Missä mennään?

Paljon on tapahtunut sitten viimeisen kirjoitukseni, jotenkin vain on tuntunut hassulta kirjoittaa kun juuri mitään konkreettista ei ole kuitenkaan tapahtunut. Lähinnä tässä on pyöritetty luparumbaa, joka saatiin onnellisesti päätökseen 4.11. Maaurakoitsija aloitti hommansa marraskuun lopulla. Toki siinä vaiheessa olisi jo ollut jotain kuvattavaa, mutta järjettömät savikasat masentavassa marras- joulukuun pimeydessä ja vesisateessa saivat jäädä dokumentoimatta. 

Pari viikkoa sitten valettiin antura ja sokkeli ja siitä vaiheesta on näyttää nämä pikaiset kännykkäräpsyt. Täytyy aktivoitua ja kaivaa järkkäri naftaliinista, kunhan työmaa tästä etenee! Oli kyllä niin hieno tunne, kun tontti ei enää ollutkaan pelkkä tontti vaan siitä näkyi jo selkeästi mihin talo nousee.

Valujen jälkeen jatkuivat vielä maatyöt. Mitä siellä tapahtui, enpä ole varma :D Sisä- ja ulkopuolen täyttöjä ja jotain muuta. Ehkä. Kai. Täytyy sanoa, että harvoin sitä on elämänsä aikana tuntenut itsensä niin uunoksi kuin tässä raksaprojektin aikana. Ei olla miehen kanssa kumpikaan millään tasolla alan eksperttejä, mutta silti tuntuu että asioista pitäisi olla melko hyvinkin perillä. Joku soittaa ja kyselee milloin mistäkin yksityiskohdasta ja useimmiten ollaan ihan öönä. Mies on kyllä ihailtavasti ottanut asioista selvää ja puhuu jo raksaslangia melko sujuvasti, mulla lähinnä iskee päänsärky kun yritän edes ymmärtää mitä kaikkea mikäkin työvaihe käsittää. Mutta onneksi projektissa on mukana myös kasa ammattilaisia, joiden puoleen voi kääntyä kun oma ymmärrys loppuu. Eiköhän tästä näillä(kin) eväillä vielä hyvä tule!

Lähiaikoina aion käydä täällä blogissa läpi suunnitelmia eri huoneiden osalta, joten roikkukaahan linjoilla! Ja viikolla 6 tai 7 paikalle paukahtaa talopakettti. Eli ihan kohta. Jännää!!!