Mun paikka!

"Place of the guard"

Kello lähenteli puoltayötä, kun tapaninpäivän iltana tultiin tänne poikasen toiseen mummolaan. Pikkumies oli tietenkin ehtinyt jo jonkun aikaa nukkua autossa, eli turvakaukalosta vapautuikin vähän turhan virkeä tapaus. Poika otti ja bongasi samantien papan koiran uuden nukkumapaikan. Täyttä vauhtia vaan huudeille ja turhia kursailematta tai ujostelematta kaveri meni tökkimään ja vetämään korvista ainakin kolme kertaa itseään suurempaa koiraa. Lopulta koiraparka kyllästyi ja luovutti paikkansa ja pikkuisäntä kiipesi silmänräpäyksessä vahdiksi vahdin paikalle. Oikein elvisteli ja posetteli uudessa aluevaltauksessaan. Koira tuhahteli aikansa ja nukahti sitten kopan viereen lattialle. Mihin me tuon pojan kanssa vielä joudutaan?

It was almost midnight when we arrived in my husband's home a few days ago. The little man had already got some sleep in the car so he was way too alert to fall asleep soon again. He got out of the car seat and instantly spotted the new sleeping place of grandpa's dog. Full speed ahead towards it, and without any hesitation or caution he started poking the dog (at least three times his own size) and pulling its ears. Finally the poor dog had enough and gave up her spot. In a blink of an eye the little man climbed in to be the guard of the house. He was so proud of his achievement he just kept on posing and boasting around the basket. The dog snorted for some time and then fell asleep on the floor right next to it..

Jouluntoivotus

Joulupukin assistenttijengimme saapui lopulta eilen illansuussa kohteeseensa eli meille kotiin. Kun etelästä startattiin, oli golffiparkamme jouset hiukkasen lujilla. Kyydissä oli nääs joulutavaraa ja kyytiläistä laidasta laitaan ja lattiasta kattoon. Autoa täyttivät muun muassa "yllätyslahja" siskolleni, 190 cm pitkä Ikean seinähylly ja pari poikasen serkkutyttöä matkalla Keski-Suomen mummolaan. Siitä eteenpäin etupenkkiä kuluttikin sitten hetken aikaa nuori liftarityttö ja tasaisin väliajoin tehtiin vielä paketinpudotusmutkia nelostieltä. Mutta perillekin siis päästiin.

Aatonaatto on meillä perinteisesti ollut vielä melkoinen hulinapäivä, eikä poikkeusta tehty tänäkään vuonna. Onneksi suklaan voimalla jaksaa ja nyt voikin sitten keskittyä suonikohjujen ehkäisyyn jalat seinällä. Siispä, odotettavissa huomisiltaan asti: 

Aamusta alkaen lisääntyvää rentoutumista, matalan verenpaineen alue liikkuu talomme ylitse. Hyvän tuulen puuskia 27 metriä sekunnissa. Myöhään iltapäivällä lämpötila nousee hetkellisesti lähelle 100 astetta ja paikalliset sadekuurot ovat todennäköisiä. Illemmalla yleistyy syöpöttely, joka voimistuu yötä kohden. Pahimmassa tapauksessa vatsanpeitteet repeilee.

Tämän joulusään myötä herkullista ja rentouttavaa joulua rakkaat lukijaiseni!

Delicious and relaxing Christmas to all of you my dear readers! 

Tuliaisia tupaan

Niin kuin jo etukäteen arvelin, niin ei ollut mitenkään vaikeaa löytää veronpalautuslanteille käyttötarkoitusta Ruotsinmaalla. Granitista mukaan tarttui musta kierrätyspaperinen joulutähti ja aakkosleimasimet. Sitten teimme kohtalokkaan syrjähypyn Illums Bolighus- nimiseen putiikkiin. Olin jo kauan haaveillut Normann Copenhagenin Norm 69- valaisimesta ja nyt en enää voinut vastustaa kiusausta. Niinpä lunastimme mukaamme paketillisen muoviosia, joista sormenpäät lähestulkoon verillä eilen kyhäsimme kokoon tuon ihanuuden.

Tuosta Illums Bolighusista vielä. Jos et ole tuohon kauppaan vielä Tukholman reissuillasi eksynyt, suosittelen tekemään niin ensi kerralla. Kyseessä on siis kolmekerroksinen paratiisi tanskalaisen (ja yleensäkin pohjoismaisen) muotoilun ystäville, josta saman katon alta löytyy muun muassa Muuton, Hayn ja Design House Stockholmin tuotteita. Juu ja tietenkin niitä Arne Jacobsenin kynästä peräisin olevia kaunokaisia, joiden sataatuhatta kruunua hipovat hinnat hengästyttivät vielä euroversioita enemmänkin. Vaan kukas estää kuolaamasta niitäkin!

Pelkäsimme (tai no minä pelkäsin) vähän ennalta, että shoppailuaika loppuisi kesken. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, osittain varmasti siksi, että tiesimme tarkkaan, missä haluamme käydä. Ja toiseksi sen takia, että rahat loppuivat ennen kuin aika oli läheskään kulunut.. Niinpä aikaa jäi vielä Gamla Stanin uskomattoman kauniiden jouluvalaistujen pikkukujien kuljeskeluunkin. ..josta mielellään näyttäisin teille kuvia, mutta minä tahvo unohdin kameran laivan hyttiin. Way to go girl!

Ai niin, hommattiin me vähän rätei ja lumpuikin, mutta en nyt niitä ala sen kummemmin esittelemään. Esittelisin, jos olisin ehtinyt Cosiin ennen rahojen loppumista. Ehkä ensi kerralla sitten..

Siinäpä vähän ostosrapsaa, Doodalle ja tietenkin muillekin kiinnostuneille!:)

Just as I thought, it wasn't hard at all to find something to buy from the fabulous Stockholm. The Christmas star made out of recycled cotton paper is from Granit, as well as the rubber stamps. And then there's my long time dream come true: Norm 69 pendant by Normann Copenhagen. It comes in 69 pieces that you have to fold into right shape and then put them together in a certain order to form the actual light. We did that last night with my hubby and oh boy, it almost brushed up our fingertips but we finally made it!

We bought that Norm 69 from a store called Illums Bolighus, which is a must see if you're into Danish and other Scandinavian design. They have all the coolest brands under same roof, Muuto, Hay and Design House Stockholm to name a few.

I was a bit scared of not having enough time but luckily that wasn't the case. Partly because we knew exactly where we wanted to go to, so we didn't waste time on wandering around aimlessly. And the other reason was that we ran out of money long before the time was up. This meant that we also had time to walk the beautiful little alleys of the old town, which were decorated nicely for Christmas. I'd love to show you pictures but I forgot our camera to our cabin in the ship.. Way to go girl!

We did also buy some clothes but I won't be telling much about them now. If I had made it to Cos before we ran out of money, I'd show clothes too. Maybe next time..

Pikkuloma

(saa nauraa mun omatekoisille reittiohjeille)

Hiiohoi, Tukholma näkyvissä! Nää lähtis nyt vähän reissuun sen kunniaksi, kun miekkosen tän syksyn opiskelut on purkissa. Suunnaksi otetaan armas länsinaapuri (taas), pitkälti sen takia että kymmenen euron tarjousristeily on lähinnä ainoa lomavaihtoehto, johon tällä Oy Opiskelija&Äitiyslomalainen Ab:lla on tällä hetkellä varaa. Vaan mikäpäs siinä, minä suorastaan rakastan Tukholmaa ja siellä on mooonta paikkaa, jonne ilolla upotan veronpalautussentit.

Mies katseli tuskanhiki otsalla, kun kirjottelin listaa paikoista, joissa haluan käydä. "Melkosta munaravia tiedossa.. Saat kyllä ihan keskenäs juoksennella, mä taidan istua kahvilla." Tuo armaani edustaa kyllä sitä uhanalaista miestyyppiä, jolla yleensä riittää pinnaa ja kiinnostusta shoppailuun. Mutta näköjään raja tulee vastaan hälläkin, kun puhutaan 6 tunnista Tukholmassa ja listasta kauppoja, jotka ei tietenkään sijaitse vieri vieressä vaan ne on ripoteltu sinne tänne ympäri kaupunkia.

Selvä se. Lähden tästä kokeilemaan, miten munaravi onnistuu naiselta.

Sorry guys, I have no time for proper translation because we have to rush to the ship. We are heading off for a little vacation in Stockholm. I'll be back in a few days time, hopefully with something nice for the home to show you!

Yksi suuhun, miljoona lattialle

Kovin monta kertaa päivässä harrastettuna sormiruokailu ei kyllä olis näin köyhän ja pihin juttu. Huhhuh.

Uh-oh. Baby-led weaning many times a day wouldn't be a poor or mingy person's (like me) thing.

Hajuhaittoja

Juu, tarvetta olis lelulaatikolle. - Yeah, we wouldn't mind a box for the toys.

Asuin opiskeluaikoina ensin vuoden kämpässä, joka haisi yksinkertaisesti vanhalle talolle. Eli pahalle. Seuraavat pari vuotta kuluivat vähän uudemmassa asunnossa, mutta 70-luvun talossa olikin sitten omat ongelmansa. Vanhuuttaan se ei haissut, mutta sokea olisi luullut olevansa kasvihuoneessa jos olisi eksynyt meidän vaatehuoneeseen. Molempien kotikolojen ominaistuoksut olivat sitä kaliiperia, että ne tarttuivat vaatteisiinkin. Hajuun onneksi turtuu, eikä sitä kotona ollessaan omista kuteistaan haistanut. Mutta autapa kun viikonloppureissulla avasi matkalaukkunsa, niin ah mitkä aromit sieltä ilmoille löyhähtivätkään.

Joku neuroosi noista ajoista on jäänyt. Nykyäänkin kun tulen kotiin, ensimmäinen oven avaamisen jälkeinen teko on aina pitkä ja harras sisäänhengitys. Haiseeko täällä oudolle? Jos haisee, niin mikä? Eilen tultiin yökylästä kotiin ja ovella vastassa oli karmea mätä haju (jota mies ei kyllä edes haistanut, mun supertarkasta hajuaistista saisi kirjoitettua ihan oman juttunsa..). Hajun lähteen paikallistaminen alkoi samantien ja päättyi melko pian ja odotetusti biojätesankoon.

Neuroosin positiivinen seuraus: biojätteiden lisäksi koko koti sai (vähän liian pitkästä aikaa) kunnolla kyytiä ja nyt on taas noin yhden pölysäiliöllisen verran puhtaampi ilma hengittää. Välillä vaan käy niin, että pariin viikkoon ei puhti riitä paljon muuhun kuin syöttötuolin ympäristön kolaamiseen, jotta tuolin vielä löytäisi seuraavalla syöttökerralla. Ei ole nimittäin hyvä yhtälö tämä: suhteellisen sotkuinen tyyppi, joka kyllä tykkää siisteydestä muttei kovin usein jaksa tosissaan tehdä töitä sen eteen.

No, nautitaan nyt tästä puhtoisuudesta se viisi minuuttia, mitä se kestää.

During the first year of my university studies I lived with my friend in an old apartment, that smelled very simply like an old house. Which means bad. The next couple of years we lived in a lot newer house, but it had one particular room that caused smell problems: if a blind person went into our walk-in closet, he/she would have thought that it's a greenhouse. Both smells were so strong that our clothes stank as well. Of course you got used to it while being at home, but if I went somewhere else for a weekend and opened my suitcase, the smell was awful.

I think I built up some sort of a neurosis because of those times. Even these days the first thing I always do when I open the front door is to take a deep breath in and search the air for any weird smells. Yesterday we got home from a sleepover at relatives, and the first thing I noticed was a terrible smell (which my hubby had no idea of, my super nose is another story). I started to search for the source of it immediately and found it pretty fast from the organic waste bin.

The positive outcome of my so called neurosis: in addition to emptying that bin, we also cleaned up thoroughly the whole house. Oh how much better it feels like to breath without almost an entire vacuum container of dust in the air.. You see, it's not the best combination to be a pretty messy person, who does like cleanliness but sometimes just can't find the power to do something about it.

So let's enjoy of this tidiness now, as long as it lasts (approximately 5 minutes)

Lakanahuvitus

Jos tämä olisi blondivitsi, se voisi mennä vaikka näin:

"Onko Marimekossa? No hyvä. 

Aloin sellasta vain soittelemaan, kun pitäisi pestä nämä Valpuri-lakanat. 

Tässä sanotaan, että pestään samanväristen kanssa, 

mutta en millään löydä meiltä mitään oranssia tai turkoosia.

Kaikkia muita lakanan värejä kyllä löytyi jostain vaatteista.

 Niin uskaltaako näitä nyt pestä?"

tai

"Tässä sanotaan, että pestään samanväristen kanssa,
mutta ei meillä ole toista vaatetta,
jossa olisi kaikki nämä samat värit."

If this was a blonde joke, it would probably go like this:

"Is this at Marimekko? Good.

I just wanted to call because I have to wash these Valpuri bed linens.

It says here, that wash with similar colors, 

but unfortunately I can't find anything orange or turquoise.

I was able to find clothes of all the other colors.

So do I dare to wash these now?"


Or


"It says here that wash with similar colors,
but we don't have any other clothes that
would have all those same colors on them"

We have the winner!

Onnea Riikka!

Laitathan yhteystietoja mailiini (moopeliblogi(at)gmail.com niin saan paketin postiin!

Arvonta on siis suoritettu pienen miespuolisen onnettaren (onko sille olemassa oma sana!?) toimesta. Joka tietenkin yritti ottaa kaiken irti tarjolla olevasta herkustaan eli paperista, ja melkein onnistuikin syömään valitsemansa lapun. Onneksi saimme sen pelastettua, eikä tarvinnut alkaa odottelemaan aamukakkoja tuloksen selvittämiseksi. Vaikka sehän se vasta olisi jotain ollut, varmaan blogihistorian ensimmäinen vaipasta kaivettu arpalippu. Ihan mielellään kuitenkin jätän tämän kunnian jollekin muulle..

Bloggerin ongelmista ei rokotettu, eli Anna sait kaksi arpaa vaikka et onnistunutkaan lukijaksi liittymään. Ja Nanainen, koska onni ei muuten suosinut niin pidän lupaukseni ja saat lohdutuspalkinnoksi sen rusettipääkortin, kunhan saan sen taas kasattua. Eli laita osoitetta mailin puolelle niin pistetään tulemaan.:) 

Vielä kerran kaikille kiitos osallistumisesta ja uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa joukkoon!

Ps. Ihanaa, kun kaikki kuvat pojasta on nykyään tuollaisia, missä hän yrittää vimmatusti tavoitella kameraa..

The winner of my lottery is Riikka. Congratulations!

Suihkuharmautus

Pukkiparka, kun tuli valikoiduksi meidän joulua koristamaan. Kovin rauhaisaa ei nimittäin herran elo ole ollut tänne saapumisen jälkeen. Ensin lähti armotta kaikki vaatteet ja sitten pukki joutui nakuna partsille värjöttelemään. Olisikin siinä ollut kaikki, mutta ei. Seuraavaksi pukki joutui maalisuihkuun, vieläpä monta kertaa peräkkäin. Tässä vaiheessa se kuitenkin sai jo kohtalotovereitakin, sillä huolimattomasta suojaamisesta huolimatta (eli sen vuoksi) myös parvekkeen puuritilät saivat vähän hopeanharmaata huntua ylleen. Vähän tuolta pukin kyljistä vielä kuultaa sen oma ihonväri ja nyt tämä barbaari pohtii, josko antaisi sen jo olla vai vieläkö kiusaisi parilla suihkukerralla. Ja tietenkin lisäkaranteenilla siihen asti, kun haju haihtuu.

That poor goat had such a bad luck because he was chosen to become our Christmas decoration. His life has not been very calm after entering this house. First he was mercilessly undressed and then he had to go to the cold balcony all naked. If only that was it, but no. Next the poor thing was targeted with a spray of paint, several times in a row. At this point he got a fellow sufferer because of bad covering: the wooden tiles on the balcony floor also got a veil of silver-grey paint on them. Goat's own skin color still shows through a bit and now this barbarian thinks, whether she should let him be already or bother him with some more spraying. 

Arpajaiset päättyvät tänään klo 21:00, vielä ehdit mukaan!

Ihanaa, että osallistujia on jo noin monta<3


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

The lottery ends today at 9 pm, take part before that!

Kuva alkuperäisestä pukista Ikean sivuilta.

Pikaiset arpajaiset

Mööpelin lukijakunta on ehtinyt jo tuplaantua siitä kymmenestä, minkä joskus asetin tavoitteeksi jouluun mennessä. Sen kunniaksi halusin pitää pienet arpajaiset, palkintona kuvassa paistattelevat Marimekon meikkilaukut Pirput parput- kuosilla sekä neljä tämän mööpelittären omin kätösin väsäämää joulukorttia. 

Homma menee niin kuin monissa muissakin blogeissa:

Kaikki kommentin jättäneet: 1 arpa

Lukijat ja sellaiseksi itsensä klikkailevat: 2 arpaa

Omaan blogiinsa linkittäjät: 3 arpaa

Anonyymit ovat myös tervetulleita mukaan, mutta keksikää ihmeessä joku nimimerkki itsellenne niin helpottaa tunnistamista. Kertokaa myös kommentissanne, monellako arvalla olette mukana. Arvonta päättyy itsenäisyyspäivänä 6.12. niin ehtii vielä nuo kortit joulupostiinkin jos voittaja ne tahtoo lähettää eteenpäin. Onnea kaikille osallistujille!

Because there are twice as much people following mööpeli than I dared to wish for earlier, I wanted to have another quick lottery. The prize is two Marimekko cosmetic bags and a set of four cards that I have made myself.

Everyone who leaves a comment: 1 lot

Followers of mööpeli and those who become one: 2 lots

Those who link this lottery to their own blogs: 3 lots

Anonymous readers and participants from outside Finland are also welcome to take part, but  remember to come up with a nick name so that I can identify you. Also tell in your comment the amount of lots that you have. This lottery ends on December 6th. Good luck everyone!

Kotona taas

Kotiin on palattu ja on se vaan mukavata olla täällä, vaikkei muuallakaan hassumpaa ollut. Joulukuun alun kunniaksi laitettiin lopulta myös meillekin joulukynttelikkö ikkunaan. Pillikyntteliköksi tuota katalookeissa haukutaan, mutta rumasta nimestään huolimatta tykkään siitä paljon. Sopivan pelkistetty mun makuun. Sen kaveriksi en kylläkään mitään kovin kummoista jouluasetelmaa vielä saanut koottua tuohon pikkupöydälle, mutta jotain kuitenkin: kynttilä ja  Kanarian tuliaiskäpy, jonka miun mammani toi kiitokseksi mörönsyöttinä olemisesta (plus itselleen ainakin kymmenen, reilu peli :). Tuo meille kotiutunut käpy saa kyllä piakkoin valkoisen värin ylleen, jotenkin tuo on liian käpynen tuo sen oma väri. Hyvät perustelut maalaamiselle, vai mitä? 

Kynttelikön virittämisen lisäksi ollaan tänään ravattu asioilla. Ensin käytiin neuvolassa kuulemassa se, mitä kyllä osattiin jo aavistella pikkumiehen syömisen ja liikkumisen määrien välisestä yhtälöstä: paino on ottanut sellaisen laskusuunnan, että tästä lähtien joka ruokaan on lisättävä tilkka ruokaöljyä. Ei me tähänkään mennessä meidän rimpulaa olla nälässä pidetty. Poika vaan sattuu olemaan sitä sorttia, joka ei hereillä ollessaan ole hetkeäkään paikallaan. Ilman tuota rasvalisää tai muita vippaskonsteja saisikin varmaan olla jatkuvasti työntämässä tuolle kaverille jotain suuhun, että energiantarve täyttyisi ja jotain jäisi vielä varastoonkin.. 

Toiseksi käytiin mun työpaikalla näyttämässä naamoja ja tekemässä elämän suuria valintoja. Puhutaan nimittäin pikkujoulumenusta ja pippuripihvihän sieltä vaatimattomasti valikoitui. Pikkuhiljaa täytyisi totuttautua siihenkin ajatukseen, että nokka alkaa taas kuukauden päästä näyttää viitisen kertaa viikossa kohti apoteekkia. Onneksi tosiaan on vielä se kuukausi aikaa, huhhuh.

We are back home with the little man after spending a week at my parent's. Feels good to be home even though I enjoyed it there too! We finally decided to dig up some Christmas decorations from the storage, for the sake of the beginning of December. There's nothing much yet, other than the candelabrum, but something at least: a candle and a big pine cone that my mom brought me from their holiday (and ten for herself, fair eh?:). I think I'll spray paint the cone white though. 

Today we went child health center as well for our monthly check, just to hear the news we already anticipating due to the amount the little man eats and how much he moves: he's not gained enough weight during the past couple of months so we have to start adding oil to his meals. He hasn't suffered from hunger before either, he just happens to be that kind of a baby who's not still for a moment when he's awake. Without adding that extra fat to his food or doing something else a bit different I think we'd have to be feeding him something all the time to not only keep up with his energy consumption but also make him gain some more weight..