2.12.12

Pientä kivaa myyjäisistä



Ei hidastanut tämänpäiväinen napakka pakkaskeli porukkaa vaan päinvastoin. Voin nimittäin kertoa, ettei oltu yksin Taikin joulumyyjäisissä. Tunnelma oli tiivis ja kaikkea kaunista nähtävää ihan hurjan paljon, mutta niin vain villivekarankin kanssa selvittiin hengissä ja saatiin kotiin muutama tuominen. Magneetteihin rakastuin ensisilmäyksellä, enkä voinut vastustaa tuota korttiakaan kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Samalla reissulla löytyi tähän huusholliin joulukalenterikin, joka pari päivää ehti uupua kokonaan. Lapsena en voinut keksiä mitään tylsempää kuin kuvakalenteri. En ymmärtänyt ollenkaan, kuka sellaisen voi haluta, vaikka jos totta puhutaan ei ne suklaakalenterin namitkaan mitään huikaisevia makuelämyksiä olleet. No, meidän poju ei vielä osaa vaatia mitään maistuvampaa tapaa laskea päiviä jouluun, joten tänä vuonna mennään aikuiseen (?) tapaan kuvakalenterin kanssa. Kyllä tuo on niin symppis että minulle kelpaa, sata kertaa paremmin kuin ne oudonmakuiset kalenterisuklaat, jotka kuitenkin tulisi sokerihimoissaan vedettyä kerralla. 

Kävikö joku teistä myös paikalla? Käsi pystyyn, joiden mielestä tämä tapahtuma olisi kipeästi jonkun erilaisen tilan tarpeessa.. Se kapea käytävä, jonka kaksin puolin on myyntipöytiä osaa olla aika painajaismainen.

The students from the School of Arts and Design were selling their products at the university today. We went there, togehter with many many others and I can tell you it was very crowded there. Anyhow, we came home alive with some nice things for the home. I immediately fell in love with the wooden magnets and couldn't resist the little card either. 

Now we even have an advent calendar, a couple days late though. It's very cute and way better than the ones with bad tasting chocolate. 

4 kommenttia:

  1. Joo ei oltu myyjäisissä yksin ei. Aluksi meinasi iskeä ahdistus, mutta niin paljon kivaa katsottavaa tuolla oli. Aluksi matkaan tarttui vain yksi postikortti, mutta lopulta se oli vain kiltisti juostava ottomaatille ja kotiutin myyjäisistä neljä(!) grafiikan vedosta. No onneksi eivät olleet hinnalla pilattuja :)

    Kovasti jäi muuten harmittamaan kun jätin ostamatta pieniä keraamisia taloja. Taloilla oli kokoa vain muutama sentti suuntaansa, mutta kovin olivat hellyyttäviä. Olisivat nimittäin aivan huippuja lahjoja. Vaikkapa uuteen kotiin muuttaville :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottomaatille kurvasin minäkin, vaikka tili ois varmasti ollu toista mieltä jos olis saanut päättää.:) Mua jäi kaivelemaan ne lasiset (joulu)pallot. Niin makeita, mutta meidän budjetilla olisi saanut ehkä just yhden ja se nyt olis vaan ollut surullinen näky. Ehkä sitten isona ja rikkaana..:)

      Poista
    2. Määpäs en niitä lasisia muistakkaan. Vaan ne keraamiset, joita oli eri kokoa ja väriä. Mutta hienoja juttuja siellä oli!

      Poista
    3. Saattoi ne olla keraamisiakin, en uskaltanu tarkemmin mennä kattelemaan kun sitten ei ois varmaan enää riittänyt tahdonvoima olla ostamatta.. Jotain särkyvää ne kuitenkin oli.:) montaa väriä ja kokoa oli ja kiva puinen kanta.

      Poista

Kommentti ois kiva! - A comment would be nice!