Tapettia seinään

Kolme kuukautta tätä hetkeä on odotettu ja eilen se tapahtui. Saatiin laineet liplattamaan pojan huoneen seinälle. Salaa pitää aina käydä kurkkaamassa miten hieno siitä tuli. Tosi hieno. Kai tapettiinkiin voi rakastua? Kiitos äiti, oot sinä melkoinen tapiseeraaja! Vaikka tämä miljoonine viivoineen ehdittiin jo jossain vaiheessa julistaa tapetoijan painajaiseksi, niin ei sitä tuosta lopputuloksesta huomaa. 

(Ja kiitos papan ja postipaten, sai mamma apulaisineen työrauhan..:)

We finally got the wallpaper on its place in our son's room. Thanks mom for doing it, you're super!

Zombien päiväkirja

Päätettiin siirtää poju nukkumaan omaan huoneeseensa, nyt kun sielläkin alkaa olla rempan osalta valmista. Muutaman illan ja yön ajan täällä on harjoiteltu. Välillä paremmalla, mutta usein todella huonolla menestyksellä. Kiitos sille, joka keksi energiajuomat, ilman en ehkä olisi kyennyt töihin..

Yhtenä iltana ehdin jo julistaa miekkoselle, että nukkukoot vaikka viisivuotiaaksi asti pinnasängyssä kunhan nukkuu. Silloin oli kokeilussa väsytystaktiikka. Kannoin joka kerta karkulaisen päättäväisesti takaisin sänkyyn, viisaat kun sanoi että kyllä se lapsi jossain vaiheessa väsyy. Arvatkaa kumpiko väsyi siinä 200. kannon kohdalla, no minä tietenkin. 

Onneksi nyt alkaa jo näyttää valoisammalta, viime yönä nukuttaminen ei enää kestänyt paria tuntia ja keskellä yötäkään ei tarvinut herätä ihmettelemään mopoja ikkunasta. Päiväsaikaan se ilahtunut "kato!" on jotain niin suloista, mutta valitettavasti ei kolmelta aamuyöstä. Toivotaan että sama suunta jatkuu tästä eteenpäinkin. 

Huomenna aion raahata miehen kurkkaamaan Inspiration- pippaloihin. Jos tunnistat meidät silmät ristissä haahuilijat, nykäse ihmeessä hihasta!

We've tried to teach our little man to sleep in his own room. So far it's been quite a struggle and I guess without energy drinks I would not have been able to work.. So thank you whoever invented them! Luckily things are getting better night by night, and last night was already pretty promising. It didn't take two hours to get him to sleep and he didn't wake up in the middle of the night to watch mopeds from the window anymore. Yay!

Korteille uusi koti

Hupsista, arvonta vähän venyi eilisestä, mutta nyt se on suoritettu. Jos totta puhutaan, niin ei täällä mitään laulujakaan kajautettu vaikka etukäteen niin lupailin. Iloisissa tunnelmissa mentiin kuitenkin. Minä tein lippulappuset ja mies hoiti kiltisti arvontapuolen, vaikka vähän protestoikin kun piti poseerata käsi arvontapussissa.

Voittaja on nimimerkki ninuska76, onnea!

Laittelen sinulle päin mailia niin saadaan kortit postiin. Kiitos vielä kaikille arvontaan osallistuneille!

Onnea rakas isi

Isä ja poika. Paita ja peppu.

Näillä kahdella on ihan omat juttunsa, yleensä jotain hölmöä jota on niin hellyttävä seurata vierestä. Isi on muutenkin tällä hetkellä se juttu. Tukka on saatava aina laittaa iskän kanssa, mielellään samoilla aineillakin. Myös sylkemistä on pitänyt opetella, kun isikin joskus tekee niin. Isin perään pitää tirauttaa pienet itkut, äitille vilkutetaan iloisesti "paappa".

It's Finnish Father's day today. Happy Father's day dear, you're the best daddy for our little son!

Valoisaa torstaita!

Kaunista torstaiaamua itse kullekin, täällä paistaa aurinko ja toivottavasti sielläkin!

Kummasti piristää arkieloa kun ei aina vaan sada ja ole harmaata.

Ai niin, meidän rappukäytävässä on näemmä jonkun sortin vahauskarkelot käynnissä. Pelkään pahoin, että tämä toistuu kun tässä pitäisi vielä kuivata vähän hiuksia sun muuta ennen töihin singahtamista ja minä aikataulutuksen mestari olen tietenkin viime tingassa oven raossa. Onneksi tällä kertaa voin vaikka hypätä ikkunasta ulos jos ei muu auta, ekasta kerroksesta onnistuu paremmin kuin kolmannesta, eikä enää ole vauvakaan kainalossa. Korkkarit tosin on ja pysyy, mutta ehkä voin hypyn ajaksi vaihtaa ne vähän turvallisempiin.

Have a beautiful day everyone, sun is finally shining over here and hopefully over there too!

Arvonnan aika!

Satumaista tunnelmaa ja ihania pieniä yksityiskohtia. Kyllä on onni omistaa taitava ystävä, joka tuo kylään tullessaan kasan kortteja arvottavaksi. Eli täältä pesee taas, Silja-Maria Wihersaaren taidonnäytteitä kuusi kappaletta jollekin onnekkaalle! 

Kaikille kommentin jättäneille tasapuolisesti yksi arpa. Anonyymitkin ovat tervetulleita mukaan, mutta nimimerkki olisi poikaa. Osallistumisaikaa ensi viikko, sunnuntaina 11.11. klo 20.00 kajahtaa mööpelissä arvontalaulu!

Ps. Jokohan kohta saan vuoden korttiarvontablogi- palkinnon, on nimittäin ollut aika korttipainotteisia nämä arvonnat.. :) Vaikka mikäpä siinä, näitä tosiaan kelpaa ihailla ja arpoa!

My talented friend Silja-Maria Wihersaari gave me these cards to give away in my blog. I'm very happy to do so, and very happy to post these anywhere in the world so feel free to take part even if you live in Nauru.

Everyone who leaves a comment before 8pm on sunday 11.11. (Finnish time) will be in. If you are an anonymous reader, please figure out some nickname so that I can identify you.

Riviin järjesty

Ruotsin reissulla päivitettiin pääasiassa tämän pariskunnan vaatekaappia, joka totisesti kaipasikin täydennystä. Pientä sisustustavaraakin sieltä silti tarttui ostoskoriin, joista paras löytö olivat nämä iloisen värikkäät puutapit. Nyt loppuu se avaimien roikottaminen saranankulmalla ja milloin missäkin piilossa ja jemmassa. Luulisi tuosta löytyvän, kun vain muistaa ripustaa paikalleen. 

Koukkuratkaisusta en ole niin kovin innoissani, mutta se saa luvan kelvata siihen asti kun kekkasen jostain sopivat lenksut avaimille, joista ne saa laitettua paikalleen roikkumaan. Avaimenperän oma rengas on juuri ärsyttävästi liian pieni näille tapeille, mutta minkäs teet.

Our keys have been all over the place before. Now we finally found these colorful little knobs for them. I don't like the hooks that much though, but they'll have to do until I figure out a better way to hang the keys.

Käykäähän pöytään!

Joskus aiemmin jo tästä kirjoittelin, että meille on tekeillä pieni pöytä anoppilan savusaunan ylijäämälankuista. Mies tämän ideoi ja veljensä toteutti, eikä lopputulos ole ollenkaan hassumpi! Mitäs te tykkäätte? Pöytä tuo mielestäni sopivasti särmää muuten niin moderniin keittiöömme.

Reunat on "tuppeensahattu" eli niissä näkyy vielä puun luonnollista muotoa. Tällä hetkellä pöytä on vielä ihan raa'alla puupinnalla, mutta ainakin tuo pöytälevyosa täytynee jollain käsitellä, ettei ensimmäinen kaatunut mehulasillinen pilaa koko komeutta. Vaikkakin mieli tekisi jättää se ihan noin, haavassa on niin kaunis vaalea väri.

Ps. Olette varmaan jo huomanneet tuolta sivupalkista, että Indiedaysin Inspiration- sivu on vihdoin avattu ja sieltä löytää nykyään minunkin jorinani. Käykää ihmeessä kurkkimassa, mukana on monen monta mielenkiintoista blogia, joista monet olivat minulle ihan uusia tuttavuuksia!

My husband's brother made this table for us out of some leftover woof from a smoke sauna. It looks pretty cool, huh? I think it adds just enough roughness to our otherwise quite modern kitchen.