Kesä yllätti bloggaajan

Sen huomaa kameran muistikortilta, ettei linssiä ole tullut suunnattua näihin kotinurkkiin päin pitkään aikaan. Me ollaan oltu ihan pihalla jos tätä kuvasaldoa tuijottaa. On ollut kalastusta ja puistoilua ja heppoja. On kesä ja me niin tykätään! 

Mutta nou hätä sisustusihmiset, kyllä minä sisällekin aion taas tässä palata kameroineni eli älkää tyystin kadotko linjoilta.:)

Ja vielä vinkiksi armaan pääkaupunkimme kesämatkailijoille: käykää tokassa kuvassa vilahtavalla Vanhankaupungin koskella! Ehdottomasti yksi lempipaikoistani Helsingissä. 

We have been outside for the last few weeks it seems, as I'm looking through the photos on my memory card. But I promise I'll be back inside the house with my camera soon so hold on there people, and remember to enjoy summer too!

Kukkia parvekkeelle

Kesäkukat - check! Suurimman osan päivästä varjon puolella oleva partsimme rajoitti kukkalajien valintaa, mutta löytyi sieltä valikoimasta näitä puolivarjon/varjon asukkejakin kun vähän etsiskeli. Erityisesti tuo verenpisara on niin kaunis että tuossahan voisi sitä istua ihailemassa pidemmänkin tovin! Toivotaan näille kukkasille parempaa onnea ja pidempää elämää kuin viimevuotisille edeltäjilleen, jotka kuivahtivat ensimmäisessä helteessä. Me kun ollaan sen sortin hortonomeja, ettei siihen tilalle enää mitään uusia ostettu vaan siinä ne kärvähtäneet tikut törötti loppukesän..

Asiasta toiseen, kattokaa ny meidän takapihan koivikkoa kun se on komea! Oon ajatellut jo olevani ihan city-ihminen, mutta kyllä se pieni luontoa lähelleen kaipaava maalaistyttö näköjään minussa vielä asuu. Olen niin onnellinen siitä, että ikkunastamme näkyy muutakin kuin asfalttia ja betonia ja parvekkeella oleillessaan voi kuulla lehtien hiljaisen havinan iltatuulessa.

Now that we have some summer flowers on our balcony it finally feels like summer really is here! Welcome dear friend, we've been waiting for you!

Kaikki muumit la..kanassa

Pienelle suurelle Muumi-fanille löytyi ihanat lakanat nettikirppikseltä. Avaamaton paketti ja vissiin aika harvinainen kuosi, olen onnellinen! Juniorikoossa on kyllä jotenkin hirveän vaikea löytää kivoja lakanoita. Muita kuin niitä prinsessa- tai autoteemaisia.. Hävettää myöntää, mutta siitä asti kun vauvakoosta siiirryttiin isompiin, on käytetty koko ajan niitä Marimekon Valpureita (toki pesty välissä, älä huoli) jotka on aiemmin kuvissa vilahdelleet. Miestäkin rupesi jo hävettämään, että mitähän ne vieraatkin ajattelee kun aina samat lakanat pojalla :D Nyt on sitten metsästetty urakalla uusia ja yhdet löytyi. Ilmianna jos tiedät muita kivoja versioita siinä välimallin koossa!

I found nice Moomin themed bed linen for our son from a flea market on Facebook. It's super hard to find nice ones in junior sizes so I was very happy to find these ones!

Hätä keinot keksii

Kohta kolme kuukautta sitten kerroin hajonneesta tiskoneesta. Tällä hetkellä tilanne on se, että meillä tiskataan, edelleen. Homma alkaa maistua jo pahemmalta kuin puulta. Mount tiskivuori kohoaa viikoittain ennätysmäisiin korkeuksiin ja valtaa jo useampaa pöytätasoa, ennen kuin kukaan viitsii tarttua tiskiharjan varteen. Tämä kertymisefekti taas on aiheuttanut kuivatustilaongelmia. Tätä keittiötä kun ei alunperin oikein suunniteltu vastaamaan käsitiskarin tarpeita: kuivauskaappia ei ole ja altaitakin on vain yksi, tosin viimeksi mainittu on sentään kiitettävää kokoluokkaa.

Toisen altaan virkaa hoitaa onneksi erittäin mainiosti Ikean mikäliehuuhteluvati. Mitä kuivatustilaan tulee niin hätä keinot keksii. Kun tuo tiskikoneen turjake kerran tuossa tyhjänpanttina töröttää niin otetaan edes sen kori hyötykäyttöön! Kas näin, nyt ei lopu lautasilta tila. Siinäpä oiva pirkkaniksi, jos sattuu olemaan kohtalotovereita linjoilla!

Ps. Jos olet/tiedät jonkun joka on korjaustaitoinen, niin jahka saamme kerättyä roposet kokoon integroitavaan tiskariin, saa täältä hakea halvalla koneen joka on muuten täysin priima, mutta luukku ei mene kunnolla kiinni. Lienee korjattavissa, jos on yhtään lahjakkaampi kuin me kaksi poropeukaloa.

We still don't have a dishwasher and we're getting sick and tired of it. Mount Dirty Dishes gets higher and wider every week, before someone decides to do something about it. Can't wait to get the new integrated one sometime in the summer!

Laatuaikaa

(mitä tämä linssi tekee tuolle putkelle? ei se oikeasti ihan noin mutkalla ole)

Mistä on hyvä viikonloppu tehty? Laatuajasta perheen kanssa tietty! Aloitettiin perjantaina polskimalla Flamingossa, jossa pikkumies veti käsipohjaa kuin vanha tekijä ja liukui pelottomasti isommistakin mäistä. Tänään korkattiin jätskikausi huitaisemalla huiviin pehmikset Kaivarin mutterissa. Huitaisu on aika sopiva termi kuvaamaan tuota tapahtumaa, koska vaikka mittarissa välkkyikin tänään jo varsin kesäiset lukemat, niin kyllä merenrannassa tuuli vielä melkoisen kylmästi. 

Mitähän huomenna? Sen jätän noiden kahden seremoniamestarin päätettäväksi. Aamulla aion vain kääntää kylkeä, kuunnella kolinaa keittiössä ja odottaa koiranunta nukkuen tarjoilua sänkyyn. Niin ne äidit kai aina tekee. :) 

We've had a great weekend so far. Swimming in Flamingo water park on Friday and summer's first ice creams by the sea today.

Aamuteellä

Ankean ja harmaankin aamun pelastaja on kotitalous*tuntien klassikko: teeleivät. Jostain syystä näitä on tehnyt mieli pyöräyttää jo useampana aamuna lyhyen ajan sisällä. Pojulle gluteenittomia tattarihiutaleilla, meille muille tavallisia kaurahiutaleilla höystettynä. Helppoa ja niin hyvää! Lapsikin saa omaa "teetä", eli hunajavettä. Ainakin toistaiseksi on kelvannut niin hyvin, että santsikuppejakin on tarjoiltu.

*Meillä sanottiin köksä, toisilla kotsa. Kumpaan leiriin kuulut?

I have baked a lot of "teabreads" during the past couple of weeks. It's super easy and so good!

Mitalikahvien paikka

Näillä kintuillapa kipitettiin eilen 21,4 kilometriä että repikää siitä! :)

Välillä täytyy näköjään testata rajojaan ja katsoa mihin kaikkeen sitä pystyykään. Monet kilpailivat Helsinki city runissa aikaa ja muita vastaan, minä itseäni. Ja minähän voitin! Vähän epäilytti oma jaksaminen, kun sairastelut, kiire ja vähän laiskuuskin söivät loppuviikkojen harjoittelutahtia, mutta niin vain onnistuin. Juoksin koko matkan hyytymättä edes ylämäissä ja pääsin maaliin. Huikea fiilis ja huikea tapahtuma! Ehkä me ensi vuonna kipitellään miekkosen kanssa käsikynkkää, kovasti sitä rupesi ainakin kiinnostamaan kun sivusta seurasi tuota touhua. 

Enpä olisi puoli vuotta sitten uskonut, että edes koskaan lähden yrittämään. Iso kiitos siis työkavereille mukaanhoukuttelusta. Kyllä kannatti tarttua haasteeseen! Kipeät jalat on pientä tämän itsensä voittamisen tunteen rinnalla.

I can't believe I actually did it, I ran all the way from start to finish yesterday in Helsinki city run (half marathon). Many people there competed against the clock and/or the other runners, I had my very own battle with myself and I won! Yay! Maybe next year we'll be there together with my hubby, I hope so!