27.1.13

Aikataulutuksen mestarin ja tohelon muistelmat, osa 865







Joskus yksi kakkavaippa saa kaikki suunnitelmat räjähtämään käsiin. Äiti- ja isä-ihmiset varmaan tunnistaa tämän "hyvä ajoitus"- kakan. Se väännetään esimerkiksi juuri silloin, kun on väellä ja vängällä saatu kaikki ulkotamineet niskaan ja johonkin pitäisi olla menossa. 

Minulla oli maanantaina suunnitelma. Tarkkaan kellotettu, eikä yllättäviin muutoksiin olisi ollut varaa. Piti ehtiä bussilla viemään poju päiväkotiin ja kipaista siitä itse lekurille. Kaikki meni hyvin, ulkovaatteet oli jo päällä molemmilla ja vielä ihan hyvin aikaa. Tässä välissä kuvioihin astui kuitenkin kakka, josta iloisesti ilmoitettiin. Ei auttanut muu kuin riisuminen, pikapesu ja pukeminen uudelleen. Sitten oli vielä lompakko hukassa ja kun sen lopulta löysin, piti jo juosta ja bussin perävalothan ne siellä näkyi.

Käyttöön suunnitelma b, parin kilometrin (pika)kävely päiväkodille. Olisinhan minä hakenut rattaat sisältä, mutta huomasin että kotiavain oli jäänyt. Kappas. Lähdin siis kantamaan poikaa, joka on ehkä hoikka mutta sinä päivänä painoi liikaa. Puolivälissä matkaa, hikisenä hangessa tarpoessani muistin pulkan. Se turjakehan on meillä siinä ulko-oven vieressä. Olisi tämäkin matka ollut aika paljon helpompi pulkkaa vetäen, mutta turha sitä enää siinä vaiheessa oli lähteä hakemaan. Arvatkaa söikö miestä vetää puolijuoksua lapsi kainalossa matkan varrella olevaa piiiitkää alamäkeä, kun päässä tykytti ajatus siitä, että jos olisit vähän miettinyt ennen kuin toimit, laskisit tätäkin mäkeä iloisesti pulkalla ilman hienpisaraakaan.

Turhaan en kuitenkaan juossut, koska olin päiväkodilla viisi minuuttia ennen puolta ja ehkä minuutin ennen puolta, eli juuri ja juuri ajoissa lääkärin oven takana. Ehkä ainoa onni tässä onnettomuudessa oli se, että nuo kaksi paikkaa sijaitsevat aika lähellä toisiaan.


Seuraavan kerran kun mun tosiaan pitää ehtiä jonnekin parin välietapin kautta, mietin kaksi kertaa ennen kuin lupaan miehelle auton. Säästyisi sekin raukka muutamalta vihaiselta viestiltä. Ei se niihin kylläkään muuta todennut, kuin että oot sinä sankari. Oonhan mä.

12 kommenttia:

  1. Voi ei! Ei tähän silti voi kun nauraa! :D Voisin erittäin hyvin kuvitella minut sinun asemaasi, sillä itselleni varmasti kävisi juuri näin. Miksihän sitä kiireessä muuttuu ihan ihme höseltäjäksi, vaikka varmasti asiat tulisi tehtyä paljon paremmin ja ehkä nopeamminkin kun ne tekisi edes vähän rauhallisemmin ja asiaa harkiten...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maanantaina ei naurattanut, mutta nyt jo senkin edestä. Huojentavaa kuulla, että meitä on muitakin höseltäjiä!:) Oon monesti miettinyt tuota samaa, että miksi pitää alkaa husaamaan kun sitten ei varsinkaan saa mitään aikaan. Ja vaikka sitä on miettiny, niin sama meno jatkuu kun tilanne on päällä :D

      Poista
  2. Onpas teillä ollut aamu :D Tuo "hyvä ajoitus" -kakka on kyllä niin tuttu! Miksi se kakka pitääkin vääntää aina silloin, kun on ne toppakamppeet jo päällä ja/tai kiire jonnekin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on selkeästi joku lasten salaliitto.;)

      Poista
  3. Juu, tuttu on meillekin tuo hyvä ajoitus -kakka. Neitokaisemme oli juuri parantunut ripulista, jonka takia oltiin koko perhe vietetty yli viikko neljän seinän sisällä. Ajatus ulkoilmasta ja koko perheen leppoisasta kiertelystä jouluisella torilla siinsi mielessämme ja pukeuduimme koko porukka ulkovaatteisiin, kerrankin niihin parempiin sellaisii. Kun viimeisellekin oli saatu hanskat käteen ja pipo päähän niin tähän asti terveenä säilynyt poika alkoi kävellä omituisesti ja valitella kakkaa. Ja ripulihan sielläki oli. Unohettiin joulutorit ja vietettiin seuraavakin viikko neljän seinän sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, hyvä ajoitus- ripuli on kyllä ehkä pahin tuota laatua. Ei oo helppoa ollut teilläkään! 2 viikkoa neljän seinän sisällä on melkoisen kunnioitettava suoritus.:)

      Poista
  4. jotenki tutun kuulosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs me tohelot.:) Mutta eipähän ole tylsää elämä!

      Poista
  5. Huh, voi kun kuulostaa tutulle tuo juokseminen! Puuh. Oot sää sankari Elli! :)

    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ehdin oikeesti jo ajatella olevani ainoa hätänen juoksentelija, mutta on meitä "onneksi" muitakin.:) Mukavaa päivää sinnekin!

      Poista
  6. Ihana tuo tapasi kirjoittaa:)
    Voi vitsit, tuollaisia lumipallloefekti päiviä! Kun yksi asia menee pieleen, niin siitä se sitten lähtee oikein rullaamaan. Tuttu tunne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos.:)

      Lumipalloefekti, just oikea sana kuvaamaan tällasia päiviä.:) Mulla käy aina noin, kaikki kura tulee niskaan samana päivänä. Onneks se tarkottaa sitä, että sen jälkeen (yleensä) menee monta päivää hyvin. Joskus jopa viikkoakin.

      Poista

Kaikki kommentit ilahduttaa kovasti :) // I love reading your comments!