Lamppulöytö

Ruokailutilamme on olohuoneen pimeimmässä kulmassa (ei muuten helpota tilan kuvaamista..) eikä ruokapöydän päällä ole paikkaa kattovalaisimelle. Siksi meillä on jo pidempään ollut hakusessa jalkalamppu valaisemaan tuota nurkkausta. Monenlaisia vaihtoehtoja, uutta ja vanhaa on pyöritelty, mutta sopivaa ei ole osunut silmiin.

Sitten harvemmin kirppisteleviä onnisti. Käynti kierrätyskeskukselle ajoitettiin kerrankin oikein, sillä siellä nökötti tuo kuvien kaunokainen! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ehkä sekunnin sadasosan harkinnan jälkeen lompakko tyhjeni kokonaisten 16 euron verran ja koti sai kaipaamansa valaisijan. Nyt silmä lepää ja ruokailijat näkevät mitä suuhunsa ahtavat. Kaikki oikein hyvin siis!

We found this floor lamp from a recycling center. It's so beautiful and exactly what our quite dark dining area has been screaming for. Happyhappyhappy!

Vaivan arvoinen vaneri

Pari päivää sitten kurvattiin vanerikaupoille. Rouva unohti ottaa mitat, joten summamutikalla mentiin, eikä siinä mitään. Nappiin meni siltä osin, se selvisi kotona. Mutta ennen kotiinpääsyä tapahtui paljon. Se nimittäin meni kauas napista, ettei tuo pahainen vanerinpala mahtunut meidän autoon vaikka kaikki takapenkit kaadettiin ja kaikki mahdolliset kommervenkit kokeiltiin. Mies oli sitä mieltä, että sinähän tuon halusit ja niin löysin kohta itseni bussista valtavan vanerin kanssa. Ensimmäiseen linjuriin pääsin sisälle, vaihtobussista käännytettiin ovelta. Siinä vaiheessa jäljellä oli vielä pari kilometriä ja ei auttanut muu kuin ottaa vaneri kantoon. Ensin kannoin pään päällä, sitten vasemmalla kädellä ja oikealla ja sama alusta. Olipahan iltalenkkeilijöille viihdettä! (terveisiä vaan jos tunnistat itsesi)

Kaukana ei ollut, että olisin nakannut koko komeuden jorpakkoon. Mutta onneksi löytyi sinniä ja sopivasti jerkkua ranteesta, koska paljon tyytyväisempi en voisi tuohon uuteen sängynpäätyyn olla!

This piece of plywood traveled to our home by bus together with me, because we couldn't fit it in our car. At some point of the journey that also consisted of a lot of carrying and cursing, I was almost ready to throw the whole thing away. But now I couldn't be happier! I love the result and I think it was all worth it in the end.