eikä muuten ole joka tönössä samanlaista. Mutta silti mun täytyy vielä vähän totutella ajatukseen sen kantamisesta tänne meille tuossa parin päivän päästä. Antakaapa kuulua, mikä on teidän tuomio tälle komeudelle?

This rocking chair is moving into our house next week. My hubby went to an auction today and that's what he found, for 50 euros. No doubt about it, that's one pretty cool chair. But still I have to get used to the idea of having it here. It's so different from other stuff that we have. Tell me, what do you think about it?

Roistot, huomio

Kyllä nukun yöni rauhassa, kun parvekkeen ovessa on näin vakuuttava uhkaus kaikille hämärämiehille (ja tietenkin -naisille, sukupuolten tasa-arvo täytyy muistaa tässäkin). Ihan justiinsa eilen laitettiin paikalleen, moternit on laitteet. Niin että varokaapa.

I feel very safe in here because we even have this very modern warning sign about a burglar alarm on our balcony door. Watch out, people!

Heipat elähtäneelle eteiselle

Eteisen ja pojan huoneen kiinteiden kaappien kohtaloa pohdittiin paljon remppaa suunnitellessa. Lopulta päädyttiin säästämään ne, koska kunnossa ei pahemmin ollut moitittavaa ja hökötysten mitat oli niin outoja, ettei kohtuuhintaisia (lue: Ikean) kaapistoja olisi noihin paikkoihin standardimitoissaan voinut asetella. Mittojen mukaan teettäminen olisi syönyt niin valtaisan loven budjettiimme, että sitä vaihtoehtoa ei edes harkittu. 

60-luvun jokseenkin sympaattinen kiinteä kaapisto päätettiin siis säästää, ja sehän muuttui ihan erinäköiseksi, kun tunkkainen kermaan vivahtava väritys peittyi raikkaalla valkoisella. Puiset kirpparinupit dipattiin mustassa maalissa ja liimattiin paikoilleen. Liima epäilytti kyllä alkuun, ajattelin että se jää pojalle käteen ensimmäisellä kerralla kun hän päättää roikkua kahvasta. Mies nauroi ja käski kurkata liimapötkyn kylkeä. Kestää 2000 kg. Palataan tähän hätään siis silloin, kun kahvassa roikkuu 200 kymmenkiloista vekaraa..

Ps. Tervetuloa uudet lukijat, on aina mahtava huomata että joku uusi tyyppi on löytänyt tiensä tänne!:)

My hubby has worked hard on the cabinets in our hall and now they are finished. Quite a transformation from the stuffy creamy yellowish look they had before, to their bright whiteness now. The knobs we bought from the recycling center were dipped in black paint and glued on the doors.